Lapsi messuilla Lapsimessuilla

Puolisoni on tähän asti mieltänyt Lapsimessut tilaisuudeksi, jossa tylleröiselle voidaan mallailla Isosisko tai -veikka 2.0. Eikä käsitys tilaisuuden yleisilmeestä juurikaan kirkastunut miekkosen ja tylleröisen laskeuduttua messuhalliin Liberon vaipanvaihtopisteen kohdalta. ”Ai onkos noilla tuolla joku kilpailu?” uteli puolisoiseni katsellessaan massiivista vaipanvaihtoseinustaa, jossa noin 10 kpl tehokkaanoloisia äitejä veivasi vaippaa jälkikasvulleen. Olisin halunnut antaa miehen jäädä siihen uskoon että kyllä, mutta oikaisin käsityksen sitten kuitenkin.

Onnetar arpoi liput messuille Noshin arvonnassa, muuten keikka kaikkine hyvineen olisi koitunut ehkä hiukan turhan hintavaksi meidän poppoolle. Tokihan sinne taas upotettiinkin satanen poikineen, mutta ainakaan ostotilanteeseen joutumisesta ei tarvinnut pulittaa pennosia. 

Itse olin messuilla jo pari minuuttia yli kymmenen, koska halusin koluta kädentaito-osaston rauhassa. Valitettavasti, tosin odotusten mukaisesti kylläkin, tarjonta oli melko laimeaa. Onneksi esimerkiksi ne nettikangaskaupat, joita suosin olivat kivasti edustettuja lapsiosastolla. 

Parhaiten kädentaito-osiosta jäi mieleen Porvoolaisen Pupunan Kissapöllö-pehmot.

Lapsimessujen puolelle ehdin myös kurkata ennen miekkosen ja tylleröisen grande entréta. Ihania lastenvaatteita oli vaikka millä mitoin, erityisesti aikuiseen makuun. Myös kotimaisen tarjonnan runsaus ilahdutti. Mitään ainoastaan oman makuni mukaista en tyllerölle nyt tällä hetkellä kuitenkaan osta, joten mukaan tarttui mm. Metsolan pinkkiä oravatrikoota.

Kids Design Block. Äiti tykkäis, mutta prinsessahörselöiseni ei.

Tylleröisen saavuttua paikalle ständien tarkasteluvauhti kasvoi eksponentiaalisesti. Jälkikasvuni ryntäili sinne tänne, tanssi ja nauroi väenpaljouden keskellä, eikä häntä vaikuttanut häiritsevän mikään. Kävimme yksistä tuumin tyhjentämässä Hiivisketun osaston. 

Hiivisketulta saa mm. ihan kaikkia Djecon tuotteita. Äiti tykkää, isi tykkää, lapsi tykkää. Kukkaro ei tykännyt, mutta siltä ei kyselty.

Lapseen upposi parhailten erilaiset saippuakuplientuotantovälineen (huh, en tosiaan tiennyt millaisia kaikenlaisia niitä on, ja mä kun luulin olevani saippuakuplien puhaltamisen mestariluokkaa). Hitiksi osoittautuivat myös Latvian matkailuosastolla käpyjen ja tammenterhojen jaoittelu erilaisiin lokeroihin sekä bObles -leikkikuvakkeet. Viimeksimainitut osuivat ja upposivat myös äitiin. 

Ihania saippuakuplia.

Kaikki yhteinen askartelumeininki yms. oli tylleröisestä aivan yhdentekevää, ja niin äiti saikin askarrella pilttipurkinkansijääkaappimagneettinsa aivan yksin tylleröisen sillä aikaa kauhistuttaessa esittelijöitä tyhjentämällä somisteena ollutta hyllyä. Mutta kuka älypää lataa hyllyllisen pilttipurkkeja täynnä kirjavaa rihkamaa yms. strösseleitä osastolleen lapsimessuilla VAIN somisteeksi, kysyn vain?

Pilttipurkit saa kyytiä.

Ehkä ihanin tuttavuus koko messuilla oli Melli EcoDesign, jonka suloiset kuosit ovat Leena Rengon käsialaa. Mukaan tarttui pari palaa kankaita, vaaleanpunaista tietenkin. Muuta en tylleröiselle edes uskaltanut ehdottaa. Äiti taas… no arvattekin.

Melli Ecodesign. Puhdasta ihanuutta. 

Kotiin ei päästy ennen kello puoli viittä eikä ilman kunnon draamaa. Niinkuin suurin osa liian ravakoista vanhemmista, myös minä ajelen kärryjen kanssa liukuportaita, eikä hissijonotus väsyneen mukulan kanssa oikein nytkään tuntunut siltä omalta jutulta. No, juuri ennen liukuportaita nakero kampesi itsensä pois kärryistä, loikki yksin liukuportaisiin ja siinä minä sitten karjuin pää punaisena, että eikö ole sovittu, ettei tuota tehdä. Lapsi karjui takaisin että seisoo nyt tässä, luonnollisesti selkä liukuportaiden loppua kohden. Minä kauhuissani aloin huutaa että käänny, käänny, tylleröisen vain rähjätessä takaisin, kaatuen liukuportaisiin ja tadaa, siinä sitä oltaisiin oltu sormet murskana ilman edelläolevaa teräs-äitiä, joka salamana kaappasi pyllähtäneen tylleröisen liukuportaiden yläpäästä. Ehdin häthätää kiljumiseltani häntä kiitellä, täältä vielä mitä parhaimmat virtuaalikiitokset. Ilman häntä tässä oltaisiin nyt murskaantuneiden pikku sormien kanssa päivystyksessä. Nyt myös ymmärrän, miksi kärryttely liukuportaissa on kielletty. Ennen en ole sitä tajunnut. 

Saalis näyttää melko komealta. Kankaita Verson puodista, Metsolalta ja Melli EcoDesignilta. Djeco-tavaramyrsky Hiivisketulta ja sirkusjuna, joka sopii yhteen Brion junaradan kanssa, lapsille.com:in ständiltä. Nyt äiti voikin leikkiä tyytyväisenä koko illan kun isi on soittamassa rokkia 🙂

Hyvä saalis. 

Tylleröinen torkkuu sohvalla koska päiväunet jäivät väliin, minä mussutan Kismetiä ja alan varmaan seuraavaksi miettimään, mitä heitetään pois kun näin paljon tuli taas uutta huusholliin. Mieleni tekisi alkaa katsoa joko Jeeves&Woosteria tai House of Elliotia dvd:ltä (omistan tasan kolme DVD-sarjaboxia, nuo edellämainitut sekä Fawlty Towersin. Ne ovat ainoat, mitä ihminen tarvitsee), mutta enpä taida viitsiä, kun en varmaan rauhassa saa katsoa kuitenkaan. Siivoamisen keskeyttäminen tuntuu tällä hetkellä pienemmältä pahalta. 

Karkiton & rahaton marraskuu osa I

Perjantaina alkoi tämän vuoden ainokainen marraskuu, itselläni siis karkiton ja kulutuksen mimimoinnin kuukausi. Alku on ollut osittain lupaava, osittain heiveröinen.

Sunnuntaina vietettiin tylleröisen synttäreitä. Lahjan olimme ostaneet jo muistaakseni elokuussa Toys”R”Usin alennusmyynnistä, (Tran)Sylvanian Familiesin Beechwood House. Tylleröinen meni suorastaan transsiin. Tykötarpeet oli ostettu paniikissa lokakuun kahden viimeisen päivän aikana, koska marraskuussa ei saa turhia hörsöillä. Juhlat vietettiin taloyhtiön karussa kerhotilassa, joka komistui ainakin omasta mielestäni melko kivaksi Tigerista muutamalla eurolla ostettujen lippusiimoilla ja ilmapalloilla. Sen verran nostan tietenkin omaa häntääni, että luonnollisesti la-su välisenä yönä liimapistooli tanassa askartelin vielä vähän lippunauhoja lisää. Millainen äiti on äiti, joka ei askartelisi lapsensa kunniaksi 😛

Suurimman osan tarjoiluista tein itse, ainoastaan karjalanpiirakat,  Muumi- ja Angry birds- sekä Bastogne -keksit tulivat paketista. Pari kakkua, suklaapikkuleipiä, pastasalaattia ja nakkeja (joo-o,  kyllä vaan parivuotiaan ruokavalioon meillä kuuluvat nakit. Turha paheksua, en välitä kuitenkaan.) Kauppansa selkeästi parhaiten teki syys-brita, josta ei tietenkään ole kuvaa, koska itse keitin kahvia ja huiskentelin keittiön ja ruokapöydän väliä ja ukkeli ei kaikelta sekoilultaan ehtinyt muuta kuin huikkaamaan ”hei, sä osaat vissiin nykyään käyttää meidän kameraa paremmin kuin mä…”. Että siis ei kuvia. Vieraista sentään on muutama otos, mutta niitä ei täällä julkisesti jaella 🙂

Karkiton marraskuu starttasi hienosti, koska siinä tarjoiluhötäkässä ei edes ehtinyt ajatella syömistä, minkään muunkaan kuin karkin.

Vinkkinä niille, jotka aikovat kerho- tms. tilaa joskus hyödyntää: Kiristäkää avain sen verra aikaisin, että pääsette tarkastamaan tilan. Itse olisin mm. tilannut mielelläni uuden wc:n asennusryhmän. Muuten, koska tilat olivat vain pari kuukautta aikaisemmin remontoitu, ne olivat imuroinnin ja moppauksen jälkeen aivan käyttökelpoiset. Kannattaa myös tsekata käytettävissä olevien pöytien ja tuolien määrä. Se saattaa nimittäin olla minimissään esim. juuri remontoidussa tilassa.

Juhlat siis sujuivat varsin mallikelpoisesti. Siivouksessa kävi pieni haaveri, jonka seurauksena varpaani meni sijoiltaan ja murtui. Päivystys napsautti kuitenkin rivistä poikenneen varpaan suit sait takaisin ojennukseen, nakkasit kepit kainalooni ja toivottivat hyvät yöt. Tässä vaiheessa tulee rahattoman marraskuun ensimmäinen tuhlaus. Sairaalasta suositeltiin parin-kolmen viikon ajan kävelyä puupohjaisilla kengillä, joita muotimaailma myös clogseiksi kutsuu. Koska minä en ole aikaisemmin ollut clogs-kansalainen, lähinnä päinvastoin, kiitän nyt onneani, että Brandokselta löytyi yhdet  kohtuullisen somat, varrelliset ja kokoa 36 olevat clog-bootsit -70% alennuksella. Nyt vaan peukut pystyyn, että ne ovat hyvät. Rahaa niihin ei mennyt vajaata viittäkymppiä enempää, mutta tuhluuta mielestäni silti, ja heti tähän kuun alkuun. Spede Pasanen sanoisi tähänkin että voihan rähmä. 

Hyvät vinkit katkenneesta varpaasta aiheutuvan v*tutuksen (ja jonotuksen) helpottamiseksi otetaan vastaan.

 

Marraskuussa jäätää maa ja kukkaro

Marraskuu, tuo muutama hassu viikko ennen täydellistä joulusekoomusta lähenee. Minusta ei ollut lihattoman lokakuun viettäjäksi, koska en jaksa kokata koko huushollille eri ruokia ja ukkeli vaan hörähteli koko idealle. Marraskuulle Dockventuresin tyypit väläytelivät uutta -ton tempausta, johon minä, tai siis me kyllä tartumme. Kyseessä on massiton marraskuu, jonka aikana minimoimme rahankulutuksemme niin säästöliekille kuin vain mahdollista. 

Mehän emme oikein ikinä ole toipuneet lapsen saatuamme siitä, että me emme ole enää dinkkipariskunta (double income, no kids =DINK), eikä meidän kulutustottumuksemme siis juurikaan ole lapsen mukana muuttuneet kuin korkeintaan suuremman kulutuksen suuntaan. Rahaa menee paljon turhuuteenkin, ja sekös täällä Helsingissä saa aikaan sen, että pennosia saa välillä laskea kuun lopussa vähän tarkemmin. 

Ja sitten on tämä ympäristökysymys tietenkin myös. Näin joulun lähestyessä on ihan hyvä viettää taukoa retail therapystakin, koska joulu tuo mukanaan kuitenkin enemmän kaupoissa hiki hatussa juoksemista kuin rauhaa ja hiljaisuutta (kaupasta ne glögit ja piparitkin, joita sitten hiljaisuudessa nautitaan, on haettava). En ole varsinainen jouluihminen(tai tietyllä tavalla olen kyllä, en vaan nauti siitä joulusekoilusta) ja joulun kulutushysteria ärsyttää välillä Suomessakin, vaikka muutama joulu ulkomailla on opettanut, että Suomessa ollaan kuitenkin melko maltillisia tässäkin asiassa. 

Joten tarkoitus on siis, että marraskuussa rahaa menee talousostoksiin ja laskuihin sekä yllättäviin pakollisiin menoihin, kuten lääkäriin tms. Uusi mekko ei ole pakollinen meno. Koska kaikkia pienyrittäjiä, joita iloisesti rahallisesti tuemme ihan vaan siitä riemusta, että satumme olemaan tuttuja muutaman kaupanpitäjän kanssa, emme halua rankaista, vaan palveluihin rahan kuluttaminen on sallittua. Eli tapahtumat, kahvittelu tms saavat armoa tässä muuten hyytävän rahattomassa marraskuussa. 

Itsehän aloitin jo viime viikolla treenaamisen karkittomaan marraskuuhun, jälleen ennenkaikkea hammaskalustoni pelastamiseksi, joten tämä massiton marraskuu ikäänkuin täydentää tätä settiä. Tämän kaiken lisäksi yritän myöskin pitää kiinni kierrätä tavara päivässä-ajatuksesta, jossa joka päivä kotoa lähtee vähintään yksi tavara tavalla tai toisella kieroon. Ne voivat olla vaikka lehdet lehtiroskikseen, pääasia, että tavara pysyy poissa sekajätteestä.

Eli heissulivei vaan nettialennusmyynnit, sieltä täältä mukaan tarttuvat lastenvaatteet ja kangasostokset. Nyt menee kukkaronnyörit kireästi kiinni aina joulukuun ensimmäiseen päivään saakka. Että nyt täytyy sitten vaan virkkailla joululahjat jämälangoista (hups, niitähän on kolme laatikollista, eivätkä ne olekaan jämiä vaan esim. Alpaca Silkiä), ommella pussukoita jämäkankaista (hups, eihän ne ole jämiä, vaan ihan metritolkulla laatikoissa hillottuja kauniita tekstiilejä) ja joulukuun alussa ostaa pari vuohta SPR:ltä tai Kirkon ulkomaanavulta. 

Liittyykö joku seuraan? Vertaistuki voisi olla mukavaa 🙂