Oho, siirryin nykyaikaan

Tänäkään kesänä tuskin tulen lukemaan koko Milan Kunderan tuotantoa, niinkuin tapanani oli vielä muutama vuosi sitten, yhä uudestaan ja uudestaan. En tiedä, mikä Kunderan kielestä tekee omaan makuuni niin kesäisen, mutta kesä on aina ollut Kundera-aikaa. Kirjastokäynnitkin ovat nykyään useammin lastenosastolla kököttelyä, lukemattomien tarinoiden ääneen lukemista ja hajamielistä lehtien selailua. Hyvä että ehtii pikalainahyllystä uudet ruotsalaiset dekkarit tarkistamaan. 

Mutta voi onnea, mitä tajusinkaan kun jälleen uusin muutamien, jo ikuisuuksia hilloamieni lehtien lainaa: voin lainata ne ruotsalaiset dekkarit e-kirjoina! 

Siis kyllähän minä olen e-opuksia lainannut jo muinaisina opiskeluaikoinani, joskus vuonna 2005, jolloin kurssikirjoista oli pulaa ja e-julkaisut toivat odotetun avun hänelle, joka ei tenttikirjaa ajoissa ymmärtänyt lainata. 

Ja mikä hassuinta, tajusin e-kirjahyllyäni tarkastellessani, että olinhan jo edelliskeväänä käyttänyt Helmetin e-kirjastoa, kandia kirjoittaessani. Mikä sai e-kirjaston automaattisesti suosittelemaan minulle eksklusiivisesti laadullista tutkimusta käsitteleviä opuksia. Pois ne minusta!

Mutta että sieltä sai koko Erik Axl Sundin Varistyttötrilogian! Viihdettä! Ihan noin vain, klikkailemalla kliketikliks! Ooooo…. Nykyaika. 

Tunnen itseni Charlie Chapliniksi ajan rattaissa. (Etenkin kun e-kirjaston suositukset vaihtuivat tämän jälkeen ruotsalaisiksi dekkareiksi)

Todellinen prinsessa hei, älä edes hengitä!

Nyt kun maanataina kaikilla on glitteriä vähintäänkin hiushuituvassa, jotta taas muistettaisiin, että ei, lasta sen enempää kuin ketään ei saa kiusata sen perusteella, mihin hän haluaa pukeutua, aloin taas miettiä tyttöjä ja poikia muutenkin kuin vaatteiden osalta.

Tyttäreni on prinsessa, enemmän kuin 70-luvulla syntynyt äitinsä olisi ikinä osannut kuvitellakaan. Siinä missä itse olen käyttänyt tyytyväisenä punaisia kumppareita ja kirkkaan vihreää froteeasua (ja voi luoja miten nykyään froteeta vaatteissa inhoankaan!), oma lapseni on ainakin hemmetin tarkka siitä, onko asu kirkasta, tummaa vai vaaleaa pinkkiä, joita ei luonnollisesti voi sekoittaa toisiinsa. Ja kaikki prinsessainen, kruunut, helyset, korkkarit, käsilaukut, äidin puuterihuisku, ihan kaikki, on valtavan tärkeää.

Ja minä, jonka feministinen mieli yrjöää radioaktiivista velliä lukiessani yhä uudestaan ja uudestaan satuja neidoista pulassa ja tosirakkauden suudelmista, kestän tämän kuin nainen. Koska ne jutut ovat lapselleni tärkeitä, koska hän ammentaa niistä omiin leikkeihinsä tavalla, jota minä en kaiken opitun ja uudelleen opitun jälkeen näe. Ja onneksi hän surmaa lohikäärmeetkin itse. 

Mutta yhdessä kohtaa äitiä hatuttaa vietävästi. Kun jalokivet tipahtelevat heikoista muovisormuksista, kun lelukenkien soljet ovat valmiiksi irti, kun prinsessamekossa on vesipesukielto ja kruunu yksi toisensa jälkeen lävähtävät kappaleiksi pienen ihmisen käsittelyssä. 

Jos ostaisin leluja itselleni, ostaisin pelkkiä puujunaraiteita ja söpöjä puukuppikakkuja. Mutta kun ne lelut ovat pienelle prinsessalleni, joka tykkää paljeteista, glitteristä, timanteista ja hörselöistä. Vihaan lapseni mielen pahoittamista, etenkin silloin kun en toteuta vanhemman ikiaikaista tehtävää tuottaa lapselle pettymyksiä, vaan todella haluaisin ilahduttaa häntä. Ja vihaan tätä ihmeellistä tapaa tuottaa maailmaan roskaa, joka on tarpeetonta jo ennen kuin se on otettu paketistakaan.

Joten tämän äidin varustukseen kuuluu tätä nykyä ainakin tekstiililiima, kontaktiliima, neula ja lankaa lähes aina kun avataan joku prinsessainen, useimmiten lahjaksi tullut paketti. ”Äiti korjaa sen” on lausuttu ennekuin lapsi on edes saanut lelua käteensä. 

 

Odotan kertomuksia käteenhajoavista rakennussarjoista, lelutyökaluista yms. muista vastakkaiselle sukupuolelle stereotyyppisesti suunnatuista leluista. Koska vähän veikkaan, että tässäkin nyt on tällainen tyttö-passiivinen – poika-aktiivinen -jaottelu. Prinsessat istukoon torneissaan.  

Ompeluksia myyjäisiin

Viimeaikoina täällä Siperiassa on ommeltu niin että surisee. Lauantaina 6.6. nimittäin Suomenojan kierrätyskeskuksessa on kierrätyspuutarha ja -myyjäispäivä, jonne allekirjoittanutkin suuntaa.

Mukaan lähtee mm. pikkumiekkosten paitoja, neitosten mekkoja, pipoja ja rusetteja rinnuksille ja hiuksiin.

Toivottavasti sää suosii. Kierrätyskeskus on muutenkin mainio vaihtoehto lauantaishoppingille, lisätietoja tapahtumasta löytää pääkapunkiseudun kierrätyskeskuksen sivuilta.