Rakkautta ja anarkiaa

Jo useampana kotipäivänä olemme käyneet tylleröisen kanssa ratikassa seuraavanlaisen keskustelun:

T: Äitiii, mikä pintetta tuo on?

M: No tuoooootaaaah, se on semmoinen…. Naamioprinsessa.

T:Miksi se on tuollainen, tuollainen pääkallo?

M: Nooooooooöööööh, se on vähän niinkuin sellainen, tuota sellainen meksikolainen..? Hmmmmph, tiedätkös, joissain päin maailmaa tuo on hienoa, olla tuollainen pääkalloinen.

T: Ai miksi? Miksi se pintetta on niinkuin kuollut?

M: Nooooooäääääöööö, tuota ei se varsinaisesti varmaan ole oikein kuollut, se on vähän sellainen, kun tiedätkös, jossain meksikossa ne kerran vuodessa vähän niinkuin juhlivat kuolleita, se on sellainen iloinen juhla (tässä kohdassa seuraa epäuskoista tuijotusta ja salakähmäistä vilkuilua), ja siellä on aina paljon pääkallojen kuvia.

Jne. Tämä on vaikeaa, todella vaikeaa. Tänään keskustelu lähti taas liikkeelle samalla kuin raitiovaunu heilahti pysäkiltä eteenpäin. Tällä kertaa keskusteluun tuli vielä uudenlainen näkökulma tylleröisen toimesta:

T: Ahaaaaaaa. Tiedätkös äiti, jos on mustikkaa jalassa niin siihen voi sitten vaikka kuolla.

M:?????

T: Joo-o äiti ihan totta, älä nyt naura.

Ja miksi näitä keskusteluja käydään ratikassa? No siksi kun ne ovat täynnä näitä mainoksia:

Kuva

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *