Tuli tauko

Ja otsikko ei siis ole yhdyssanavirhe ja tämän postauksen aihe Lähi-idän tilanne. Ehei, vaan eipä ole tullut palstaa päiviteltyä pitkiin aikoihin.

Jaa miksi? Noh.

Ehkä kaikki on alkanut jo joskus aikaisemmin, ehkä tämän syksyn mukanaantuoma ei-mikään-uusi on aiheuttanut pientä lamaa. Luultavasti näppylät hyytyivät näpppäimille lopullisesti erään runsaat pari viikkoa sitten yliopistoruokalassa käydyn keskustelun myötä.

Puhuimme elämästä, mistäs muusta. Siitä, miten maailma ei juuri nyt tunnu oikealta paikalta olla. Siitä miten väsyttävää on, kun ihanteena on tulla ihan miksikä vaan, miten ebolakin voi olla mahdollisuus ja miten minä tulee yhä useammin ennen meitä, ja mekin on toistuvasti niitä toisia vastaan.

Tässä kohdassa olimme jo niin masentavissa tunnelmissa, että aloimme jakaa kokemuksiamme eri terapioista, joissa olimme käyneet (voi kyllä, kun viisi eri ikäistä jo jonkun aikaa työelämässäkin viihtynyttä ihmistä istuu samaan pöytään, on aivan mahdollista, että ainakin n. 60% keskusteluun osallistuneista on kärsinyt jonkinlaisesta mielenterveyden kuormituksesta sekä käyneet sen seurauksena jonkinasteisessa keskusteluhoidossa ja loput ovat muuten vain halunneet tutkiksella itseään eri terapiamuotojen avustuksella). Pääsimme onnekkaasti siihen lopputulokseen, että vaikka maailma silloin tällöin vaikuttaisikin vähän turhan kovalta, on omissa käsissä sentään se, ettei siitä omalta osaltaan tee vielä kovempaa. 

Mitenkä tämä nyt liittyy sitten mihinkään? Mehän jauhamme näitä asioita lähes joka päivä samalla kun puhumme siitä, mitä ja miten lapsille nykyään voisi opettaa sitä-tätä-ja-tuota ja millainen maailman olisi meidän mukaan täydellinen. Mutta sen verran ajatukset jäivät elämään, että yhtäkkiä minä ei tuntunutkaan enää niin merkitykselliseltä, että sen ajatuksia maailman menosta olisi ollut välttämätöntä jakaa kenellekään muille kuin niille, joita kohtasi kasvoista kasvoihin. Ne varhaiset aamut, jotka sumuisina valkenivat fillarin kiitäessä Alppipuiston halki eivät enää näyttäytyneetkään mahdollisena kuvituskuvamateriaalina, vaan pelkästään siinä hetkessä elettäviksi, katoavaksi syntyneinä. 

Mikä saa ihmisen palaamaan takaisin? 

Ehkä kokeilemisen halu, ehkä vanha tapa. En tiedä, käykä täällä enää juurikaan kukaan, mutta hei sinä joka tulit kylään, kerro, mikä olisi hyvä syy jatkaa? Eikä syyn tarvitse olla edes hyvä. Riittää että se antaa jonkun näkökulman aiheeseen

21 kommenttia artikkeliin “Tuli tauko

  1. Minäkin käyn aina kun on jotain missä käydä 🙂 Sä kirjoitat yleensä niin viisaasti, että sitä alkaa itsekin ajattelemaan hitusen eri näkökulmasta asioita, siinäpä syytä kerrakseen jatkaa kirjoittamista!

      • Kirjaviisas kiittelee ja kumartelee (tämäkin yksi meidän lempikeskustelunaiheista: kirjaviisaat vs. oikeasti viisaat 😀 . 

        Kässäjutuista mulla onkin yksi ajatus, jota varmaan alan tässä toteuttaa 😉

  2. Minä myös! Sulla on oikeasti mielipiteitä ja sydämensivistystä etkä laiskuuttasi/väaymystäsi vain hymistele asioille niin kuin esimerkiksi eräskin allekirjoittanut. Kyllä mä mielelläni jakaisin ajatuksiasi edelleenkin. Älä jätä meitä!

