Pistän pullat uunihin, vedän valmiit takaisin…

Voisiko joku nyt jakaa niitä todellisia hyvä äiti-pisteitä jossakin? 

Runsas viikko sitten kiduin niin hirveästä migreenistä, että vaelsin monta päivää aikamoisessa lääkepöhnässä. Migreeni hatuttaa ja kauhistuttaa ja Hortonin neuralgiana se on vielä sangen usein vieraana. Sinänsä kiva, että lääkkeistä on edes sen verran apua, että ne ainakin osittain vaimentavat kipua niin, että sitä pystyy melkein olemaan äitikin.

Lääkkeet ilmeisesti pistivät pääni sen verran pyörällä, että kun menin hakemaan lasta päiväkodista, lupasin hänelle siinä sen kummempia ajattelematta että  ”kotona leivotaan!”. Siis että kauheassa migreenilääkkeen jälkihöyryssä ajattelin, että kivointa mitä voi tehdä on leipoa?

Lääkkeet ilmeisesti sumensivat tajuntaani sen verran, että kaikki kyynisyyden rippeetkin hävisivät, sillä leipominen oli kivointa mitä olen vähään aikaan tehnyt. Toinen todella huomion arvoinen seikka oli, että 2-vuotias voi todella olla avuksi.

Pikku mestarileipuri sekoitti leivinjauheen vehnäjauhoihin, siivilöi jauhot muna-sokerivaahtoon ja sekoitti taikinan. Siinä samaan aikaan tehoäiti otti lämpimät voileivät uunista. Lopuksi pikkuleipuri vielä voiteli vuoat ja jauhotti ne. Kaikkein yllättävintä oli sotkun vähyys. Hienointa ehkä se, miten valtavan ylpeä pieni leipurimestari oli tuotoksistaan.

Teimme ihan tavallisen sokerikakkutaikinan, jonka paistoimme kahdessa minikokoisessa kakkuvuoassa ja yhdessä silikonimuotissa. Vinkkinä kaikille vanhemmille, kannattaa mennä sekoamaan Stockan leipomisosastolle. Menin sinne alunperin hakemaan minikokoista kaulinta, ja kas kummaa, mitä sieltä tarttuikaan mukaan. Nuo kaksi kakkuvuokaa ja muutama piparimuotti, joita on tosin toistaiseksi käytetty vain softis-levyn leikkaamiseen tarkoituksena tehdä kankaanpainoleimasimia. Hauska silikoninen ötökkämuotti on Lidlistä, tuosta toistuvasti positiivisesti yllättävästä valintamyymästä.

Jee, olen pullansokerikakun tuoksuinen äiti!

9 kommenttia artikkeliin “Pistän pullat uunihin, vedän valmiit takaisin…

  1. Jee! Kyllä nyt ropisee äitipisteitä. Mekin tykätään leipoa, sillä se on hyvää ajanvietettä + että siitä syntyy jotain herkullista syötävää. Vinkkinä muuten, että piparimuoteilla voi ottaa myös kaulitusta sämpylätaikinasta sämpylöitä. Se on (ainakin meidän) lapsista hurjan hauskaa.

    • Ahaa! Hyvät vinkit otetaan aina vastaan. Mutta nyt sun pitää jatkaa ja kertoa, millä reseptillä sä teet sämpylöitä? Koska mä teen vaan niitä yöksi jääkaappiin pistettävästä taikinasta, ja siitä ei kyllä muovailla oikein yhtään mitään, äkkiä vaan aamulla uuniin…

      • Mä teen aina vähän sillä periaatteella, mitä kaapista löytyy, mutta jokseenkin näin: 5 dl vettä, 1 tl suolaa, 1-2 rkl sokeria tai siirappia, 1 pussi kuivahiivaa, siemeniä/leseitä/hiutaleita oman maun mukaan, iso loraus öljyä (desi?) ja jauhoja kunnes taikina on sopivaa leivottavaksi. Varmaan monesta sämpyläjauhoseospussista (hurja yhdyssana!) löytyy hyvä ohje.

        • Mulla ei taida olla paluuta noihin perussämpylöihin kun kerran olen hampaani kiinni sellaiseen yön yli seisotettuun iskenyt. Tulee sellaisia superrapeita päältä ja kuplaisia (onko se sana?) ja kuohkeita sisältä.

          Tai sitten me vaan leivotaan noita leipomisen riemusta 🙂

          • Joo leipomisen riemusta. Ja siitä riemusta, ettei tarvitse aina leipoa jotain makeaa. On ne myös ihan hyviä uunituoreina.

            Laitapa sä jakoon sellaisen pidempään kohotetun taikinan resepti! Mä olen pari kertaa kokeillut sellaisia, joita kohotetaan yö jääkaapissa mutta kumpikaan resepti ei ole ollut järin hyvä. Niistä ei tullut rapeita ja kuplaisia vaan sellaisia tiiviitä ja raskaita.

    • Hei, mä olin aivan paniikissa kun tajusin, mitä olin mennyt lupaamaan. Ja sitten olin ihan kuin halolla päähän pamautettu, kun tajusin, miten hyvin se meni. Kannattaa kokeilla. Mun hermot on nimittäin yhtä joustavat kuin teräsvaijeri, että lähtökohdat eivät kyllä olleet ne kaikkein suotuisimmat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *