Loogista

Mitä tekee siippani kun saa kuulla minun saaneen töitä?

Tilaa itselleen seitsemän paria kenkiä sovitukseen. 

No ei se niitä kaikkia pitänyt. 

Sudenkorentoja

Ja taas olisin täällä hyvä äiti-pisteitä kärkkymässä!

Mitäs sitä lapsensa kanssa tekisi, ellei painaisi kangasta! Sotkua, väriä siellä sun täällä, lattiassa, omilla vaatteilla, kaatuneita purnukoita ja kaaosta. 

Ei sentään. Vaikka kangasväreillä touhuaminen on melko sotkuista meininkiä, lähtee väri iholta aika vähin keinoin ja kankaan kunnollinen pingoittaminen auttaa siihen, ettei leimaulujälki ole aivan mahdottoman tuhruista.

Kuviot on siis painettu hätäpäissäni softiksesta leikkaamallani leimasilla, mallina käytettiin piparkakkumuottia. Huolellinen ja hyvin varautunut äitihän on jo edellisenä yönä leikellyt askarteluveitsellä valmiiksi liudan tarkkareunaisia kuvioita ja liimaillut niihin tarttumakahvat, mutta käänteistään nopea äiti muotoili tämän leimasimen alta kymmenessä minuutissa softiksesta ja vanhasta kaapin vetimestä. 

Musta väri oli tasapohjaisessa pakasterasiassa, josta pienten sormien oli sitä melko kätevä levitellä leimasimeen. Silmän ja käden koordinaation lisäksi tämä homma kysyi tylleröiseltä hirveästi hermoja ja rohkeutta. Ei ole nimittäin tylleröiselle pahempaa ajatusta kuin, ettei jokin menisi niin kuin hän oli ajatellut. Mutta valmista saatiin!

Painopohjana meillä oli Marimekon vaaleanpunainen puuvillatrikoo, ajatukseni oli, että valmiista painokankaasta voisi ommella jonkun vaatteen tai asusteen, vaikka joululahjoja mummoille. 

Mutta tylleröinen ei halunnutkaan luopua hienosta työstään ja niin ompelin tylleröiselle tuubihuivin. 

Oma pieni kuosisuunnittelijani ♥

Liikaa

 

Jestas sentään, niitä on liikaa. Aivan liikaa.

Tällä hetkellä ompelematta makaa valehtematta ainakin 20 metriä kangasta. 20 ihanaa metriä ompelematonta, esipestyä, laatikoihin nätisti viikattua kangasta. Ja sitten on, köh, muutama metri joissain ööö, muutamassa kassissa, ihan parissa, korkeintaan kolmessa. 

Tätä ei takuulla ymmärrä kukaan muu kuin toinen ompelun harrastaja. Että miksi niitä pitää olla niin paljon. Ja miksi niiden pitää olla juuri tiettyjen suunnittelijoiden (pienet kotimaiset suunnittelijat ja valmistuttajat) suunnittelemia? No kun ne vaan on niiiiiiin ihania!

Nyt on ryhtiliikkeen paikka. Kangasholisti ei saa ostaa uutta kangasta ennenkuin vanhoja varastoja on kulutettu sen verran, että tulokset ovat mitattavissa metreissä. 

 

Näistä pitäisi tulla pipoa, pöksyä, paitaa ja mekkoa. Kankaat Ikasyr.

Tylleröisen valikoimaa ja vähän äidinkin (porot). Kankaat Majapuu.

Niistä kaikkein pisimpään marinoiduistavoi ommella vaikka tällaisia mekkosia. Jonka tylleröinen teilasi ”liian pieneksi”. No niin kai, kun helma ei ole kokonaan kellotettu. 

 

Yeah! That´s me!

Tuloksia ajattelin raportoida tänne. Ehdotuksia tuotoksiksi saa myös heittää ilmoille, täällä Siperiassa kun meillä on hyvin konservatiivinen mekkovaihe meneillään. 

Tee-se-itse -mekko

Akuutin mekkokriisin sattuessa sen voi koittaa ratkaista näinkin:

Otetaan kaapista pitkään hillottu (miehen polttareista peräisin oleva, ”kyllä siitä vielä jotain voi tehdä”) T-paita ja sakset. 

Tämän mainoslauseen jälkeen copy on varmasti tuntenut palkkansa ansainneen.

Leikellään tunteella ja taidoista piittaamatta mainoslause pois. Etukappaleeseen tein kaarevan linjan, takakappaleen saksin suoraksi. 

Ensin kannattaa leikata vähän vähemmän ja vaikka sovittaa välissä.

Sitten seuraa koko projektin vaikein osa: miten löytää kotoa tarpeeksi pitkä pala helmaan? Tähän käy vaikka xxl-kokoinen t-paita, vanha yöpaita tms., joista voi hyödyntää valmiiksi ommellun helman. Kun itse olen kangashamsteri, kaivelin esiin Ivana Helsingin jämämyynnistä löydetyn kappaleen mustaa (ja aivan kamalasti nukkaa keräävää) trikoota.

Ja tylleröistä siteeratakseni, ei muuta kuin sakset napsumaan. Ja tarkka tyyppi tietenkin piirtää lopullisesta tulevasta poikkisaumasta kaavan, me hätäpäisemmät taitamme ensin etukappaleen ja sitten takakappaleen kahtia ja saksimme silmämääräisesti taitteelta, kaksin kerroin taitellulta helmakankaalta.

Jännä kuva, melko musta. Se oli tarkoitus ilustroida sitä, että etukappaletta en leikannut aivan taitteen reunasta, koska askartelin mekon keskietuun vielä laskoksen. 

Tässä kohdassa kannattaa mallata, että ylä- ja alaosan kappaleet käyvät toisiinsa, helmasta tulee suhteellisen tasainen jne. 

Sitten surautellaan helman sivusaumat ja tasataan ja huolitellaan helma jos tarpeen. Valmiiksi kasattu helma on helppo hurauttaa kiinni yläosaan, jota ei siis välttämättä tarvitse ommella tikkiäkään. Itse tosin kavensin yläosaa hieman ja nostin olkasaumaa piirun verran, mikä ei ole monen minuutin homma saumurilla. 

Ja tadaa: Sitten käytössä onkin valmis mekko.

Ei mahtunut helma kokonaan mukaan kuvaan.

Mies pukee itsensä

Ruusu kirjoitti osuvasti siitä, kuinka mies pukee lapsen välillä mitä mielikuvituksellisimmin perustein. Meilläkin tuo on vallan tavallista, mm. muistan erään kerran kandia kirjastossa kirjoittaessani viime talvena, kun tylleröinen lehahti viereeni päällään se legendaarinen yöllä ommeltu prinsessamekko. Naamiaisvaatteet, mikäs sen helpompaa tunkea haalarin sisään…

Tämä lapsi oudoissa kuteissa miehen pukemana on jotenkin omituinen ilmiö siinä mielessä, että useinmiten nämä hyvinkin avantgardistisiin ratkaisuihin lapsen pukemisessa päätyvät miehet pukevat itsensä kuitenkin sangen normaalisti ja usein ihan tyylikkäästi.

Viime kesänä (huom! tämä kesähän ei vielä ole ohi!) siippani osti reissusta sen verran vaatteita itselleen, että vuoden aikana hän hankki lisäksi yhdet housut ja yhdet kengät. Tänä vuonna rauhallisempi puoliskoni ajatteli, että tuskin tarvitsee niitä housuja tai kenkiäkään nyt hankkia. 

Miehen ensi vuosi näyttää sinertävältä ja kukalliselta.

Ukkelini on entinen S-kokoinen, nykyinen elintasovatsainen M-koko, joten hän löytää vaatteita melko helposti, ja monenlaiset mallit istuvat hänen päällään hyvin. Tylsiä vaatteita hänellä ei juurikaan ole, olenhan itsekin päätä pahkaa rakastunut miekkoseeni hänen liihotellessaan vaaleanpunaisessa, psykedeellisten kukkasten koristamassa paidassa.

T-paita Zarasta. Melko Piña Colada.

Aikaisemmin siippani osti vaatteensa useinmiten Zarasta ja Selectediltä, T-paidat ovat suurimmaksi osaksi edelleen sitä kamalaa Fruit of the Loom-bändipaitalinjastoa. Ai miksi kamalaa: onko mahdollista että saumat kiertäisivät vielä enemmän kuin Marimekon tasaraidassa? Ou jee, vastaus on nuo viheliäiset bändipaidat. Ja kyllä, tiedän että trikoo kudotaan pyörönä, ja siksi saumat vetävät, mutta yhtä kaikki pyykin käsittelyä vaikeuttavaa. Meillä ei kuitenkaan ole tapana/kiinnostusta puuttua toistemme ulkonäköön ja/tai vaatetukseen. Jos olisi, toivoisin, että miehellä enemmän muita teeppareita.

Uudessa T-paidassa puolisoni on valmis kohtaamaan vaikka imperiumin vastaiskun. Erityisen galaktisen tästä tekevät suorat sivusaumat.

Minun ei ikinä koskaan ole tarvinnut piilotella mitään ostoksiani minnekään kaappien kätköihin ja ottaa niitä sieltä sitten esiin teeskennellen, että ne olisivat jotain vanhoja rytkyjä. Siippani tykkää kierrellä kaupoissa ja ostaa itselleen uusia vaatteita. Jopa siinä määrin, että itse olen usein ollut toppuuttelemassa ja hokemassa, että tuleeko tämä nyt varmasti tarpeeseen. Nyt kuitenkin siirryttyämme dinkkielämästä lapsiperhe-elämään, on lapsi ratkaissut vapaa-ajan käytön niin nerokkaasti, että lauantai-aamupäivät eivät enää vahingossakaan kulu Aleksilla maleskellessa, ja niinpä miehen vaateostokset ovat vähentyneet niinkin minimiin, että välillä ehjien housujen löytäminen kotoa ei olekaan ollut mahdollista. 

Sininen Paisley-kuvio kukkasilla somistettuna. Sinisen kauden kauluspaita.

Jos joskus tarvitsisi kuvailla, minkälainen pukeutuja mieheni on, käyttäisin ehkä sanaa ennakkoluuloton huolimatta siitä että on todellakin monia sellaisiakin vaatekappaleita, mitä hän ei päälleen suostuisi pukemaan. Mutta kun niihin lukeutuu mm. yksivärinen vaaleansininen kauluspaita on maku pääosin mielestäni juuri ennakkoluuloton. Mukavaa on se, että myös omat ompelukseni kelpaavat hyvin kaapin täytteeksi siipallekin. 

Kukkapaita Zarasta.

Paitojen lisäksi puolisoni sijoitti kaksiin uusiin kenkiin ja kaksiin housuihin. Calvin Kleinin megginsit saattoivat valintana yllättää jopa minut, mutta hyvältä ne näyttävät, ja ovat kuulemma myös todella mukavat. 

Vaatehankintoja Berliinissä puolisoni teki paitsi Zaran alennusmyynnissä, TK Maxx:illa ja Yack Fou:ssa

Lapsen kanssa alennusmyynneissä

Kävin tylleröisen kanssa alennusmyynneissä pyörähtämässä.

Alennusmyynneistähän kannattaa ostaa sellaisia perusjuttuja niinkuin sukkia, sukkahousuja, alkkareita, mahdollisimman tavallisia t-paitoja ja muuta sellaista, joita varmasti tulee käytettyä. 