    • Mitä laiskuutta?!?!? Justkin ennen tätä fiilistelin sun skottipostausta, oli mulle jäänyt ihan pimentoon tämä, että todelliset mahdollisuudet itsenäistymiselle tosiaan olisi. Mä oon keskittynyt niin tuohon Katalonian tilanteeseen, että jää muut tällaiset tapahtumat ihan varjoon. Noilla Skotlannin tapahtumilla nimittäin saattaa olla laajemmat vaikutukset, kuin ihan ensikatsomalta saattaisi arvatakaan. Mielenkiintoista.

      Jatketaan, jatketaan molemmat 🙂 Aiheesta ja sen vierestä!

       

  3. Mäkin käyn aina! Olen tykännyt pohdinnoista, nauranut lapsiperhearjen sattumuksille, ihaillut teräviä huomioita, kadehtinut käsityötaitoja, saanut matka- ja ruokavinkkejä, nauttinut sarkastisesta otteesta ja seurannut mielenkiinnolla ihan tavallista elämää. 

    • Kiitos kiitos 🙂 Jatketaan siis samalla laajalla skaalalla. Tosin eipä tässä enempään/vähempään varmaan pystyttäisikään 😛

  4. Mäkin tykkään sun tavasta käsitellä erilaisia aiheita kirjoittamalla. Tykkään susta myös ihan kasvokkain, mutta kiva olisi jatkaa myös blogin seuraamista.  🙂

    • Hihii, mäkin tykkään susta ihan kasvokkainkin, ja myös sun kissoista, mutta on ne niiden kuvatkin vaan niiiiiin söpösiä 😀 

       

  5. Hei älä nyt mitään taukoja mieti tai mieti vaan mutta älä pidä. Koska mistä mä muuten saan mietittävää?

    • Ei kato mähän en mitään mieti, mä pidin jo taukoni 😀 

      Eiköhän sulle ole muuten nyt niinkuin olosuhteet huomioon ottaen ihan tarpeeksi mietittävää? Vai meinastiko niinkuin jotain astraalimpaa, ettei tarvitsis niitä arkimurheita aatella? Tsemppiä teidän koko porukalle, mutta etenkin sulle jokatapauksessa nyt uudenlaiseen arkeen <3 Kyllä se siitä.

  6. Mites jossain sun vanhassa postauksessa joku kommentoi, että sulla on ”älykästä whineä” tai jotain muuta vastaavaa 😀 musta on tosi virkistävää että blogeissa on myös ns asiatekstiä, ja niihin on taitoa/halua/kiinnostusta kuitenkin vähemmistöllä bloggaajista, joten anna sä palaa vaan. Eikä sillä, ettei niitä lifestylejuttuja (kursiivi on tohon aina pakollinen) tulis luettua, eli kaikki kyllä käy 🙂

    • Joo, mä komppaan myös sitä, että on ihanaa lukea ja seurata kaikkea erilaista. Tämä blogisi on hyvää vastapainoa esim. monille valokuva- ja arkirealismiblogeille (joilla niilläkin on paikkansa).

    • Ooooh, kiitos 🙂 Mä oon aina onnellinen kun mua tituleerataan älykkääksi ja vielä whinettäjäksi, sehän tässä varmaan pohjimmiltaan on tavoitteena. 

      Joten koitetaan jatkaa samoilla linjoilla, pitää vaan koittaa aina jotenkin muistaa pitää äly mukana, ettei mene pelkäksi whineksi!

      Ja lifestyle. Ehdottomasti kursiivilla. Vähän niinkuin kympin paperikassi.

  7. Jatka ihmeessä! On niin hyviä syitä mainittu jo noissa edellisissä kommenteissa, että mä vetoan vain oma lehmä ojassa siihen, että itse ainakin ilahdun joka kerta, kun näen, että sulta on tullut postaus ja tulen sen mielelläni lukemaan 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *