Ompeluksia myyjäisiin

Viimeaikoina täällä Siperiassa on ommeltu niin että surisee. Lauantaina 6.6. nimittäin Suomenojan kierrätyskeskuksessa on kierrätyspuutarha ja -myyjäispäivä, jonne allekirjoittanutkin suuntaa.

Mukaan lähtee mm. pikkumiekkosten paitoja, neitosten mekkoja, pipoja ja rusetteja rinnuksille ja hiuksiin.

Toivottavasti sää suosii. Kierrätyskeskus on muutenkin mainio vaihtoehto lauantaishoppingille, lisätietoja tapahtumasta löytää pääkapunkiseudun kierrätyskeskuksen sivuilta.

Musta on tullut ompeluhullu

Tämä kevät on mennyt lievästi sanottuna poikkeuksellisissa merkeissä. Ehdottomasti hauskimpia poikkeuksia ovat olleet paitsi #teammomfien keväthippalot, myös Raisan kanssa kuitattu vaatevallankumousilta (lue Raisan sensuroimaton kuvaus illasta täältä), ja Tuttitangon Lillerin kanssa vietetyt ompelulanit.

Saimme Lillerin kanssa äitienpäivälahjaksi kokonaisen lauantaipäivän. Nimittäin ompeluun. Ja voi pojat, kyllä me ommeltiinkin! 

Ensimmäiset neljä tuntia meni kaavoja piirtäessä ja kankaita leikellessä. Kankaita pöllyttäessä, lehtiä selatessa ja höpötellessä aika kuluu kuin siivillä. Ilta päättyi vasta yhdeksän aikaan, kun noutothaikkukin oli popsittu ja Lillerin leipomasta suklaakakusta myös allekirjoittanut onnellisen pyöreänä.

Pakko oli vielä jatkaa yötä myöden, sellainen perusbangladeshilainen ompelupäivä kestoltaan siis. Olot olivat takuulla kyllä reilusti luksukkaammat.

Päivän saldona oli seuraavaa: kolme mekkoa ja yksi pipo. Leikattuna lepää vielä muutama paita, yksi päiväkotikaverillekin. 

Mekkojen kankaat: Viljamin Puoti, Koot.fi ja Majapuu. Pipo harmaa trikoonkappale ja pala puuvillaa omista kätköistä. Panta näperrelty lämmittelyksi, eikä lasketa lanien saldoon.

Kesällä käynnistyy kesäompelimo, johon ensimäiseksi asiakkaaksi on ilmoittautunut Raisa. Allekirjoittanut löytyy kaikella todennäköisyydellä myös Espoon kierrätyskeskuksen kesätapahtumasta myymässä kättensä tuotoksia.

 

Laukkuangsti ja ratkaisu

Näin aikaisin se alkaa!

Että millainen hoitolaukku kärryihin sopisi, millainen olisi hyvä ja sellainen, että sinne mahtuu kaikki tarvittava?

Näitä murehti meillä se samainen tylleröinen, joka nukkejaan raahaten miettii ääneen ”lapsetkin voivat leikkiä äitiä”.

Hoitolaukku piti saada ja kiireesti. Äiti ompeli ja tylleröinen muisti kysellä 15 sekunnin välein, joko se on valmis. Ja tällainen siitä tuli, pinkki tietenkin:

Voidaan pujottaa kivasti työntöaisaan, mutta hihna ei ole liien pitkä olan yli ristiin kannettavaksi. Läppä aukeaa helposti, mutta kassi on tarpeeksi syvä, etteivät kaikki tavarat putoa tiukassakaan menossa.

Läppä on samaa kangasta kuin laukun vuori ja olkahihnan kääntöpuoli.

Vaunuverho on myös äidin käsialaa. Sekin piti saada aikaiseksi alta aikayksikön, ja siinä työn tuoksinnassa äiti saikin ilahtuneena havaita tartuttaneensa lapseensa ehdottoman DIY-asenteen. Nimittäin mittanauhaa esiin kaivellessani tylleröinen karjui täyttä kurkkua ”ÄKKIÄ NYT, EI SITÄ MITÄÄN MITATA TARVII!”

Juuri näin kultaseni, keneltäköhän olet tuonkin oppiinut..?

Nappaa kierrosta!

