Poliittinen farssi

Kaksinäytöksinen näytelmä erään strategisen hallitusohjelman synnystä. Kaikki yhteydet todellisuuteen ovat (ikävää) sattumaa.

 I

– No nih, pojjaat! Nyt aletaan hommiin! 

– Juu. Onko ryhmätyöryhmillä fläppitaulut valmiina? 

– Hehheh, Juhis, ei tässä nyt sentään autotallissa olla.

– No mutta ei sitten muuta kun hommiin. Mitäs sanotte, pitäisikö meillä olla joku iskevämpi luku käytössä? Sellainen muutama-neljä miljardia on jotenkin… Ei niin kansantajuinen.

– Pistetään kymppi! Se on sellainen hyvä pyöreä luku.

-(Kaikki kolme yhteen ääneen) Joo, joo, tehdään niin. Ja nyt mennään kahville, johan tätä tässä jo vatuloitiinkin, hehhehhehheee…

 

II

 

– Noin! Siinähän on komeat 36 sivua, kansilehtineen kaikkineen. Eikä mennyt paljoa aikaakaan.

– Hienon graafinkin olit Juhis siihen askarrellut.

– Juu, juu, autotallissa, siinä samalla kun väsäsin sitä kakkaraa, niin pohdin mielessäni, miten tuollaisia hauskoja nuolia voisi käyttää tuollaisessa kuvassa. Ja säästin siinä sitten valtioneuvostoon sihteereiltäkin piirustamisen vaivan. Osallistuin vähän säästötalkoisiin.

– Vähän alkoi tässä nyt vaan mietityttämään että miten kauan meikäläisenkään äänestäjiltä mahtaa mennä siihen, että tajuavat, että eihän ne niiden autoilun kustannukset nyt laskeneetkaan, vaan mähän sen uuden auton tässä saan halvemmalla. Meinaan vaan kun tuskin monella niistä nyt on sitten kuitenkaan varaa ihan uutta autoa ostaa…

– Älä nyt Tippe noita sure! Eikös teikäläisistä ole tunnetusti pitkät piuhat, alhainen sisälukutaito ja muutenkin selvät hetket vähissä? ( kovaäänistä naurua moneen kertaan kerrotulle vitsille, joka tunnetusti paranee uudelleen kerrottaessa)

– Juhis, Aksu kiusaa….

– No no pojat. Ei tästä kovin suurta meteliä tule, älä Tippe sure. Nuo kaikki koulutusleikkaukset pitävät huolta sitä, että tuo pikkuinen autovero jää sen alle, kun kaikki huutavat yhteen ääneen eikö kukaan ajattele lapsia. 

– Nerokas homma kyllä kaikenkaikkiaan tuo lapsiin vetoaminen. Pysyvätpähän ämmät kotioloissa, niin riittää paremmin työtä kun työmiehillekin! Lapsikorttia kannattaa tosiaan aina heilutella, loppuu kaikenlainen nenillehyppeleminen. (tyytyväistä hekottelua)

– Näin on! Ja oikein pitkälle vietynä ei sitten pääse muodostumaan enää tällaista nykyisen kaltaista kestämätöntä tilannetta, jossa ihmisillä on niin jumalattomasti koulutusta, ettei enää rehellinen tiskaaminen kelpaa. Vielä kun jotenkin saisi palautettua tasoryhmät perusopetuksen, niin siitä ei olisi enää pitkä matka kansa- ja oppikoulujakoon. 

– Ja sitten kertakaikkiaan ei vaan kouluteta kaikkia. Siinä säästyy aivan valtavasti rahaa, kun ei tarvitse ylläpitää mitään maakuntakorkeakouluja, kaikki mahtuu yhteen laitokseen, joka sekin voi kerätä rahoituksensa joltain firmalta tai parilta. Paras tietenkin olisi, että ostaisivat ne tutkimukset ja mieluiten niiden tuloksetkin valmiina yliopistoista.

– Älä muuta sano. Tosiaan, innovoimalla tästä selvitään, hahaha. Eiku..?

 

*           *            *

Neuvottelutulokseen strategisesta hallitusohjelmasta voit tutustua tästä. Liitteet, joissa on enemmän konkretiaa kuin sanahelinää, löytyvät täältä.

Farssi: tapahtuma tai sarja tapahtumia joka naurattaisi, jollei se itkettäisi.

Kahvitteluvinkki

Äh, juuri kun taas olen jäämässä kesätyöttömäksi opeksi enkä enää kaipaa pahvikupillista kahvia pikaisesti kipaistuna, tajusin, että melkein vuoden hain kahvini aivan väärästä paikasta. Onneksi kollega ymmärsi korjata tämän virheen huhtikuussa, ja niin vaihdoin pahvikahvipaikkaani viehättävään Casaleniin.

Pikkuinen kahvila Casalen sijaitsee Nummelan keskustassa. Liiketila on yhdistelmä kahvilaa ja sisutuspuotia, jossa kahvilan pöydät ja tuolitkin ovat kaupan. Itse nappaan yleensä kahvin, mutta suosittelen myös unikonsiemen-lime -pikkuleipiä.

Viime kerralla nappasin puodista muutaman kuvankin. Omia suosikkejani ovat Nordalin ja Lene Bjerren tuotteet. Ne ovat juuri niitä ihania ei tarvita, mutta halutaan -kategoriaa.

 

Joten, jos matkalla Helsingin ja Turun välillä kaipaa taukopaikkaa tai pääkaupunkiseudulla pientä päiväretken kohdetta, niin suosittelen! Casalen avaa myös kesäkahvilan Joutselaan, me tylleröisen kanssa ainakin taidamme kurvata sinne joku kaunis kesäpäivä.

Huuhkajan oksennuspalloja?

Karkeista kieltäytymisesi on sujunut hyvin heikosti. Sen sijaan olen kehittänyt uuden makeusriippuvuuden, nimittäin niihin mukaterveellisiin, suurimmaksi osaksi tilsittyä taatelit sisältäviin pötkylöihin.

Suhtauduin näihin alunperinkin melkosella varauksella, koska silmiini oli osunut noin 10 000 mainintaa tilsityn taatelin ja suklaan maun verrannollisuudesta, johon en siis ikinä ole uskonut hetkeäkään. Mutta kun tuon pötkylän nakkasi suuhunsa odottaen murskatut taatelin makua, wohoo, mikä positiivinen elämys nämä möykkyset ovatkaan.

Näiden mukasuperruokien omasta mielestäni superein ominaisuus on kyllä niiden ulkonäkö. Ihan kuin huuhkajan oksennuspallo. 

 

Musta on tullut ompeluhullu

Tämä kevät on mennyt lievästi sanottuna poikkeuksellisissa merkeissä. Ehdottomasti hauskimpia poikkeuksia ovat olleet paitsi #teammomfien keväthippalot, myös Raisan kanssa kuitattu vaatevallankumousilta (lue Raisan sensuroimaton kuvaus illasta täältä), ja Tuttitangon Lillerin kanssa vietetyt ompelulanit.

Saimme Lillerin kanssa äitienpäivälahjaksi kokonaisen lauantaipäivän. Nimittäin ompeluun. Ja voi pojat, kyllä me ommeltiinkin! 

Ensimmäiset neljä tuntia meni kaavoja piirtäessä ja kankaita leikellessä. Kankaita pöllyttäessä, lehtiä selatessa ja höpötellessä aika kuluu kuin siivillä. Ilta päättyi vasta yhdeksän aikaan, kun noutothaikkukin oli popsittu ja Lillerin leipomasta suklaakakusta myös allekirjoittanut onnellisen pyöreänä.

Pakko oli vielä jatkaa yötä myöden, sellainen perusbangladeshilainen ompelupäivä kestoltaan siis. Olot olivat takuulla kyllä reilusti luksukkaammat.

Päivän saldona oli seuraavaa: kolme mekkoa ja yksi pipo. Leikattuna lepää vielä muutama paita, yksi päiväkotikaverillekin. 

Mekkojen kankaat: Viljamin Puoti, Koot.fi ja Majapuu. Pipo harmaa trikoonkappale ja pala puuvillaa omista kätköistä. Panta näperrelty lämmittelyksi, eikä lasketa lanien saldoon.

Kesällä käynnistyy kesäompelimo, johon ensimäiseksi asiakkaaksi on ilmoittautunut Raisa. Allekirjoittanut löytyy kaikella todennäköisyydellä myös Espoon kierrätyskeskuksen kesätapahtumasta myymässä kättensä tuotoksia.

 

Täällä taas

Olen viettänyt syystä jos toisesta aikaa poissa Lilystä, mutta nyt ajattelin tehdä uuden nousun kuin vanha klassikkoni, Phoenix-lintu. Olen ollut huomaavinani, että blogeissa kiertää tällä hetkellä miksi bloggaan -haaste. Omat syyni olen listannut jo kauan sitten, mm täällä. Lisää syitä saattaa olla ilmaantumassa, jos oikein harrastusbloggaajaksi herkeän. Tarkoitus on alkaa ilmestyä taas tasaisempaan tahtiin.