Seuraavaksi meidän kauppakierros tylleröisen kanssa, sekä kuvin että sanoin:

  • Äiti: Ooooh, valkoisia puuvillasukkahousuja puoleen hintaan ja vieläpä kokoa 98/104, menee vielä ensi talvenakin! Otetaanpas näitä…
  • Tylleröinen: Äiiiitiiii, kato mitä mä löysin, ihanat viuletit heppasukkapökkyt. Niissä on timalletta!

  • Äiti hiljaa mielessään: Onpas kivoja sukkia, tuollaisia vähän graafisia, mustaa, punaista ja valkoista…
  • Tylleröinen ääneen: Äitiiiiiii, ihanat balleliinasukat! Otetaan nämä! Ne on ihan kuin balleliinalla!

  • Äiti, ihan hiljaa mielessään: Jaa, olispas kivat ruutupöksyt, tuollaiset hillitynväriset. Menisi kaikkien niiden pinkkien ja vaaleanpunaisten paitojenkin kanssa… Suostuiskohan se pitämään näitä?
  • Tylleröinen niin että koko kauppa kaikuu: Äitiiiiiii katokatokato! Hellokitty-pökkyt! Määä otan nää, nää on ihan niinkuin Ellillä! Ihan samanlaiset!

  • Äiti: No nämä tarvitaan.
  • Tylleröinen: Määä tahdon!!!!

 

Äiti: Nukkuisitteko te nuken kanssa yhdessä päikkärit, jos teillä olisi samanlaiset unimekot?

Tylleröinen kaupassa: Joo, joo nukutaan!

Tylleröinen kotona: Äiti, tämä on ihan likki tämä unimekko. Mä koljaan. Missä on mun jakoavain? Mä koljaan tätä vähän myös luuvimeisselillä.

 

Ja kyllä, mielessä pyörisi hieman vakavampiakin aiheita, kuten esim. ystävystyminen aikuisella iällä somessa, pään hajoaminen tahtoikäiseen yms. yms, mutta jotenkin on nyt niin kesäisen kepeä olo, (=puolikuollut olo siitä kun koko päivä on mennyt Kansallismuseon Vintillä, ja lapsi meni päikkäreille klo 15.55.) että heittäydyin vallan tyylibloggariksi.

 

DIY: pipo, jossa on vuori ja rusetti

Heikkolaatuiset kuvat mutta sitäkin monitulkinnaisemmat ohjeet pipojen rakennukseen jatkuvat! 

Tästä tulee peruspipo Deluxe, koska tässä on vuori. Eli vähän niinkuin pipo pipon sisällä. Kaiken kukkuraksi tähän tällätään vielä rusetti, eli piposta tulee mallia pyykkimuija.

Ohjeella saa aikaiseksi myös aivan tavallisen vuoritetun pipon ilman rusettia. Silloin kappaleet voi leikata samalla tavoin taitteelta kuin edellisessä pipopostauksessa.

Aloitetaan siitä että kaivellaan se edellisen pipopostauksen ohjeella tehty kaava esiin tai vaihtoehtoisesti väsätään uusi malliin ½ päänympärystä – 2cm. 

Sitten etsitään paria kivaa kangasta ja päätetään, kummasta tehdään pipo ja kummasta rusetti. Vinkkinä voin sanoa, että välttämättä ei tarvitse tuhlata omaisuuttaan kotimaisen suunnittelun hyväksi (niinkuin allekirjoittanut kuitenkin usein tekee), vaan hienoja luomuksia saa aikaiseksi esim. T-paidoista jotka eivät ole kuoliaaksi kulahtaneet, mutta eivät jostain syystä enää tee muuta kuin täytä kaappia. Ja koska tähän tarvitaan kangasta tuplasti enemmän kuin helppopipoon, voi vuoriksi laittaa hyvin jotain sellaista trikoota, jonka ei muuten välittäisi näkyvän.

Asetellaan kangas taas oikeat puolet vastakkain ja sovitellaan kaava kankaalle. Tässä pipossa vuori on samaa kangasta kuin päällikangaskin, mutta vuorin voi hyvin leikata jostain muustakin kankaasta. Vuoriksi tulevan pipokappaleen voi leikata taitteelta, mutta jos pipoon laittaa rusetin, tulee päälliosaan sivusaumat molemmin puolin.

Rusettikankaasta leikataan puolikkaan pään levyinen ja n. pipokaavan korkuinen neliö, sekä n. 6×4 cm kokoinen suikale pitämään rusettia kasassa.

Ensin ompelin rusetin niin pitkälle, että sen voi kiinnittää pipon sivusaumoihin. Taitetaan 6×4 cm pala pitkittäin ja ommellaan tuppiloksi, joka käännetään (tästä tulee se rusetin keskikappale, joka pitää rusetin muodossaan). Samoin tehdään suuremmalle palalle, eli taitetaan pala pitkät sivut vierekkäin, ommellaan ja käännetään niin, että ommel jää sisäpuolelle.

Sitten ommellaan vuoripipo. Muotolaskokseen jätetään kääntöaukko, ks. kuva alla.

Rusettikaitale, joka on siis saman mittainen kuin puolikkaan pipon pitkä sivu, asetellaan päällyspipokaitaileiden väliin niin, että se ommellessa kiinnittyy pipon sivusamoihin. En kiinnitä rusettia aivan pipon alareunaan, niin ei tule vaikeuksi vuoria kiinni ommellessa.

Ja sitten surautetaan päällyspipon sivusaumat (rusettikappale siellä välissä) ja muotolaskos.

Vihdoin ja viimein yhdistetään vuori ja päällyosa. Käännä päällipipo nurinpäin ja tunge vuoripipo sen sisälle niin, että pipojen oikeat puolet ovat vastakkain. Asettele vuorin ja päällisen sivusaumat kohdakkain ja ompele alareunasta yhteen. 

Käännä pipo kääntöaukon kautta, ompele kääntäaukko kiinni ja tunge vuori pipon sisään. Taittele rusettikaitale nätisti rusetiksi ja ompele pieni kaitale käsin/koneella rypytyksen ympärille.

Ja tadaa! Nyt sinulla pitäisi olla taas uusi pipo!

Olivatko ohjeet jälleen epäselvät? Kysy ihmeessä!

Lippapipo vielä tulossa, mutta nyt olen liian mekkojenompeluflowssa. Kaivataanko muita ompelujuttuja/vinkkejä? Haha, vaikka ei kaivattaisikaan, niin niitä varmaan nyt tulee kuitenkin, koska kesätyöttömyys vaanii nurkan takana!

DIY: pipo

No niin. Vähän tässä kesti, mutta näin äitienpäivän kunniaksi ajattelin istua hetken tässä koneella kuin tatti ja postata Adiinan rohkaisemana pipotutoriaalin.

Nythän on niin, että netti on hyviä pipontekovinkkejä väärällään, enkä missään nimessä aio kutsua omaani oikeimmaksi tai parhaimmaksi. Helppo se kyllä on. Tällä reseptillä saa aikaiseksi pipon, joka ei ole ihan päänmyötäinen, vaan sellaisen vähän enemmän pipolakki -tyyppisen, jonka lerputtavuutta voi säädellä näpsästi kaavan korkeutta vaihtelemalla.

Lopputulos riippuu aina käytetystä materiaalista. Yleensä tavallisen trikoopipon ympärysmitaksi annetaan päänympärys -2cm. Itselläni oli ensimmäistä kertaa pipo-ompelussa neulos, jonka joustavuudesta en ollut aivan varma, joten tein jätin miinusvaran pois, ja tein anoastaan pään ympäryksellä, mutta en lisännyt saumanvaroja. Muuten saumanvaraksi riittää hyvin vajaa sentti, n. 7-8 mm.

Aluksi mitataan pipon tulevan omistajan päänympärys, tai vaihtoehtoisesti mittailaan vanhaa sopivaa pipoa. Mitataan siis nuppi mittanauhalla siitä kohtaa, mihin pipon reunan toivotaan asettuvan. 

Sitten piirretään kaavan. Kaavan piirtämiseen käytin lautasta, kynää, kaavapaperia ja viivotinta. Taustalla tylleröisen ja isänsä taiteluja.

Piirretään puolikkaan päänympäryksen mittainen (-2cm, materiaalista riippuen) suora viiva. Itse teen tässä n.50 cm päähän, joten viivan pituus on 25cm.

Sitten piirtelin pipon korkeuden. Eli tulee neliö, jonka sivut ovat puolikas pipoa ja pipon toivottu korkeus. Korkeuden voi mitata mittanauhalla, mutta itse olen onnistunut mutu-tuntumalla niin, että olen vähentänyt pituudesta n. 5-8cm, taas pipon mallista ja materiaalista riippuen. Tässä neliön koko on 25cm x 19cm.

Sitten pyöristetään. Tämänkin vetelen yleensä saksilla ihan fiilispohjalta, mutta varmemman lopputuloksen saa aikaan näin:

Eli tässä kohtaa lautanen astuu mukaan kuvaan. Ja näppärä tyyppihän käyttää harppia, mutta omani on hukassa. 

Nythän pipon saa aikaiseksi ihan tällaisellakin puolipallolla. Tai vaikka sillä pelkällä perusneliöllä. Itselläni on tapana tehdä vähän muotoiltuja yksilöitä, joten kaavaan leikataan vielä muotolaskos. Keskeltä kupolia siis leikellään kiilamainen pala pois. Ja tässäkin on vaihtoehtoja. Omani on ylhäältä 4,5 cm ja kapenee kohti sitä linjaa, josta pipo alkaa pyöristyä. Alussa kolmion sivut ovat suorat, kärkeä kohden olen niitä vähän pyöristänyt. Jos haluat aivan takuuvarman munankuoren, pidät huolta siitä, että noiden ”kolmioiden” huiput ovat 90 asteen kulmassa ja molemmat sivut pyöristyvä identtisesti. Mutta siis, ihan pyöreä tälläkin tulee, ei pelkoa neljän tuulen lakeista. 

Tadatadattadaa, kaava on valmis! 

Sitten leikellään.

Kuviollisessa kankaassa voi kuvioita vähän koittaa kohdistaa.

Koska kaava on puolikas, leikataan pipokappale taitteelta, kankaan oikeat puolet vastakkain.

Koska pipon alareunaan ei tule erillistä kaitaletta eikä tähän superhelppoon malliin tule vuoria, lisäsin pipon alareunaan taitevaran. Pipoahan voi jatkaa vaikka minkälaiseksi hiippapipoksi, parempi laittaa enemmän kuin vähemmän. Pois saa aina, lisää on vaikeampi laittaa.

Ja sitten ommellaan. Supernopea hurautus pipon alareunaan: taitetaan taitevara ensin kerran nurjalle. Sitten taitetaan näin aikaansaatu taite vielä oikealle. Ommellaan saumurilla niin, että terä leikkaa ainoastaan taitetta, siis sen yksinkertaista reumaa, ei pipoa. Vaikea selittään, enkä tiedä selventääkö kuva alla yhtään asiaa. Tämän voi muuten tehdä pipon sivusauman ja muotolaskosten ompelemisen jälkeen. Minä tein nyt ensin.

Sitten ompelin takasauman.

Ja lopuksi muotolaskoksen, eli pipon päälaen. Muotolaskokset siis taitetaan toisiaan vasten niin, että päälaesta tulee pyöreä, ei niin, että sinne tulee kolmion muotoinen kuoppa ☺

Ja nyt tilanteen pitäisi olla tämä:

Ai että puuhaarukka? Joo. Tämä neulos jousti muuten aika paljon joten miinusvara olisi ollut ihan mahdollinen, ja taitevaraa olisi saanut olla ehkä omaan makuuni sentti enemmän. Mutta kyllä tämä lapsen päässä menestyi, kerrankin sikäli oikean kokoinen, ettei pipo valunut koko ajan silmille. Ai miten niin äiti on mieltynyt lörppäpipoihin?

Puuhaarukka on kiireisen tupsuntekijän paras kaveri. Siis tietenkin huolellinen tupsuntekinä joko a) leikkelee ne renkulat pahvista ja kiertää narun siihen tai b) käyttää kaupoista ostettavissa olevia tupsuntekolaitetta. Minulla ei sellaista ole (vuoden turhake, ellei ole todellinen tupsumaakari, sanon minä), joten tartun puuhaarukkaan. 

Lankaa kieputellaan vinhasti haarukkaan, ja kun sitä on tupsutekijän arviolta tarpeeksi, pujotetaan keskelle solmimislanka. Lankaa ei kannata kieputtaa haarukan ympärille turhan tiukkaan, vaan pakettiin voi sisälle jättää vaikka oman etusormensa. Langan löysyys helpottaa sitomista ja leikkaamista.

Kun kiristysnaru on sidottu, leikataan tupsun hapsut haarukan molemmilta puolilta. Kiinnitetään tupsu pipoon ja pistetään pipo päähän.

 

Jäikö ohjeesta jotain olennaista puuttumaan? Kysy, niin täydennetään!

Ja jahka joudan paremmin, teen vielä ne rusettipipo- ja lippapipotutoriaalitkin.

Välioppilaslakkeja

Me vietetään vappua popsimalla gambas al ajillo ja muita tapaksia. Ukkelin ylioppilaslakki on herratiesmissä, omani laatikossa, mutta tylleröiselle surautin parit myssy kolean vapun kunniaksi. Olkoon nämä nyt sitten ei ali- vaan välioppilasmyssyt.

Myssy se on oltava tylleröiselläkin vappuna.

Leppoisaa vapunjatkoa!

 

Palatakseni aiheeseen

Mihin tarttua, jos joka kohdassa mättää?

Eilinen MOT: Veren tahrimat muotivaatteet toi taas hetkeksi verkkokalvoilleni sen, mitä silloin tällöin yön pimeinä tunteina murehdin, tekstiiliteollisuuden ja valmisvaatebisneksen varjopuolet. Ha, ihan niinkuin noissa nyt hirveästi valoisia puolia olisikaan. Silmään pisti erityisesti kohta, jossa bangladeshilainen ay-liikkeen johtohahmo Kalpona Akter sanoo suurin piirtein, että ostakaa hyvät ihmiset täällä tehtyjä vaatteita, mutta vaatikaa niiden tuotannolta enemmän, parempaa palkkaa ja parempia työoloja työntekijöille. Jotenkin olen tuossa nopeasti vilahtaneessa lauseessa kuulevinani: Jos boikotoitte kovastikin, siirtää valmistuttaja tuotantonsa muualle jolloin nyt jonkunarvoisella sopimuksella työssä olevat menettävät sen vähänkin. Valmistaja joutuu kalastelemaan uuden sopimuksen, luultavasti kehnompaan hintaa, sillä aina löytyy se, jolle kelpaa vielä vähän halvellamallakin tuotettu. Jolloin työolot surkeutuvat entisestään. 

Se 16-vuotias pitkiin hameisiin ja 70-luvun hippipaitoihin pukeutunut nuori joka edelleen hiljaa huutaa McMurder, McMurder, haluaisi edelleen uskoa boikottien voimaan. Mutta maailma taitaa olla monimutkaisempi 2010-luvulla kuin 90-luvun alussa, jolloin oli vielä ihan yksinkertaista ostaa muita kuin Nestlen, ColgatePalmoliven tai Kraft Foodsin tuotteita. Mikä nyt neuvoksi?

Kadehdin ystävääni, joka tekee mielestäni kaiken oikein. (Tämän lisäksi hän on TIETENKIN kaunis, hauska ja sivistynyt.) Hän ostaa lähes kaikki vaatteensa käytettynä (osan vaatteistaan/kengistään hän on teettänyt tai vähintään selvittänyt tuotteen tuotantoketjun trikoon puuvillanviljelijään saakka), minimoi ruokahävikin, on luonnollisesti kasvissyöjä (la loistava kokki) ja välttää lentomatkustamista. Ai miksikö minä en tee samoin, sehän näyttää olevan mahdollista? Miksi vain tyydyn kadehtimaan ja toisaalta myös ihailemaan hänen ei edes askeettista elämäänsä? Sanokaapa se. Tottumus on varmaan iso osa tätä kysymystä. Minä vain olen tottunut tekemään toisin. Toisaalta, voisin varmaan oppia vieläkin. Kiinnitänhän edelleen huomioni myös siihen, etten ostaisi Coca-Cola Companyn tuotteita. 

Näin tuossa yllämainitussa MOT:ssa myös häivähdyksen siirtomaakaudesta. Voiko mitenkään olla oikein, että jossain päin maailmaa joku elää lähinnä vain tehdäkseen miljoonia T-paitoja Kesämuoti 2014-ihmisille? Melko ihmisarvotonta, sanoisin. Muutenkin ohjelmassa väläytetyt tuotantolukemat olivat niin huimia, että en voi kuin ihmetellä, mihin ihmeeseen maailma tarvitsee sellaisia määriä rättejä? Joidenkin arvioiden mukaan, vaikka koko maailman tekstiiliteollisuus pysäytettäisiin nyt, näitä riepuja kyllä riittäisi hamaan maailman tappiin saakka ilman, että Siperiassakaan tarvitsisi vaeltaa alasti. 

Turha parjata ainoastaan Reimaa, kun Lindexin tehtailla olot näyttivät olevan vielä kurjemmat. Ja sitten on kaikki se, mitä toimittajille (tai tarkastajille, ystäväni on käynyt tehtailla Kiinassa ja Intiassa) ei näytetä. Turha ajatella, että boikotoiden Reimaa  ja ostamalla vaikkapa Tickettejä saisi jonkinlaisen synninpäästön, nimittäin nopean googlettelun perusteella Ticketin tuotantoa näyttää olevan myöskin Dhakassa Bangaldeshissa L&B Garment Ltd:ssa. Valitettavasti suuryrityksen kuluttajahinta Suomessa ei kerro mitään kankaan tai tuotteen tuotanto-olosuhteissa. Pienet toimijat sitten erikseen. Lähimpänä Suomea tuotetut lasten ulkovaatteet ovat omien tietojeni mukaan merkkiä Lenne ja Travalle. 

Voin varmaan googletella kaiken liikenevän aikani näitä erilaisia vaatevalmistajia, olla sydän mykkyrällä toteutumattomien ihmisoikeuksia puolesta ja tirauttaa iltaisin kyyneleen, mutta se ei taida asiaa edistää. Minttumari jo ehdottikin postausta ekologisesti ja eettisesti kestäviä tuotteita myyvistä putiikeista, ja se onkin erinomainen idea. Homman nimi nyt varmaan kuitenkin on se, että länsimainen ihminen ei homo consumens-leimastaan helpolla irtoa. Esteettiset esineet vetävät meitä puoleensa ja toisaalta, ihan mielelläni pistän rahani jollekin, joka jakaa vähän pienempää kuin miljonaosinkoa.

Mutta mitäs muuta?