Musta on tullut ompeluhullu

Tämä kevät on mennyt lievästi sanottuna poikkeuksellisissa merkeissä. Ehdottomasti hauskimpia poikkeuksia ovat olleet paitsi #teammomfien keväthippalot, myös Raisan kanssa kuitattu vaatevallankumousilta (lue Raisan sensuroimaton kuvaus illasta täältä), ja Tuttitangon Lillerin kanssa vietetyt ompelulanit.

Saimme Lillerin kanssa äitienpäivälahjaksi kokonaisen lauantaipäivän. Nimittäin ompeluun. Ja voi pojat, kyllä me ommeltiinkin! 

Ensimmäiset neljä tuntia meni kaavoja piirtäessä ja kankaita leikellessä. Kankaita pöllyttäessä, lehtiä selatessa ja höpötellessä aika kuluu kuin siivillä. Ilta päättyi vasta yhdeksän aikaan, kun noutothaikkukin oli popsittu ja Lillerin leipomasta suklaakakusta myös allekirjoittanut onnellisen pyöreänä.

Pakko oli vielä jatkaa yötä myöden, sellainen perusbangladeshilainen ompelupäivä kestoltaan siis. Olot olivat takuulla kyllä reilusti luksukkaammat.

Päivän saldona oli seuraavaa: kolme mekkoa ja yksi pipo. Leikattuna lepää vielä muutama paita, yksi päiväkotikaverillekin. 

Mekkojen kankaat: Viljamin Puoti, Koot.fi ja Majapuu. Pipo harmaa trikoonkappale ja pala puuvillaa omista kätköistä. Panta näperrelty lämmittelyksi, eikä lasketa lanien saldoon.

Kesällä käynnistyy kesäompelimo, johon ensimäiseksi asiakkaaksi on ilmoittautunut Raisa. Allekirjoittanut löytyy kaikella todennäköisyydellä myös Espoon kierrätyskeskuksen kesätapahtumasta myymässä kättensä tuotoksia.

 

Laukkuangsti ja ratkaisu

Näin aikaisin se alkaa!

Että millainen hoitolaukku kärryihin sopisi, millainen olisi hyvä ja sellainen, että sinne mahtuu kaikki tarvittava?

Näitä murehti meillä se samainen tylleröinen, joka nukkejaan raahaten miettii ääneen ”lapsetkin voivat leikkiä äitiä”.

Hoitolaukku piti saada ja kiireesti. Äiti ompeli ja tylleröinen muisti kysellä 15 sekunnin välein, joko se on valmis. Ja tällainen siitä tuli, pinkki tietenkin:

Voidaan pujottaa kivasti työntöaisaan, mutta hihna ei ole liien pitkä olan yli ristiin kannettavaksi. Läppä aukeaa helposti, mutta kassi on tarpeeksi syvä, etteivät kaikki tavarat putoa tiukassakaan menossa.

Läppä on samaa kangasta kuin laukun vuori ja olkahihnan kääntöpuoli.

Vaunuverho on myös äidin käsialaa. Sekin piti saada aikaiseksi alta aikayksikön, ja siinä työn tuoksinnassa äiti saikin ilahtuneena havaita tartuttaneensa lapseensa ehdottoman DIY-asenteen. Nimittäin mittanauhaa esiin kaivellessani tylleröinen karjui täyttä kurkkua ”ÄKKIÄ NYT, EI SITÄ MITÄÄN MITATA TARVII!”

Juuri näin kultaseni, keneltäköhän olet tuonkin oppiinut..?

Helma hulmuamaan

 

Tästä postauksesta menee kiitokset Retroprinsessan Raissille. Havahduin blogin olemassaoloon joulukoomastani, kun Raisalta tuli viesti koskien helmoja. Joten Raisa ja muut tässä se nyt tulee:

Helmat t-paitaan!

Raissi kysyi, miten sellaisen T-paitamekon tekeminen onnistuisi. Tässä on nyt yksi vaihtoehto. Esimerkin tempaisin hätäisesti tylleröisen kokoon ja värimakuun, mutta periaate on sama, tekee sitten reilumpaa tai vähemmän hulmuavaa helmaa. (Toisen vaihtoehdonhan löydät täältä)

Ensin tarvitaan se teeppari. Koska allekirjoittaneella ei tähän hätään ollut, tempaisi hän saumurilla yhden hyvin kokeellisen ratkaisun:

Normaalissa, mukavassa paidassahan helma ei pääty vyötärön kohdalle, vaan mieluusti ainakin itse käytän sellaista, joka ulottuu reilusti pidemmälle. Jos ei halua helman alkavan reiden yläosasta, kannattaa t-paidan helma ensiksi pätkäistä siihen mittaan, mistä helman toivoisi alkava.

Sitten tarvitaan helma. Tässä käytetään joustamatonta kangasta, eli yhdistetään joustavaa ja joustamatonta materiaalia. Miten ne yhdistetään niin, että vyötärö menee hartioiden yli kun mekkoa vedetään päälle, onkin se kysymys.

Leikkasin kevyestä puuvillakankaasta helman, joka on hiukan kellotettu ja jonka vyötärö on n. kaksi kertaa T-paidan helman mittainen.  Pituuden arvioin silmämääräisesti riittäväksi. Helman voi tehdä myös aivan suorasta palasta ja niin runsaana/niukkana kuin haluaa. Ainoastaan se pitää ottaa huomioon, että joustamattoman helman tulee olla sen verran isompi kuin T-paidan helman, että mekko menee päälle.

Jotta a) hameen vyötärö ja paidan helma saadaan saman mittaisiksi ja b) mekon vyötäröstä joustava, ommellaan hameosan vyötärölle jonkinlainen joustava nauha, joka samalla poimuttaa hameosan vyötärön paitaosan helman mittaiseksi. Tämän voi tehdä joku ihan tavallisella kuminauhalla tai läpinäkyvällä joustonauhalla (samanlaisella kuin kaupoissa myytävät trikoopaidat yleensä ovat kiinni henkareissa).

Mittasin joustonauhan jonkin verran pidemmäksi kuin T-paidan helman ja ompelin nauhan koko ajan venyttäen kiinni hameosan vyötärölle. Näin paidan ja hameen lopulta yhteen ommeltavien saumojen pituus tulee suurin piirtein samaksi.

Joustonauha/kuminauha tulee ommella jousto-ompeleella tai saumurilla. Allaolevassa kuvassa näkyy (tai ei itseasiassa näy kovin hyvin), miten joustinauha jää saumuriompeeen alle, mutta nauha ei missään nimessä saa joutua saumurin terän alle.

Kun vyötärö on poimutettu, kohdistetaan paidan ja hameen sivusaumat, neulataan kappaleet oikea puolet vastakkain ja ommellaan jousto-ompeleella osat yhteen. (Eikä ikinä-ikinä-ikinä laiteta nuppineuloja noin kuin alla silloin kun ommellaan saumurilla. Älkää siis tehkä niinkuin minä teen vaan tehkää niinkuin minä sanon…)

Ja tadaa! Kun helma on vielä huoliteltu, niin meillä on käsissämme valmis mekko. Tämä näytti tylleröisen päällä siltä kuin pikku-Heidi olisi juuri tutustunut steam punkiin, mutta mitäs siitä, kun helma heiluu. Seuraavan toteutan vähän harkitummista materiaaleista 🙂 Ja otan ehkä kuvan joskus toisten. Tämä tammikuu ja ilta-aika ei oikein ole räpsyjen aikaa.