homo. Homo. HOMO. homohomohomohomo! Pelottaako?

Lakivaliokunta onnistui taas hylkäämään esityksen tasa-arvoisesta avioliittolaista. Tätä jokseenkin ennalta-arvattavaa tapahtumaa edelsi kaikenlainen tunteisiin vetoava polemiikki, josta ehkä säälittävin esitys, joka omiin silmiini osui, oli vetoaminen lasten oikeuksiin. Tämä ehkä konkretisoi vastustajien rakentavien argumenttien vähyyden, jos sellaisia varteenotettavia vastustajilla on ikinä ollutkaan.

Kysymys on tasa-arvosta lain edessä, joten arvon vastustajat, te tulette häviämään tämän, jos ei vielä nyt niin viimeistään siinä vaiheessa kun joku keksii puuttua siihen, miksei kaikkia maan kansalaisia kohdellakaan tasapuolisesti. 

Mutta ehkä jos vastustajilla ei olisikaan tasa-arvoa vastaan mitään.? Jos se onkin vain kirkko ja homohomohomohomohomo! HOMO! Jo sana saa tietyntyyppiset ihmiset (usein myöhäiskeski-ikäisen mieshenkilön, joka mieluiten nauttii pornoelokuvansa kahdella naisella) kauhun valtaan. Iiik, homo! Sehän saattaa käydä kimppuun milloin tahansa! 

Miten rationaalista ajattelua. Että kun heterotkin käyvät toistensa päälle ihan kuinka tahansa, yllättäen ja pyytämättä niin näin toki toimivat homotkin (iiik, taas se sana). Vai miten se menikään..?

Kun kuulin Jukka Takalon Homo-biisin olin juuri tajunnut olevani raskaana. Sanat saivat todella miettimään, millaiseen maailmaan haluaisin lapseni syntyvän ja millaiseen maailmaan hän luultavasti tulee syntymään. Ja tähän perään voidaan lisätä valtava määrä hormonikyyneleitä.

Jokainen on vähän homo. Siitä on jo monta vuotta, yli kymmenen, kun suutelin tytön kanssa. En mielenkiinnosta, en kokeilunhalusta, en ollut itseni kanssa sekaisin enkä hukassa. Humalassa, niinkuin nyt opiskelija yleensä viikonloppuna bilettämässä on, muttei se poista sitä faktaa, että alkoholin vaikutuksen alaisena olen kyllä miehiäkin suudellut. Suutelin tytön kanssa, koska hän piti minua puoleensavetävänä ja minä häntä. Hän oli valtavan kaunis punaisine hiuksineen, jotka tuoksuivat hyvältä. Hänellä oli matala, rauhallinen puheääni ja lempeät suuret silmät. Hän oli ihana, on varmaan vieläkin. 

Noista suudelmista olin iloinen jo tuolloin, sekä keskustelusta hänen kanssaan, vaikka tulimmekin siihen tulokseen, että ehkä siinä ei nyt kannattanut sydämiä lähteä särkemään. Mutta näin vuosiakin myöhemmin olen ylpeä kun sanon, että minäkin se olen vähän homo.

Kuunnelkaa, se on kaunis sana.