Keväisestä Turusta Helsingin räntään

Vaikka ilmeisesti tänään on Turussakin tullut räntää. Mutta oma mielikuvani viikonlopusta on suurinpiirtein tämä:

Turku…

Helsinki

Viikonloppumme hurahti siinä samalla kun hurautimme Turkuun ja takaisin. Tällä kertaa meillä ei ollut massiivisia visiteeraus-, kahvittelu- tai muita suunnitelmia, mistä seurasi valtavan tehokas reissu, johon mahtui niin keskustakävelyä, renkaidenvaihtoa kuin Caribiassa kylpemistäkin.

Viime kerralla Turussa käydessäni taisin surkutella keskustan autioitumista, tyhjiä liiketiloja ja torin hiljaisuutta. Tämä kaikki oli tietenkin vain kuraisimman kevättalven luomaa illuusiota, sillä näin toukokuun alussa pikkukauppojen ikkunat olivat somistettu putiikkiviikon näyteikkunakilpailua varten ja tori vilisi ihmisiä. Ja yksi uusi putiikkituttavuuskin löydettiin.

Reginan korttelin kauppakeskuksen lattia oli kuvitettu mm. korttelin historiaan liittyvin kuvin.

Tylleröinen, mummin oma pikkuinen, pääsi mm. valitsemaan itselleen Finlaysonilta verhot, Wiklundilta takin, Nansolta uuden, prinsessa Auroralla somistetun uikkarin, ja aivan mahtavia ihanuuksia uudesta Petits Trésors-lelukaupasta. Ei ole mummille olemassa ei:tä… 

Petits Trésors lumosi tämän äidin totaalisesti. Täällä Julienin ja Mikaelan putiikissa myydään pääosin ranskalaisia leluja, joita lapsilla on mahdollisuus kaupassa kokeilla. Tämä on hienoa, sillä joskus olen ollut vähän äimistynytkin siitä, millaista kohtelua lapsi lelukaupassa saattaa saada. Kyllähän aikuisetkin tavaroita hipelöi. Djeco-faninakin tunnettu tämä äiti-ihminen innostui aivan hihkumaan.

Palvelu oli muutenkin hurmaavaa ja erittäin asiantuntevaa. Vielä café au lait tälle äidille käteen ja olisin ollut valmis tyhjentämään koko puodin! 

Vähän hillitympää…

.. ja sitten täyttä asiaa. Puuleluja! Värejä! Jee! 

Tylleröisellä kasissaan jo ostokset. Myöskin kuvassa olevia pöytää ja tuoleja kaupassa myynnissä, eikä hinta todellakaan päätä huimannut. Ehkä ensi kerralla sitten...

Ja tylleröisen ostokset (tässä vielä kaupassa): Linna ja prinsessa Rosalia. Äiti on leikkinyt koko sunnuntain 🙂

Toivottavasti turkulaiset ottavat tämän uuden lelukaupan omaksensa, oma vakaa mielipiteenihän on, että jokaisessa kaupungissa on tilausta yhdelle ranskalaiselle lelukaupalle. Meistä tuli nyt ainakin kanta-asiakkaita, milloin ikinä tiemme Turkuun taas viekään. Olen hurmaantunut!

Myöhäistä lounasta rengasurakan jälkeen nautimme välimerellisissä tunnelmissa Trattoria Romanassa. Tämä paikka on omista opiskeluajoistani asti itselleni ollut se the italialainen Turussa, vaikka joku muu saattaisi luulla sen olevan Dennis. Jostain ihmeen syystä Romanasta on silmiini osunut kummallisia ristiriitaisia arvioita, mutta näin vuosien kokemuksella itse en ole koskaan onnitunut saamaan muuta kuin taivaallista ruokaa ja sujuvaa palvelua. Ja tällä kertaa tämä äiti napsi tagliatellensa rauhassa lapsen telmiessä koiran kanssa lattialla. Juuri näin, koiranomistajan luvalla, ilman että tämä toiminta häiritsi yhtään ketään. Vain Romanassa.

Ja huomio huomio lapsien kanssa Turussa vierailevat, Romanassa lapsille tarjotaan sitä samaa mitä aikuisillekin, joko pizzaa tai pastaa, juoma ja jälkkäriksi jäätelö mukavaan 8€ hintaan. Oikein sopivaa. Niitä ranskiksia täältä ei kyllä saa. 

Tylleröinen ja koira vauhdissa.

Loppuiltapäivä ja ilta meni Caribiassa uiskennellessa. Tylleröinen intoutui hyppimään veteen ja käyttämään uimakellukkeita, mikä oli aika hauskaa. Kotiinpäin ajeltaessa tämä pieni vetten sankari nukahti turvaistuimeen saman tien, mutta kotiin saavuttaessa havahtui sen verran, että olisi vielä halunnut pihalle leikkimään. Arvatenkin se ei enää puoli yhdentoista aikaan houkutellut kumpaakaan tämän talouden aikuista.

Joten kiitos ja kumarrus Turku, me palaamme pikemmin kuin arvaatkaan!

Pyytämättä ja yllättäen, vielä kerran: Ellan tilintyhjennysvinkki

Pitäisi ironisesti hihitellä sille, millaista keskusteluntynkää tänään eduskunnassa viriteltiin, pitäisi olla tuohtunut naisten syrjimisestä työelämässä ja kaikein kukkuraksi toden totta pitäisi sympata ukrainalaisia.

Mutta mitä minä teen? 

No, marssin ovensa 23.2. sulkevaan Rizzoon ja zädäm! Ostaa päräytän bootsit. Ovh. 139€, tänään erikoishinta mulle, 19€. 

Vähänkö tuli hyvä mieli. (Anteeksi ukrainalaiset ja muut, mutta ehkä selviätte hetken ilman maailmansynkistelijän symppaavia/tulikivenkatkuisia ajatuksia. Kai maailmansynkistelijälläkin saa sentään bootsit olla?)

Hyvät toverit, parin päivän ajan ehtii vielä, mikäli hyllyissä vielä jotain on jäljellä. 

Ne on mokkaa.

Ja ne on hyvät jalassa, ihme kyllä.

 

Vinkkejä rahastavapautumiseen osa II

Viimeviikolla jaoin innokkaasti linkkejä ja vinkkejä rahastavapautumiseen. Tästä on nyt selkeästi tullut tämän palstan linja, sillä vinkit jatkuvat.

Eli jos ylimääräinen raha polttaa taskussa tai kukkaronpohjalla, niin nyt siitä on vieläkin helpompaa päästä eroon täällä Helsingin seutuvilla. 

Aleksanterinkadun Zio on menossa remppaan ja alennusprosentit (−50% – ­­­−70%) ovat juuri sellaisia, että ostokset voidaan tulkita selväksi säästöksi. 

Hillitsin himoni, hallitsin haluni ja kahlitsin kukkaroni siinä vaiheessa, kun kassalle Campereiden sijasta olikin päätymässä pilvenpiirtäjänkorkuiset Pura Lópezit.

Ne on niiiin söpöt! Ja niissä on petroolinsiniset tikkaukset! Iiiik!

Yrjönkadun NoaNoa puolestaan viettää ystävämyyntiä pitkälle ensi viikkoon ja siellä alennusprosentit ovat koko myymälän mitalta  −60% – ­­­−70%. 

Kun et kertakaikkiaan tarvitse mitään, tarvitset kuitenkin alusvaatteita.

Mutta jottei tämän päivän tärkein sanoma unohtuisi:

Namnam.

Ei ole järjen hiventä enää tässä blogissa ei. Ja nytkin pitää kiirehtiä töihin. Lupaan pyhästi itselleni keskittyä sisällöntuotantoon liittyviin ajatuksiin matkalla töihin.

Retail therapy äidille (lapsen kanssa reissussa, osa III)

Mitä tapahtuu, kun pihiäkin pihimpi äiti, joka on pantannut salaisia shoppailuhimojaan herra ties miten pitkään, saa kesälomarahaa muutaman satasen, lasillisen kuohuvaa ja muutaman tunnin omaa aikaa Berliinissä? 

No tietenkin tämä:

Parit kengät, 5 paitaa, trenssi, ”kylpymekko”, farkkulegginsit ja valkoinen kesämekko. Kuvasta puuttuu ne kengät, jotka tarttuivat matkaan heti ensimmäisenä päivänä. Ja miksi ne tarttuivat mukaan, niin varmaan jokainen rahapulasta välillä kärsivä äiti tajuaa, että jos uudet SuperFitit saa 19€ hintaan, niin ne on otettava!

Miten ne jotenkin vaan ikäänkuin huutavat päästä luokseni? Etenkin jos ne ovat -50% – -70% alennuksessa? Kuvan Primigin nahkakengät 16€ ja SuperFitit (otin sitten toisetkin, vähän isommat) 19€. Häh, kävin COSilla? Yleensä en jaksa reissussa käydä sellaisissa kaupoissa, mihin pääsen Suomessakin, mutta jotenkin siinä hötäkässä nämä jäivät näppeihin eivätkä enää irronneet (valkoinen mekko ja sinikauluksinen paita). 

Pikkutytön trenssi, 12€, miten sen nyt olisi voinut jättää? Ja minä olen siis äiti, jonka mielestä puistovaatteet ja kaupunkivaatteet erikseen. Ja tuo froteemekko, mitä ihmettä? Mutta kun kaikilla pikku saksalaistytöilläkin oli… 

Ja yksivärisiin paitoihin on tarkoitus silitellä kuvia tuosta allaolevasta Gamagon Iron-On -kirjasta. 

Nämä ostettiin hillityllä koko perheen lelu- pyörä- ja paperikauppakierroksella. Seuraavalla pyöräkauppakierroksella haaviin tarttuikin sitten myös pyörä… yllättäen pikkuiselle.

Ja saihan se äiti-ihminen sijoitettua myös vähän itseensä:

Uudet farkut, paita ja toppi. Ostettu periaatteella: Haluaa heti pukea päälleen.

Hupahassu printti topissa.

Kävin myös Idee:ssä, näpertelijän paratiisissa. Sieltä haaviin tarttuivat alla näkyvät kirja ja lehti. Ei muuta kuin askartelemaan! Kankaat ovat kaikki Friedrichshainilaisista kangaskaupoista, puolet tuosta ihastuttavasta Nähkontorista.

 

Saalis Nähkontorista.

Aivan liian houkuttelevat kankaat Gärtnerstraßelta, Dollyrockeria melkein vastapäätä sijaitsevasta lelu- ja kangaskaupasta, jonka nimeä en valitettavasti muista. Edit. Liike on nimeltään Frieda Hain, leluja ja värikkäitä puuvilla-/trikookankaita. 

Ja tällainenkin ihme oli ilmestynyt meidän parvekkeelle poissaollessamme!

Ja hyväksi lopuksi tämä ihminen, jonka mielestä Berliini ei houkuttele shoppaamaan listaa vielä omat täsmävinkkinsä ja lempparinsa:

  • Luonnollisesti Alexanderplatz ja sen ympäristö: löytyy sekä Alexa Centerin tyyppistä ketjukokoelmaa että AusBerlinin kaltaista uniikimpaa näkemystä.
  • Kurfürstendamm – jos aikaa on vain yhteen ja budjetti kohdillaan.
  • Wilmersdorfer straße  Kätevästi kaikki kävelymatkan päässä, plussaa mahtavasta TK Maxxista. Myöskin mukavan kävelyn etäisyydellä Savignyplatzilta, jossa myös aika mukava meininki & kivoja ruokapaikkoja.
  • Kastanienallee & ympäristö, sunnuntaisin Mauerparkin kirppis on ehdoton, vaikka vain Flammkuchen ja tunnelman takia. Second hand -paratiisi.
  • Wühlischstraße – Gärtnerstraße – Boxhagener straße ja niiden ympäristöt Friedrichshainissa. Edullisia ja ystävällisiä ravintoloita, pieniä putiikkeja ja tietenkin ne 3,90€ mojitot Simon-Dach-straßella. Tänne vaan palaan uudestaan ja uudestaan. Täällä työnnellään lastenvaunuja, juodaan kaljaa pullosta, syödään terassilla vaikka sataa ja vierekkäisistä kaupoista voi saada Ferm livingin tapetteja ja intialaisia batiikkiriepuja. Oma suosikkini on  Prachtmädchen, jossa nimestään huolimatta myydään myös miesten vaatteita. Viimeistään eläkkeellä ostan näiltä nurkilta sen Samuli Putronkin mainostaman kämpän Berliinistä.

Näin siis voi käydä, kun shoppailupeto sisälläni pääsee valloilleen. Enkä kiellä, oli mahtavaa. Ja tässä yhteydessä jätän häveliäästi vähemmälle hehkutukselle sen, miten edullista kosmetiikka on etenkin Rossmannilla ja DM:llä ja miten paljon sitä noista haalin, kuinka löysin Vichyn BB-voidetta paikallisesta apteekista Suomea kympin edullisempaan hintaan ja miten ylioppilasvuoteni lempituoksu marssi parillakympillä myös matkakassiin.

Eläköön elämän pienet turhuudet, tarpeelliset kengät ja etenkin kuohuviini, jonka voimalla tämä nainen ponnistaa aina vain kohti huimempia saaliita saavutuksia !

Sarajevo käsilaukussani

Hahaa, aika hauskaa tägätä tämä postaus kohtaan ”löydöt”, koska tämä jos mikä on ollut löytöretki.

Tässä siis vastausta haasteeseen, jonka minulle heittivät sekä Katie että Rosanna. Kiitos vain molemmille, nyt on kasseissa vähemmän kuitteja 🙂

Ja pahoittelen otsikon harhaanjohtavuutta, minulla ei ole ainuttakaan käsilaukkua käytössä, on vain olkalaukkuja, kaksi isoa ja yksi pieni. Toinen isoista on se Marimekon perusolkalaukku, joka on niin täynnä vaippoja ja riepuja ja maissunaksuja ja jos sun vaikka mitä, että sitä en edes ajatellut kuvaavani. Sen sijaan ota kuvan tästä toisesta, vähän paremmin voivasta laukusta sekä risteilijöistä eli suurinpiirtein siitä rojuläjästä, mikä siirtyy laukun A ja B välillä, riippuen kumpaa käytetään.

 

Sen verran olen foliohattu, että en laita tänne kuvaa kotiavaimistani, lompakostani tai puhelimesta. Pyhä kolminaisuus jääköön vaille julkisuutta. 

Kassi on Tiger of Swedenin joku nahkaväsky parin vuoden takaa. Se ei ole ihanuus sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta tarpeeksi yksinkertainen ja tilava omaan makuuni. Siihen saa myös olkaremmin, joka mielestäni oli näkösällä kun otin kuvaa, mutta ehkäpä ufot nappasivat sen laukaisuhetkellä?

No, sitten sisältöön: Mukana pitää aina olla nenäliinoja. Esim. eilen ei sitten ollut ja piti tyylikkäästi niistää paperilautasliinaan. Olen lisännyt uuden paketin tänä aamuna. Mukana menossa on HSL:n matkakortti, pyörän avaimet, tuollainen ostoskärryjenirrotusklipsu, kynä, kampa, Rosebud Balm ja kuitteja, niitä tämän laukun sisällä oli harvinaisen vähän. Jos joku ihmettelee, miksi minulla on pussillinen arpakuutioita, niin voin sen verran valaista, että en ole pelikoukussa, mutta että työssäni niistä on usein aika paljon iloa. Samassa pussukassa kulkee myös pikkuinen ipod. Käsirasvaa pitää olla aina mukana, ja näin kesäisin myös saippuakuplaliuosta, kas kun ikinä ei tiedä, milloin taas pitää alkaa puhaltamaan =hiljentämään lasta, omaa tai jonkun toisen. Sama pätee pätkylävärikyniin.

Huulikiilto on tässä kuvassa Björk&Berries, yleensä se on Elisabeth Ardenin Eight Hour Cremin Sheer Tint tai pelkkää Eight Hour Creamia. Huulipunaa yritän välillä käyttää, mutta ei siitä mitään tule, joten yleensä suosin tällaisia sävytettyjä huulirasvoja. Jos joku osaa vinkata Ardenia edullisemman vaihtoehdon, niin otan kaikki vinkit ilolla vastaan! 

Kalenteri on yleensä mukana aina, sitä ilman on alaston olo vaikkei sitä mihinkään edes tarvitsisi, ainakaan lomalla. Musta ihmemöhkäle kuvassa puolestaan on sadeviitta, manitsinko jo että pyöräilen paljon? Mukanahan on myös lähes poikeuksetta pyörän pumppukin. No, olin ennen niitä ihmisiä, jotka kiehuivat kuin painekattila, kun joku lausahti vanhan viisauden ”ei ole huonoja kelejä, on vain keliin sopimattomia vaatteita”. Sitten ostin sadeviitan ja hoen aina tuota kun vain tilaisuuden saan, ja joku muu puolestaan saa kiehua.

Kassin pohjalle oli nähtävästi jäänyt pussinjämät omenanaksuja ja Läkeroleja. Jos kassissa ei olisi ollut lankaa ja virkkuukoukkua, olisi siellä ollut jokin kirja. 

Miksi raahaan koko omaisuuttani mukani on yksinkertaisesti siksi, että jos en niin tee, puuttuu aina silloin jotain ehdottoman tärkeää. Toisaalta tässä kasassa on nyt esim. tuo saippuakuplaliuos sellaista, jota mukana on varmasti vain kesäaikaan, mutta talvella mukana kulkee takuulla jotain muuta viihdykettä. Ja jos ei kulje, niin kyllä sitä sitten harmitellaan ja voivoitellaan.

(Kulutushysteriaa)

Kello on 9.58 tämän viikon keskiviikkona ja piiiiiiiiitkä jono kiemurtelee ympäri Herttoniemen autokauppoja ja jonossa nököttää lähes yksinomaan naisia, joista osa työntää lastenvaunuja. Mitä tapahtuu? Ovatko Audit alennuksessa? Saako äääs-kortilla tuplabonuksen, kun ostaa auton JA peräkärryn?

No ei tietenkään, vaan autotalojen takana lymyilevässä Marimekon tehtaanmyymälässä (tai oikeammin siellä varastolla) on ysmy. Ja minä liityn jonoon. Vähän kyllä mietitytti, että mitä ihmettä minä siellä teen, kaappi on täynnä vaatteita ja jos niitä tarvitsisi, niin saisihan niitä helpommallakin. 

En ole koskaan, siis koskaan ikinä tehnyt onnistunutta vaateostosta niin, että olen ollut akuutissa tarpeessa hankkia vaate tai että olisin päättänyt etukäteen, että tänään löytyy paita ja saappaat. Ne muutamat todella suunnitelmallisesti hankitut vaatteet ovat menneet ennätysnopeasti kiertoon, elleivät ole sitten jääneet kaapin pohjalle homehtumaan. 

Shoppailen mieluiten yksin, rauhassa ja avoimin mielin. Se tietenkin edellyttää aikaa ja melko tarkkaa käsitystä oman vaatekaapin sisällöstä, jotta sinne ei turhaan kasaa kymmentä samalaista mekkoa. On jotenkin mahtavaa, kun on kärsinyt jonkinaikaa vaikka akuutista mustan, siistin villatakin tarpeesta, ja sitten sellainen täydellinen kävelee jostain vastaan, mieluiten vielä puoleen hintaan.

Ja löytöjen tekemiseen ysmyt, tehtaanmyymälät yms ovat vallan verrattomia paikkoja. Onneksi jono liikkui nopeasti kun muutkin löytöretkeilijät kiiruhtivat sisään. Naismassan vyöryessä ovesta sisään vartioiden ilmeet olivat jotain, mitä ei visalla saa.

Tämä vuonna perinteistä tuotteiden esilleasettelua oli muutettu, ja siitä seurasi pientä sekoilua. Lastenvaatteet oli mielestäni saatu nyt paremmin esille kuin aikaisemmin, mutta kyllä sielläkin tungosta riitti, tosin nyt se lastenvaatekaaos ei enää tukkinut sisäänkäyntiä. Aikuisille oli ilahduttavan paljon tarjontaa, ja siinä kivasti ensimmäisten joukossa kun tulin, nappasin itselleni Pelargoni 1 -mekon ja siihen sopivat sukkahousut. Ja siinä se. Laukkuja, astioita, lakanoita ja pyyhkeitäkin olisi ollut tarjolla, mutta nyt en kokenut, että olisin jotenkin niiden tarpeessa. Vaatetuskankaiden luona käytiin sellaista tekstiilisotaa, että jos vaan saan mahdollisuuden, käyn niitä katsomassa vielä lauantaina. Muutamat raidalliset sukat otin myös ennen kassalle menoa, sillä eräs ystäväni liikkuu mieluiten raidallisissa sukissa, ja tällainen ennakoija kun olen niin ajattelin, että hän voi niistä jouluna ilahtua. 

Jee, mikä löytö! Olin jo pitkään kaivannut mustaa, rentoa mekkoa joka olisi jotain muuta kuin trikoota. Villa on suosikkimateriaalini silkin ohella, se on lämmin ja suhteellisen helppo pitää puhtaana, usein pelkkä tuuletus riittää. Ja villa-lyocell on mukavan pehmeää ja joustavaa. Pientä moraalista krapulaa podin tietenkin bussille kipittäessäni, sillä kyllähän siellä kaapissa ON vaatteita, ja kyllähän tässä nyt ilman sitä mekkoakin olisi pärjännyt jne jne jne. 

Mutta sovitaan nyt vaikka niin, että nyt ei sitten taas vähään aikaan mekkoja ostella.  

Tätä tyyliä ei ysmystä löydy.