Hyvää huomenta!

Sisäinen Marttani heräsi eilen, varmaan kirpeään pakkassäähän. Ja ehkä siihen mukavaan ahaa-elämykseen, ettei meidän tarvitse lähteä ruokakauppaan, vaan ehditään aivan rauhassa käydä muualla kaupoilla ja asioita hoitelemassa, siellä minne ei ikinä muuten ehdi ja kirjastossa tms. Ja juoda iltapäiväkahvit rauhallisesti omassa kodissa vielä valoisaan aikaan. 

Tästä kaikesta aivan virkistyneenä päätin pitkästä aikaa tehdä illalla sämpylätaikinan aamulla paistettavaksi. 

Loppuraskaudesta leivoin aamuisin PALJON ja USEIN. Johtuen siitä näin jälkikäteen aivan ellottavasta faktasta (älä lue, jollet kestä) että vaaka-asentoon mennessä vatsalaukkuni säsältö saattoi valua suuhuni siinä määrin, että eihän siinä muu auttanut, kuin viettää aikaa pytyn/lavuaarin yläpuolella ja antaa valua vaan. Kyse ei siis ollut pahoinvoinnista tai oksentamisesta, vaan ihan vaan siitä että valui. Eikä se valuminen sitten enää loppunut, vaikka nousikin ylös sängystä.

Koska tämän seurauksena en sitten välillä nukkunut ollenkaan, saatoin iltayöstä tehdä taikinan, odottaa n. viiteen saakka aamulla lukien, pystyasennossa torkkuen tms, laittaa sämpylät kohoamaan viideltä, torkkua tunnin pari lisää, ja kun siipan herätyskello kilahti, pistin pellin uuniin. 

Nyt on jäänyt sämpyläleipomukset vähän vähemmälle, mutta koska nämä tämän aamun tuotokset olivat niin mainion makuisia, pitänee elvyttää tämäkin tapa, ainakin viikonloppuaamuisin. Olkoonkin, että arkiaamut lähtee mahtavasti käyntiin tuoreilla sämpylöillä.

Koska ahdistun niistä insinöörikokkihahmoista, jotka rynnivät kyökkiin lämpömitttaireinen ja elektronisine jauhovaakoineen (eivätkä sitten kuitenkaan siivoa jälkiään), katselen usein muutamaa, neljää viittä reseptiä ja teen niistä oman, yksinkertaistetun versioni. Sämpyläresepteissä huomasin aika nopeasti sellaisen yhtäläisyyden, että vettä laitetaan puolet siitä, mitä jauhoja. Ja kaikki muut vaihtelee.

Eilen illalla tein näin:

Sekoitin 3dl kädenlämpöiseen veteen n.1/5 hiivakuutiosta, vähän suolaa ja 6dl jauhoja, joista 4 oli vehnäjauhoja ja 2 ruista. 

Kulhon päälle laitoin kumpparilla muovin, ja jätin koko kulhon yöksi pöydälle

 

Aamulla, kun muovin ottaa pois, taikinan kuuluu kuplia vienosti:

Tätä taikinaa ei vaivata. Se kipataan hyvin jauhotetulle pöydälle…

…ja sen jälkeen se venytetään pötköksi, jonka voi taittaa ensin kaksin ja sitten nelin kerroin:

Minun sämppäri eivät tänään voittaneet Miss Sämpyläuniversumikruunua ulkonäöllään, mutta maku oli sitten sitäkin parempi.

Ai niin, ennenkuin aamulla on tehnyt yhtään mitään, pitää uuni laittaa 250 asteeseen kuumenemaan.

Jatkuu. Sitten pötkö leikataan palasiksi, palat laitetaan pellille ja pelti uuniin.

Ennen:

Jälkeen:

Ja sisältä ne näyttävät tältä:

 

Nämä sämpylät ovat hakeneet inspiraationsa suosikkiohjelmastani Strömsöstä (olen aina halunnut Lee Esselströmiksi Lee Esselströmin paikalle!). Tuolta linkin takaa paljastuvasta reseptistä poimin loppujen lopuksi vähäisen hiivan käytön ja kulhon yöksi huoneenlämpöö jättämisen. Jätin myös yleensä käyttämäni öljyn pois taikinasta. 

Aikaisemmin olen tehnyt muuten samoin, mutta käyttänyt enemmän hiivaa, lisännyt taikinaan vähän siirappia ja öljyä ja pistänyt kulhon yöksi jääkaappiin. Taikinaan olen sotkenu usein myös auringonkukan- pellavan ja seesaminsiemeniä, mitä nyt on kotona sattunut olemaan. 

Muita varioimisen/kokeilemisen arvoisia aamusämpyläreseptejä on mm. Sikellä ja Myllyn Parhaan kotisivuilla.

Vielä ehtii tänäkin iltana!

(Puolisoni) Hipstamatic-joulu

Koska itselläni ei ole omenafirman puhelinta, lainaan Hajamielisen luuria. 

Niin se vaan joulu tulla tupsahti, ensin ajeltuani lapsi kyydissä puolen Suomen läpi ristiin rastiin, sen jälkeen ostoshelveteissä ihmettelemässä, haluaako joku todella tätä esineistöä lahjaksi ja lopulta suuren kuusikeskustelun äärellä: hankitaanko se nyt meillekin, kun on lapsi ja kaikki. Ja voi kyllä, kyllähän se sitten ostettiin:

Valitettavasti koko komeudesta on vaikeaa saada hyvää kuvaa, niin täynnä kuusta pikkuinen nukkekotimme on. 

Meillä perinteinen jouluruoka on blinit, erilaiset savustetut ja graavatut kalat ja muikun mäti, sekä venäläisittäin maustekurkkuja, smetanaa ja hunajaa. Kaapin uumenista löytyi vielä onneksi pullollinen Laurent-Perrieriä, ties mistä tiensä kaappin löytänyt, mutta edelleen tässä suklaita imeskellessä maistuu siltä, miltä shampanjan pitääkin.

Ohhoh, vähän heikko kuva ja tyhjä juomalasi keskellä kuvaa statementinä, mutta ei annetta sivuseikkojen häiritä… 

Nimittäin sitä, että joulua on mahtavaa viettää näin, ilman sekoiluja sukulaisten luota toiselle, ilman pakkoa syödä joka välissä hieltä haisevaa, haaleaa lanttulaatikkoa (joka siis on suosikkiani, mutta lämpimänä kiitos!) ja liian etikkaista rosollia, sitkeitä joulutorttuja ja sitä väkinäistä keskustelua aiheesta ”juu kyllä tiet olivat liukkaita, mutta pääsimme sentään perille ja vielä pitäisi ehtiä…”

Tylleröinen sekosi lahjoistaan täysin ja loikki lähes pitkin seiniä kunnes melkein nukahti junaradan päälle. Tosin toistaiseksi junaradasta enemmän taitaa iloita isä, mutta ei sitäkään iloa pidä väheksyä. Minä mussutan Budapestejä, siemaisen kuohujuomaa, hipelöin uutta kaulakoruani ja nautin siitä hiprakan tunteesta, jonka shampanja aikaiseksi saa.

Ja huomenna MEILLE tulee joululounasvieraita! Mahtavaa! Tarjolle tulee alkupalablini, sen jälkeen savulammasta ja jälkkäriksi juustoja. 

Nyt ei tulisi mieleenkään valittaa. 

Otan vielä kolmannen lasillisen  kuohuvaa ja sen myötä toivotan kaikelle kansalle riemullista joulujuhlaa.

 

Monimutkaista, kunnotonta ja epäreilua ruokaa ulkomailta

No eikä. Vähän vaan välillä pistää naurattamaan nämä vanhaa-kunnon-reilua-ja-rehellistä-kotiruokaa -jutut. 

Kylmä ilma vaatii mielestäni vähän muuta kuin perunavelliä. Tein eilen falafelejä, niitä tulee tehtyä kyllä liian harvoin. Jos haluat kokeilla itse, voit tehdä samoin kuin minä (itse tein tosin eilen puolikkaan annoksen):

Tarvitset

  • pari purkkia (n.500-550 g) kikherneitä 
  • persiljaa
  • sipulin tai kaksi
  • muutaman valkosipulinkynnen (1-2)
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1-2 tl jeeraa 
  • 1 tl korianteria
  • 1tl chiliä
  • 1/2 tl suolaa
  • öljyä uppopaistamiseen. Itse käytän oliiviöljyä, mutta paistaa voi vaikka auringonkukkaöljyssä tai rypsiöljyssä, viimeksimainitun haju vaan etoo itseäni sen verran, että sitä harvemmin käytän missään.

Neste valutetaan pois kikherneistä ja ne muussataan tahnaksi millä tahansa kotitaloushärvelillä, itse pistin Bamixilla. Sipulit ja persilja hiennonnetaan hyvin hienoksi ja sekoitetaan hernesössöön, niinkuin lopulta kaikki mausteet ja jauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu. Makuasia, puristaako valkosipulin ja käyttääkö sipulinleikkuria, itse pistän molemmat veitsellä palasiksi. Taikinan voi antaa tässä kohtaa levähtää hetken.

Ennen paistamista sössö näyttää tältä:

Taikinasta kannattaa valmiiksi pyöritellä haluamansa kokoisia palloja, ettei tarvitse sitten öljyn kuumetessa panikoida.

Öljy on tarpeeksi kuumaa paistamiseen, kun pieni taikinanokare kuplii ja sihisee öljyssä. 

Paista kolme-neljä pallosta kerrallaan

Nosta falafelit paperin päälle kuivahtamaan. Falafelit ovat kypsiä, kun niiden pinta rusehtaa enemmän kuin harmahtaa.

Falafelien kanssa voi syödä vaikka bulguria, me syötiin eilen tällaista:

  • 1,5 dl bulguria keitetään 3dl:ssa vettä (paketin ohjeen mukaan).
  • 1 pieni kesäkurpitsa suolistetaan (eli poistetaan keskusta), leikataan viipaleiksi ja paistetaan pannulla oliiviöljyssä ja maustetaan suolalla ja pippurilla. 
  • yhdistetään bulgur ja kesäkurpitsa. Mukaan pilkotaan vielä paprikaa, tomaattia sekä persiljaa ja vähän sipulia. Sekoitetaan kaikki yhteen.

Näyttää suurin piirtein tältä.

Kastikkeeksi sopii klassinen jogurttikastike, tällä kertaa yllättävästi kermaviilistä valmistettuna. Viili, jogurtti, ei se niin tarkkaa ole. 

  • Purkilliseen kermaviiliä (siis oikeasti tietenkin turkkilaista jogurttia) sekoitetaan pienenpieneksi pilkottu valkosipulin kynsi ja puolikas pieneksi pilkottua kurkkua, josta on poistettu keskusta. Sekoitetaan joukkoon vielä vajaa 1 tl ruokosokeria ja vähän vähemmän suolaa. 

Sitten vaan syödään!

Tämä maistui myös tylleröiselle (ilman valkosipulikastiketta). Kun tekee nk. ”kokoperheenruokaa”, kannattaa ottaa suolan kanssa maltillisesti. Tarpeeksi mausteiseen ruokaan ei välttämättä tarvitse laittaa suolaa ollenkaan, tämä tosin vain oma mielipiteeni, tiedän että muitakin on. 

Itse käytän purkkikikherneitä, koska en ole mikään papumestari, mutta ne jotka liottamisen hallitsevat, osaavat varmasti keittää kikherneet niin, että niistä saa kätevästi muussia. 

Mausteita jokainen laittaa tietenkin oman makunsa mukaan. Ruoassa on melko paljon valkosipulia, mutta tuore tomaatti ja persilja hillitsevät vähän valkosipulin huuruja. 

Jään nyt pohtimaan, miten hassua on, että hirven jauheliha ei ole luomua.