Piiskaa, hei beibi anna mulle piiskaa!

Haha, tämän ei kukaan arvannut tulevan!

Ei täällä Siperiassa sentään mihinkään ikuiseen lepoon tai muuhun toimettomuuden alhoon ole jämähdetty, päinvastoin. Kiirettä on pitänyt ja se jos mikä tunnetusti haittaa harrastustoimintaa. Elämä on ja siinä vauhdissa ei auta kuin pysyä mukana.

Täällä Siperiassa on alkanut puhaltaa myös sellaiset muutoksen tuulet, että huvikummussa saatetaan jopa siivota välillä kun ehditään. Ja siihen suurimpana kannustimena on tietenkin toimineet vastahankitut tekniset apuvälineen:

Tadaa! Kyllä, mattopiiskoja, kaksin kappalein!

Meillä siis käydään ikuista joko hiljaista tai kovaäänistä taistelua siitä, koska siivotaan, miten siivotaan, mitä siivotaan ja siivotaanko ylipäätään. Siippani on murentinut mattojen ulkonakäymättömyyttä, mutta mattopiiskan puute on estänyt häntä tekemästä mitään asian eteen. 

Me edustamme erillisiä koulukuntia. Minä edustan rottinkipiiskojen puolta ja ukkoni liputtaa Sini-tuotteen lärpäkkeen puolesta. Huolimatta siitä, että kotiutin (ou jee, käytän tuota sanaa tosissani, sillä viime viikolla istuin tuotekulttuurin luennolla, jossa tuon termin merkitys aukeni aivan uudella tavalla) rottinkipiiskan pari kuukautta sitten Turun torilta ja siippani löysi Sini-tuotteen muutamia viikkoja sitten Kyläsaaren kierrätyskeskuksesta, ei ukkorahja ole vielä kertaakaan saanut mattoja pihamaalle.

Mutta voi pojat, minäpä olen! Olen heilutellut piiskoja niin että kivet ovat eteisen matosta sinkoilleen varmaan Vallilaan saakka, ääni on kaikunut kivisessä kaupingissa varmaan satamassa asti ja matot ovat olleet ainakin kerran viikkossa suurin piirtein puhtaita ja ulkoilleet mallikelpoisesti!

Olen siis hutkinut mattoja kahdella erilaisella piiskalla, ja täytyy sanoa, että edelleen kallistun rottinkiruoskan puoleet. Kevyempiin puuvillamattoihin Sinin lärpäke on ihan ok, mutta käyttöääni on naurettavan kova tehoon verrattuna. Sellainen lattea, mutta korkea whiiiisk whiiisk -ääni kantautuu sillä eteisen mattoa tampatessa. Olohuoneen tukevampaan puuvillamattoon tai lastenhuoneen lyhytnukkaiseen tekokuitumattoon ei siitä ole. 
Rottinkinen mattopiiska sen sijaan metelöi kumisevan tehokkaasti ja saa kaiken tomun ja roskankin lennätettyä vauhdikkaammin. Puhumattakaan, miten mahtavasti aggressiot saa purettua, kun piiskaa kaksin käsin painavaa mattoa.

Loppuyhteenvetona sanoisin, että ihan niinkuin mikä muukin apuväline, tulee myös mattopiiska valita käyttökohteen mukaan. Naureskelin siipalleni, että meillä vieraileva ihminen ei ikinä voisi kuvitella, että meillä käytetään nykyään kahta mattopiiskaa lähes viikottain, mutta niin se nyt näyttää olevan. 

Ja aijai sitä tehokkuusilluusiota, jonka pampam tai whiiskwhiisk saa aikaiseksi.

Kätevä emäntä kuittaa ja kiittää, tiedä minkälaisia siivousvälinevertailuja vielä lieneekään tulossa 😉

9 kommenttia artikkeliin “Piiskaa, hei beibi anna mulle piiskaa!

  1. Meilläkin on tuollainen Sinin mattopiiska, ja se on kieltämättä aikamoinen lärpäke. Parempi kuin ei mitään, mutta kyllä mä kaipaisin jotain vähän järeämpää välinettä. Meillä oli alunperin sellainen rottinkinen, mutta se sanoi sopimuksensa irti räsähtämälle teatraalisesti kappaleiksi mattotelineellä kesken tehokkaan patoumien purkamisen.

    • No hö! Noilla rottinkisilla on kyllä tapana kulua käytössä. Tosin tuo mun uusi on jotenkin lujempaa tekoa, ja siinä on oikein pehmustettu kahvakin 😀 Toivon hänelle pitkää ikää.

  2. Hmm. Mä en ole omistanut mattopiiskaa ikinä enkä kyllä ole piiskannut mattojani millään muullakaan kättä pitemmällä… Uskallatko silti tulla meille kylään? 😉

    Englannissa ei taideta tuntea koko mattopiiskoja? Niitä tamppaustelineitä ei ainakaan ole missään. Korjatkaa jos olen väärässä…

    • Mä tulisin vaikka heti, jos vaan pääsisin! Mullehan se mattojen ulosviemättömyys sen puoleen kuin ulkona käyttäminenkään ei ole ollut niin iso ongelma kuin tuolle kolmijalkaiselle 😀

      Kai se on vaan joku perisuomalainen tapa vaimoihmisten piestä jotain muuta kuin ööö…perhettään? koko mattopiiska XD

      • Hah, hyvä pointti! 🙂 Juuei piiskailla. Sen sijaan täällä on niin tehokkaita mattoimureita, että sukat lähtee jalasta…

  3. Onnenpäivässä oli kanssa siivousvälineitä taannoin esillä! Mulla oli rottinkipiiska, mutta hänpä ei enää jaksanut, joten sinillä mennään.

    • Hmm, alkaa vaikuttaa siltä, että lerppu muovinen pesee rottinkisen kestävyydessä, meilläkin oli aikaisemmin risa rottinkinen. Vai piestäänköhän me vaan liian lujaa..?

  4. Meillä ei puistella eikä tamppailla, koska en jaksa hommata mattoja eläintalouteem karvoitettaviksi/kurattaviksi/pissattaviksi. Porukoilla sain siitä lystistä tarpeekseni eikä ole ikävä. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *