Nappaa kierrosta!

 

Olen aina ollut kova fanittamaan sellaisia suomalaisia suunnittelijoita, jotka ovat rohjenneet suunnitella muutakin kuin valkoisia kuutioita. Niinkuin esimerkiksi Birger Kaipiainen. Aikaa sitten, kun muutimme Helsinkiin, puolisoni olisi halunnut ostaa minulle erikoisen kukkakimpun, Kaipiaisen Viola-lautasia, mutta osto- ja myyntiliikkeen pyyntö vain yhdestäkin oli sen verran, että totesin hänen harmitellessaan tilannetta, etten ikimaailmassa mitään niin kallista keramiikkakippoa haluaisikaan.

Kuinkas ollakaan, viime syksynä Viola marssi eteemme Kyläsaaren Kierrätyskeskuksessa, 54€ sopuisaan hintaan.

Me olemme hitaita, eikä sisustaminen ole meille kummallekaan mikään intohimo. Design ja funktionaalisuus sen sijaan on. Meillä seisoo Vantaan Kierrätyskeskuksesta kesällä ostettu ihana hyväkuntoinen, jatkopalalla varustettu pyöreä 50-luvun pöytä edelleen paloina vaatehuoneessa, koska emme löytäneet siihen sopivia tuoleja. Paitsi sitten pari viikkoa sitten:

Neljä kappaletta pelimanni-mallisia pinnatuoleja lähti matkaan lopulta runsaan 8€:n kappalehintaan. Juurikin sieltä samaiselta Vantaan Kierrätyskeskukselta. Tuo tuoli on heikoimmassa kunnossa, se lähtee toisen kanssa puusepällä käymään arvioitavana, tehdäänkö vaan parille jotain vai vedetäänkö koko setti mustaksi. Toivon, että jotain olisi tehtävissä, mutta jos ei, niin tuolla hinnalla en paljoa jää suremaan.

Tänään siippani harmitteli, kun ei pitkään aikaan olla käyty kirppistelemässä, eikä siinä vaiheessa kun koko perhe on vielä klo 11 pyjamat päällä kahvimukit kädessä, enää oikein kannata lähteäkään. Minä, joka en kirppiksiltä oikein ikinä ole osannut löytää mitään, ehdotin lohdutuspalkintoa: Mitäs jos käytäisiin Espoossa Kierrätyskeskuksessa, sehän on avoinna myös sunnuntaisin.

Olen huono kirppistelijä. Yleensä en löydä yhtään mitään, ihmettelen vain roinan määrää ja siitä pyydettäviä hintoja. Sen sijaan Kierrätyskeskukset ovat minulle mieleen: joku toinen on lajitellut tavarat, rankannut rikkinäiset pois joukosta ja asetellut rojut suurin piirtein niin, että ne näkee yhdellä vilkaisulla.

Pääkapunkiseudun  kierrätyskeskukset ovat nostaneet profiiliaan muuntautumalla varsinaisiksi Kierrätystavarataloiksi. Valikoima on esillä siististi tuoteryhmittäin.

Juhlat tulossa? Kannattaa ehkä katsastaa kierrätykeskuksen valikoima. Kierrtyskeskuksesta voi myös lainata astioita.

Kierrätyskeskuksilla on myös oma Plan B -mallistonsa, johon kuuluu huonekaluja, vaatteita ja asusteita. Plan B -tuotteet on valmistettu kierrätetyistä materiaaleista.

Ah, tuo tuoli! Sen väri oli oikeastaan vaalea myrskynsininen, ei valkoinen. Sekapäinen kangas näytti sitä väriä vasten paremmalta kuin tuossa kuvassa.

Toivoisin, että lapseni ei olisi se legendaarinen kengätön suutarinlapsi, eli kässänopen lapsi jolla töröttää neula keskellä kämmentä. Kierrätyskeskus on tässäkin tullut vastaan, nimittäin Näprä-osastolta löytyy valmiiksi pakattuina esim. stanssattuja paperi-, huopa- ja tekstiilipalasia pussitettuina ja valmiina askarteluihin. Kotona vaan liimaa ja tadaa! taiteilija saa takuulla aikaa jotain hienoa, eikä äidiltäkään pala käpy.

Valmiita askartelusettejä, hinnat 1,50€-2€.

Itse katselen Näprä-osastolta useinmiten nahanpalasia, nappeja, helmiä, oikeastaan mitä vaan, mikä näyttäisi siltä, että sitä voisi jatkojalostaa.

Lampunvarjostimesta saa juuri sellaisen kun haluaa, kun käy hakemassa varjostimen luurangon Kierrätyskeskuksesta.

Kierrätyskeskuksissa hinnat ovat mielestäni lähes aina kohdallaan, ja vaikka neuvottelunvaraa ei juuri löydykään, niin kannattaa tarkistaa, sattuisiko sitä olemaan vaikka opiskelija tai kanta-asiakas. Silloin tuotteiden huokeasta hinnasta lähtee vielä vähän pois.

Näprästä löytyy vaikka mitä!

Kierrätyskeskus on siitä hyvä, että sieltä useinmiten löytää tarvitsemansa. Tavaramäärä sen sijaan muistuttaa siitä, että mitä sitä ihminen todella mahtaakaan tarvita, joten ei tule mitään mielihalua hamstrata. Jos vastaan tulee jotain käyttökelpoista, on se vain positiivinen yllätys. Tylleröiselle on löytynyt somat punaiset nahkakengät, itse ostin jokunen aika sitten jonkun käyttämättä jääneet Vagabondin saapikkaat, puolisoni keksi ostaa rikki menneen Harman/Kardoninsa tilalle vara-Technicsin 18€:n sopuhintaan joka varmaan toimii siihen saakka että H/K palaa huollosta. Kierrätyskeskuksesta hankittavalla elektroniikalla voi myös olla takuu, osalla se on vain nk. toimintatakuu, osalle tuotteista myönnetään pidempiaikainen takuu.

Itselleni iloa tuottaa se, etten välttämättä aina osta jotain uutta, vaan jotain, joka ei jollekin toiselle ollutkaan käyttökelpoinen. Vielä kun muistaisi aina itse napata sen pussin mukaan, joka on tarkoitettu Kierrätyskeskukseen vietäväksi.

Tämän päivän saldo oli muutama lastenkirja, niitä pieniä muovieläimiä (mitä maatilan elikoita ovatkaan), siipalleni pari vinyyliä, tylleröiselle mekko, äidille jotain, joka roikkuu toistaiseksi parvekkeella ja muutama Savonia-sarjan leikkelehaarukka (joo, lapsi tykkää syödä niillä). Mukana kierrätyskeskukseen meni palaneita lamppuja, käytettyjä paristoja ja menneisyyden modeemi.

Vie mennessäs, tuo tullessas!

Ihana arki? Ou jee.

Ihana arki-otsikon alla on yleensä lähikaupan virkeitä valkoisia leikkokukkia ja seesteinen latte. Omat tulppaanini ovat tällä hetkellä näinkin arkisessa kunnossa:

Onko arjessa mitään ihanaa? Onhan siinä. Ei ole mitään niin ihanaa kun päästä päiväunettoman luota töihin lepäämään. Jättää tiskit lillumaan hyvällä omallatunnolla: minä olen tämän päivän leiviskäni suorittanut, odottakoot huomiseen. On suorastaan mahtavaa, että päiväkoti hoitaa lapsen tahdistamisen arkeen: on aamiainen, ulkoilu säässä kuin säässä, lounas, päiväunet, ulos ja kotiin. Itse tarvitsee hoitaa vain kohdat toimitus ja nouto. Ihanaa miettiä aikuisten asioita, jotain muuta kuin kotia ja perhettä koskevia, jättää kitisevät sukulaiset omaan arvoonsa, miettiä tekemistä muiden lapsille.

Silloin viikonloputkaan eivät näytä kaaoksen jatkumolta. Voi aivan rauhallisesti napsia hyvä äiti -pisteitä pyöräyttämällä pellillisen muffinsseja:

Pajatson tuplausmusiikki korvissani soiden ja tuplapottia mielessäni keräillen vatkasin pussillisen Dr. Oetkerin ihmeainetta, nakkasin sen pursottimeen ja täräytin tylleröisen käteen. Lopputulos on vallan ihana:

Seuraavaksi ajattelin herättää puoliskoni luukuttamalla svengaavan homoeroottista Ankkurinappia täysillä, mutta tuo rotjake nousi jo. Onhan kello puoli kaksitoista.

Tungin suuni täyteen tuoretta korianteria, suljin silmäni ja haistoin kesän, vastaleikatun ruohon ja etäisen lammashaan. Kokeilkaa korianteria!

Ihana arki ei aina kiteydy valkoisissa leikkokukissa. Eikä arki ole aina mitenkään leimallisen ihanaa, itselleni riittää varsin hyvin, että se on siedettävää. Joten toivon omaa (ihanaakin) arkea ihan kaikille!

Helma hulmuamaan

 

Tästä postauksesta menee kiitokset Retroprinsessan Raissille. Havahduin blogin olemassaoloon joulukoomastani, kun Raisalta tuli viesti koskien helmoja. Joten Raisa ja muut tässä se nyt tulee:

Helmat t-paitaan!

Raissi kysyi, miten sellaisen T-paitamekon tekeminen onnistuisi. Tässä on nyt yksi vaihtoehto. Esimerkin tempaisin hätäisesti tylleröisen kokoon ja värimakuun, mutta periaate on sama, tekee sitten reilumpaa tai vähemmän hulmuavaa helmaa. (Toisen vaihtoehdonhan löydät täältä)

Ensin tarvitaan se teeppari. Koska allekirjoittaneella ei tähän hätään ollut, tempaisi hän saumurilla yhden hyvin kokeellisen ratkaisun:

Normaalissa, mukavassa paidassahan helma ei pääty vyötärön kohdalle, vaan mieluusti ainakin itse käytän sellaista, joka ulottuu reilusti pidemmälle. Jos ei halua helman alkavan reiden yläosasta, kannattaa t-paidan helma ensiksi pätkäistä siihen mittaan, mistä helman toivoisi alkava.

Sitten tarvitaan helma. Tässä käytetään joustamatonta kangasta, eli yhdistetään joustavaa ja joustamatonta materiaalia. Miten ne yhdistetään niin, että vyötärö menee hartioiden yli kun mekkoa vedetään päälle, onkin se kysymys.

Leikkasin kevyestä puuvillakankaasta helman, joka on hiukan kellotettu ja jonka vyötärö on n. kaksi kertaa T-paidan helman mittainen.  Pituuden arvioin silmämääräisesti riittäväksi. Helman voi tehdä myös aivan suorasta palasta ja niin runsaana/niukkana kuin haluaa. Ainoastaan se pitää ottaa huomioon, että joustamattoman helman tulee olla sen verran isompi kuin T-paidan helman, että mekko menee päälle.

Jotta a) hameen vyötärö ja paidan helma saadaan saman mittaisiksi ja b) mekon vyötäröstä joustava, ommellaan hameosan vyötärölle jonkinlainen joustava nauha, joka samalla poimuttaa hameosan vyötärön paitaosan helman mittaiseksi. Tämän voi tehdä joku ihan tavallisella kuminauhalla tai läpinäkyvällä joustonauhalla (samanlaisella kuin kaupoissa myytävät trikoopaidat yleensä ovat kiinni henkareissa).

Mittasin joustonauhan jonkin verran pidemmäksi kuin T-paidan helman ja ompelin nauhan koko ajan venyttäen kiinni hameosan vyötärölle. Näin paidan ja hameen lopulta yhteen ommeltavien saumojen pituus tulee suurin piirtein samaksi.

Joustonauha/kuminauha tulee ommella jousto-ompeleella tai saumurilla. Allaolevassa kuvassa näkyy (tai ei itseasiassa näy kovin hyvin), miten joustinauha jää saumuriompeeen alle, mutta nauha ei missään nimessä saa joutua saumurin terän alle.

Kun vyötärö on poimutettu, kohdistetaan paidan ja hameen sivusaumat, neulataan kappaleet oikea puolet vastakkain ja ommellaan jousto-ompeleella osat yhteen. (Eikä ikinä-ikinä-ikinä laiteta nuppineuloja noin kuin alla silloin kun ommellaan saumurilla. Älkää siis tehkä niinkuin minä teen vaan tehkää niinkuin minä sanon…)

Ja tadaa! Kun helma on vielä huoliteltu, niin meillä on käsissämme valmis mekko. Tämä näytti tylleröisen päällä siltä kuin pikku-Heidi olisi juuri tutustunut steam punkiin, mutta mitäs siitä, kun helma heiluu. Seuraavan toteutan vähän harkitummista materiaaleista 🙂 Ja otan ehkä kuvan joskus toisten. Tämä tammikuu ja ilta-aika ei oikein ole räpsyjen aikaa.