 

Olen aina ollut kova fanittamaan sellaisia suomalaisia suunnittelijoita, jotka ovat rohjenneet suunnitella muutakin kuin valkoisia kuutioita. Niinkuin esimerkiksi Birger Kaipiainen. Aikaa sitten, kun muutimme Helsinkiin, puolisoni olisi halunnut ostaa minulle erikoisen kukkakimpun, Kaipiaisen Viola-lautasia, mutta osto- ja myyntiliikkeen pyyntö vain yhdestäkin oli sen verran, että totesin hänen harmitellessaan tilannetta, etten ikimaailmassa mitään niin kallista keramiikkakippoa haluaisikaan.

Kuinkas ollakaan, viime syksynä Viola marssi eteemme Kyläsaaren Kierrätyskeskuksessa, 54€ sopuisaan hintaan.

Me olemme hitaita, eikä sisustaminen ole meille kummallekaan mikään intohimo. Design ja funktionaalisuus sen sijaan on. Meillä seisoo Vantaan Kierrätyskeskuksesta kesällä ostettu ihana hyväkuntoinen, jatkopalalla varustettu pyöreä 50-luvun pöytä edelleen paloina vaatehuoneessa, koska emme löytäneet siihen sopivia tuoleja. Paitsi sitten pari viikkoa sitten:

Neljä kappaletta pelimanni-mallisia pinnatuoleja lähti matkaan lopulta runsaan 8€:n kappalehintaan. Juurikin sieltä samaiselta Vantaan Kierrätyskeskukselta. Tuo tuoli on heikoimmassa kunnossa, se lähtee toisen kanssa puusepällä käymään arvioitavana, tehdäänkö vaan parille jotain vai vedetäänkö koko setti mustaksi. Toivon, että jotain olisi tehtävissä, mutta jos ei, niin tuolla hinnalla en paljoa jää suremaan.

Tänään siippani harmitteli, kun ei pitkään aikaan olla käyty kirppistelemässä, eikä siinä vaiheessa kun koko perhe on vielä klo 11 pyjamat päällä kahvimukit kädessä, enää oikein kannata lähteäkään. Minä, joka en kirppiksiltä oikein ikinä ole osannut löytää mitään, ehdotin lohdutuspalkintoa: Mitäs jos käytäisiin Espoossa Kierrätyskeskuksessa, sehän on avoinna myös sunnuntaisin.

Olen huono kirppistelijä. Yleensä en löydä yhtään mitään, ihmettelen vain roinan määrää ja siitä pyydettäviä hintoja. Sen sijaan Kierrätyskeskukset ovat minulle mieleen: joku toinen on lajitellut tavarat, rankannut rikkinäiset pois joukosta ja asetellut rojut suurin piirtein niin, että ne näkee yhdellä vilkaisulla.

Pääkapunkiseudun  kierrätyskeskukset ovat nostaneet profiiliaan muuntautumalla varsinaisiksi Kierrätystavarataloiksi. Valikoima on esillä siististi tuoteryhmittäin.

Juhlat tulossa? Kannattaa ehkä katsastaa kierrätykeskuksen valikoima. Kierrtyskeskuksesta voi myös lainata astioita.

Kierrätyskeskuksilla on myös oma Plan B -mallistonsa, johon kuuluu huonekaluja, vaatteita ja asusteita. Plan B -tuotteet on valmistettu kierrätetyistä materiaaleista.

Ah, tuo tuoli! Sen väri oli oikeastaan vaalea myrskynsininen, ei valkoinen. Sekapäinen kangas näytti sitä väriä vasten paremmalta kuin tuossa kuvassa.

Toivoisin, että lapseni ei olisi se legendaarinen kengätön suutarinlapsi, eli kässänopen lapsi jolla töröttää neula keskellä kämmentä. Kierrätyskeskus on tässäkin tullut vastaan, nimittäin Näprä-osastolta löytyy valmiiksi pakattuina esim. stanssattuja paperi-, huopa- ja tekstiilipalasia pussitettuina ja valmiina askarteluihin. Kotona vaan liimaa ja tadaa! taiteilija saa takuulla aikaa jotain hienoa, eikä äidiltäkään pala käpy.

Valmiita askartelusettejä, hinnat 1,50€-2€.

Itse katselen Näprä-osastolta useinmiten nahanpalasia, nappeja, helmiä, oikeastaan mitä vaan, mikä näyttäisi siltä, että sitä voisi jatkojalostaa.

Lampunvarjostimesta saa juuri sellaisen kun haluaa, kun käy hakemassa varjostimen luurangon Kierrätyskeskuksesta.

Kierrätyskeskuksissa hinnat ovat mielestäni lähes aina kohdallaan, ja vaikka neuvottelunvaraa ei juuri löydykään, niin kannattaa tarkistaa, sattuisiko sitä olemaan vaikka opiskelija tai kanta-asiakas. Silloin tuotteiden huokeasta hinnasta lähtee vielä vähän pois.

Näprästä löytyy vaikka mitä!

Kierrätyskeskus on siitä hyvä, että sieltä useinmiten löytää tarvitsemansa. Tavaramäärä sen sijaan muistuttaa siitä, että mitä sitä ihminen todella mahtaakaan tarvita, joten ei tule mitään mielihalua hamstrata. Jos vastaan tulee jotain käyttökelpoista, on se vain positiivinen yllätys. Tylleröiselle on löytynyt somat punaiset nahkakengät, itse ostin jokunen aika sitten jonkun käyttämättä jääneet Vagabondin saapikkaat, puolisoni keksi ostaa rikki menneen Harman/Kardoninsa tilalle vara-Technicsin 18€:n sopuhintaan joka varmaan toimii siihen saakka että H/K palaa huollosta. Kierrätyskeskuksesta hankittavalla elektroniikalla voi myös olla takuu, osalla se on vain nk. toimintatakuu, osalle tuotteista myönnetään pidempiaikainen takuu.

Itselleni iloa tuottaa se, etten välttämättä aina osta jotain uutta, vaan jotain, joka ei jollekin toiselle ollutkaan käyttökelpoinen. Vielä kun muistaisi aina itse napata sen pussin mukaan, joka on tarkoitettu Kierrätyskeskukseen vietäväksi.

Tämän päivän saldo oli muutama lastenkirja, niitä pieniä muovieläimiä (mitä maatilan elikoita ovatkaan), siipalleni pari vinyyliä, tylleröiselle mekko, äidille jotain, joka roikkuu toistaiseksi parvekkeella ja muutama Savonia-sarjan leikkelehaarukka (joo, lapsi tykkää syödä niillä). Mukana kierrätyskeskukseen meni palaneita lamppuja, käytettyjä paristoja ja menneisyyden modeemi.

Vie mennessäs, tuo tullessas!

Helma hulmuamaan

 

Tästä postauksesta menee kiitokset Retroprinsessan Raissille. Havahduin blogin olemassaoloon joulukoomastani, kun Raisalta tuli viesti koskien helmoja. Joten Raisa ja muut tässä se nyt tulee:

Helmat t-paitaan!

Raissi kysyi, miten sellaisen T-paitamekon tekeminen onnistuisi. Tässä on nyt yksi vaihtoehto. Esimerkin tempaisin hätäisesti tylleröisen kokoon ja värimakuun, mutta periaate on sama, tekee sitten reilumpaa tai vähemmän hulmuavaa helmaa. (Toisen vaihtoehdonhan löydät täältä)

Ensin tarvitaan se teeppari. Koska allekirjoittaneella ei tähän hätään ollut, tempaisi hän saumurilla yhden hyvin kokeellisen ratkaisun:

Normaalissa, mukavassa paidassahan helma ei pääty vyötärön kohdalle, vaan mieluusti ainakin itse käytän sellaista, joka ulottuu reilusti pidemmälle. Jos ei halua helman alkavan reiden yläosasta, kannattaa t-paidan helma ensiksi pätkäistä siihen mittaan, mistä helman toivoisi alkava.

Sitten tarvitaan helma. Tässä käytetään joustamatonta kangasta, eli yhdistetään joustavaa ja joustamatonta materiaalia. Miten ne yhdistetään niin, että vyötärö menee hartioiden yli kun mekkoa vedetään päälle, onkin se kysymys.

Leikkasin kevyestä puuvillakankaasta helman, joka on hiukan kellotettu ja jonka vyötärö on n. kaksi kertaa T-paidan helman mittainen.  Pituuden arvioin silmämääräisesti riittäväksi. Helman voi tehdä myös aivan suorasta palasta ja niin runsaana/niukkana kuin haluaa. Ainoastaan se pitää ottaa huomioon, että joustamattoman helman tulee olla sen verran isompi kuin T-paidan helman, että mekko menee päälle.

Jotta a) hameen vyötärö ja paidan helma saadaan saman mittaisiksi ja b) mekon vyötäröstä joustava, ommellaan hameosan vyötärölle jonkinlainen joustava nauha, joka samalla poimuttaa hameosan vyötärön paitaosan helman mittaiseksi. Tämän voi tehdä joku ihan tavallisella kuminauhalla tai läpinäkyvällä joustonauhalla (samanlaisella kuin kaupoissa myytävät trikoopaidat yleensä ovat kiinni henkareissa).

Mittasin joustonauhan jonkin verran pidemmäksi kuin T-paidan helman ja ompelin nauhan koko ajan venyttäen kiinni hameosan vyötärölle. Näin paidan ja hameen lopulta yhteen ommeltavien saumojen pituus tulee suurin piirtein samaksi.

Joustonauha/kuminauha tulee ommella jousto-ompeleella tai saumurilla. Allaolevassa kuvassa näkyy (tai ei itseasiassa näy kovin hyvin), miten joustinauha jää saumuriompeeen alle, mutta nauha ei missään nimessä saa joutua saumurin terän alle.

Kun vyötärö on poimutettu, kohdistetaan paidan ja hameen sivusaumat, neulataan kappaleet oikea puolet vastakkain ja ommellaan jousto-ompeleella osat yhteen. (Eikä ikinä-ikinä-ikinä laiteta nuppineuloja noin kuin alla silloin kun ommellaan saumurilla. Älkää siis tehkä niinkuin minä teen vaan tehkää niinkuin minä sanon…)

Ja tadaa! Kun helma on vielä huoliteltu, niin meillä on käsissämme valmis mekko. Tämä näytti tylleröisen päällä siltä kuin pikku-Heidi olisi juuri tutustunut steam punkiin, mutta mitäs siitä, kun helma heiluu. Seuraavan toteutan vähän harkitummista materiaaleista 🙂 Ja otan ehkä kuvan joskus toisten. Tämä tammikuu ja ilta-aika ei oikein ole räpsyjen aikaa.

 

Joulukoristeita

Hyvää musta-valko-harmaata joulua!

Ja ei, kuva ei ole mustavalkoinen vaikka siltä voisi ensinäkemältä vaikuttaa. Nordal askartelu puolestani sangen sopivan jouluisat hunajakennokoristeet. Ne pysyvät auki magneetin avulla ja ovat melko vahvasta paperista taiteltu, joten uskoisin niiden säilyvän juhannukseen ainakin pari joulua vielä tästä eteenpäin.

Toiseen ikkunaan taiteilimme tyllöisen kanssa lumihiutaletyttösiä. Oikeastihan nämä olisivat jouluisampia valkoisesta kartongista ja silkkipaperista taiteiltuna, mutta me tehtiin vähän ajattomammat, jos vaikka nämä unohtuisivat ikkunaan pidemmäksi aikaa.

 

Malleja tanssittyttöihin löytyy vaikka täältä.

Ideoita ja inspiraatiota lumihiutaleihin voi katsoa vaikka täältä.

Sudenkorentoja

Ja taas olisin täällä hyvä äiti-pisteitä kärkkymässä!

Mitäs sitä lapsensa kanssa tekisi, ellei painaisi kangasta! Sotkua, väriä siellä sun täällä, lattiassa, omilla vaatteilla, kaatuneita purnukoita ja kaaosta. 

Ei sentään. Vaikka kangasväreillä touhuaminen on melko sotkuista meininkiä, lähtee väri iholta aika vähin keinoin ja kankaan kunnollinen pingoittaminen auttaa siihen, ettei leimaulujälki ole aivan mahdottoman tuhruista.

Kuviot on siis painettu hätäpäissäni softiksesta leikkaamallani leimasilla, mallina käytettiin piparkakkumuottia. Huolellinen ja hyvin varautunut äitihän on jo edellisenä yönä leikellyt askarteluveitsellä valmiiksi liudan tarkkareunaisia kuvioita ja liimaillut niihin tarttumakahvat, mutta käänteistään nopea äiti muotoili tämän leimasimen alta kymmenessä minuutissa softiksesta ja vanhasta kaapin vetimestä. 

Musta väri oli tasapohjaisessa pakasterasiassa, josta pienten sormien oli sitä melko kätevä levitellä leimasimeen. Silmän ja käden koordinaation lisäksi tämä homma kysyi tylleröiseltä hirveästi hermoja ja rohkeutta. Ei ole nimittäin tylleröiselle pahempaa ajatusta kuin, ettei jokin menisi niin kuin hän oli ajatellut. Mutta valmista saatiin!

Painopohjana meillä oli Marimekon vaaleanpunainen puuvillatrikoo, ajatukseni oli, että valmiista painokankaasta voisi ommella jonkun vaatteen tai asusteen, vaikka joululahjoja mummoille. 

Mutta tylleröinen ei halunnutkaan luopua hienosta työstään ja niin ompelin tylleröiselle tuubihuivin. 

Oma pieni kuosisuunnittelijani ♥

Oma pikku Maleficent

Niinkuin on jo perinteeksi muodostunut, yöllä ennen päiväkodin naamiaisia äiti ompelee kuin viimeistä päivää. Prinsessa-asua olisi taas tietenkin pitänyt tehdä, mutta siippani ideoi tylleröiselle Pahatar-asun, koska tällä hetkellä myös Pahatar on todella mielenkiintoinen ja jännittävä hahmo tylleröisen mielestä. 

”Pahattaren myssykkä”. Tylleröinen kyttää vakavana Ruusus-elokuvaa.

Tämä innovaatio syntyi mustasta trikoosta, mukaillusta kypärämyssyn kaavasta ja parista summissa leikattua kolmiota sekä pätkästä samettinauhaa. Sarvet on täytetty vanulla ja ne pysyvät juuri ja juuri pystyssä. Mutta paremmin menossa mukana kuin mitkään pantaviritykset. Asuun kuului vielä mustalla pitsillä somistettu fuksianpunainen mekko ja harmaa samettiviitta. Ihan kokomustaan en lastani halunnut pukea. 

Päiväkodin naamiaiset olivat kuulemma kivat mutta vähän pelottavat.

Sakset napsumaan!

Reippaana ihmisenä kävin torstaina tyhjentämässä Marimekon ysmyä kankaista. Koska uutta tuli sen verran taas hamsteroitua, piti pistää sakset napsumaan ja tyhjennellä vanhoja varastoja. Saldona itselle pari mekkoa ja paita ja mekko tylleröiselle. Kangasta tuli saksittua suurin piirtein kolmisen metriä.

Ensin ompelin tylleröiselle paidan:

No sehän oli tylleröisen mielestä niin hirvittävä, että hän kävikin sen hetimiten halveksuvan tuhinan säestyksellä nakkaamassa takaisin kangaslaatikkoon.

Seuraavana listalla oli mekko. Yläosan olin jo leikellyt, mutta helmasuunnitelma muuttui radikaalisti, kun päätin, että hyvä on, tehdään sitten sellainen kun käyttäjä tilaa:

Hetken aikaa mietin, että oh my, teinkö minä todella tuon. Mutta mikäs siinä, kun käyttäjän kasvot kirkastuivat kuin taikaiskusta. Se on kuulemma IHANA!

Itsehän harrastan tällaisia huomattavasti hillitympiä kaapuja. Kyllä, ne ovat poroja.

Trikoot: Nosh, Majapuu

Satiini: Eurokangas

Liikaa

 

Jestas sentään, niitä on liikaa. Aivan liikaa.

Tällä hetkellä ompelematta makaa valehtematta ainakin 20 metriä kangasta. 20 ihanaa metriä ompelematonta, esipestyä, laatikoihin nätisti viikattua kangasta. Ja sitten on, köh, muutama metri joissain ööö, muutamassa kassissa, ihan parissa, korkeintaan kolmessa. 

Tätä ei takuulla ymmärrä kukaan muu kuin toinen ompelun harrastaja. Että miksi niitä pitää olla niin paljon. Ja miksi niiden pitää olla juuri tiettyjen suunnittelijoiden (pienet kotimaiset suunnittelijat ja valmistuttajat) suunnittelemia? No kun ne vaan on niiiiiiin ihania!

Nyt on ryhtiliikkeen paikka. Kangasholisti ei saa ostaa uutta kangasta ennenkuin vanhoja varastoja on kulutettu sen verran, että tulokset ovat mitattavissa metreissä. 

 

Näistä pitäisi tulla pipoa, pöksyä, paitaa ja mekkoa. Kankaat Ikasyr.

Tylleröisen valikoimaa ja vähän äidinkin (porot). Kankaat Majapuu.

Niistä kaikkein pisimpään marinoiduistavoi ommella vaikka tällaisia mekkosia. Jonka tylleröinen teilasi ”liian pieneksi”. No niin kai, kun helma ei ole kokonaan kellotettu. 

 

Yeah! That´s me!

Tuloksia ajattelin raportoida tänne. Ehdotuksia tuotoksiksi saa myös heittää ilmoille, täällä Siperiassa kun meillä on hyvin konservatiivinen mekkovaihe meneillään.