Virtuaalitodellisuudesta Tallinnaan

Olipa kerran alku. 

Olen kirjoitellut juttuja tänne Lilyyn muutamaa kuukautta vajaa kaksi vuotta. Kun aloitin, tarkoitus oli pohdiskella reaaliminän ja virtuaaliminän eroja. Kun päätin jatkaa, olivat motiivit muuttuneet jo melko erilaisiksi. 

Sanotaan vaikka, että niiden motiivien kanssa vietimme mitä parhaimman lomaviikonlopun Tallinnassa. Tunnelmista ovat ehtineet raportoida jo ainakin Rosanna, phocahispida, Emmi ja Iksu.

Budjettimatka: Pillillä pullosta.

Tietenkin meillä oli mahtavaa: Kuppeja, laseja, muovimukeja ja pulloja kilisteltiin, vatsat syötiin täyteen, kynnet puleerattiin, hiukset naksittiin, hartiat höllättiin, shopiteltiin, otettiin valokuvia ja naurettiin, kikatettiin, käkätettiin ja hekoteltiin. 

Varattu meille.

Koska me kaikki reissussaolijat viestimme enemmän tai vähemmän kuvallisesti, tulisi näistä reissupostauksista jokatapauksessa kaunein kuvin höystettyjä, täynnä hehkutusta siitä, miten mahtavaa meillä oli vaikka taivaalta olisi satanut pieniä silakoita. Koska tällä porukalla silakoista huolimatta meillä olisi ollut hauskaa. 

Tällä  kertaa syötiin vastapäisessa Kukekessa.

Meillä oli tajuttoman hauskaa huolimatta pienestä kenkärikosta, ryöstöhintaisesta taksista tai suunnistusvaikeuksista. Tunnelmista ovat tuossa yllämainitut kertoneet useastakin eri näkökulmasta, että itse keskityn tässä vain yhteen.

Eikä se näkökulma ole tämä, hyvyydestään huolimatta 🙂 Aamiainen.

Aina kun olen näin porukalla tavannut bloggaajakollegoita, tunnen olevani osa jonkinlaista 2010-luvun ihmettä: Miten on mahdollista kohdata internetin ihmeellisessä maailmassa näin monta erilaista ihmistä, joiden kanssa tulee niin hyvin juttuun, joiden kanssa huumorintaju osuu yhteen ja joiden olemassaolosta ei ilman bloggausta olisi mitään käsitystä?

Patarei sadam.

Jo se, että tämä kirjoittelu on koukuttavaa oli yllättävää, mutta se, että saa tutustua ihmisiin tekstien takana, on todella hienoa. Ja niinkuin ennenkin olen tainnut mainita, huomannut saaneeni useammankin sellaisen ihmisen ystäväkseni, joiden olemassaolosta tuskin olisin mitään tiennyt, ellen olisi täällä kirjoittelemassa

Bloggaajat hommissaan. 

Joten kiitos ja halaus vielä kerran Amma, Iksu, Rosanna, phocahispida, Raissi, MinEna ja Emmi. Teidän kanssa minne vain, koska vain!

Mitä tähän enää voi sanoa? Kiitos ja koska otetaan uudestaan?

 

12 kommenttia artikkeliin “Virtuaalitodellisuudesta Tallinnaan

      • Liikaa! JA tänään alkaa akademisk svenskan kk:n intensiivikurssi.. Viron kertauskurssi vois olla mielekkäämpi, aidossa ympäristössä;)

        • No men ha det bra på kursen 🙂 Och, för säkerhets skull, kolla på din almanacka, om det bara fanns nån chans att åka iväg.

          • Pitäiskö mun ymmärtää, mitä tuossa lukee? 😉

          • Uh huh, tästä tulee tosiaan pitkä kk! Jos ikinä pääsen kurssista läpi, sitä pitää juhlia Tallinnassa! 😀

  1. Kiitos mm. itsellesi myös! On ihan mieletöntä, kuinka mahtavia ihmisiä sitä onnistuu ympärillensä haalimaan näin virtuaalimaailmasta, sillä livenä se tuntuu olevan jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa. Ehkä se on just tällanen chrash course, kun ”tunnetaan” entuudestaan vain osa toisesta, mutta sitten vietetään vuorokausi tai useampi niin tiiviisti yhdessä, että ehditään hitsautua yhteen ihan täysin ja saumattomasti. Oli kyllä paras viikonloppu pitkään pitkään aikaan ja ah, että on ihanaa kun voi todeta saaneensa noin monta uutta ystävää!!

    • Joo, tää on kyllä ihmeellinen tämä some. Ja hauskaa, kun sitä istua lätsähtää tämän lauman kanssa samaan pöytään, niin eiköhän kohta koko porukka hekota 🙂

  2. Mä jaksan hämmästellä aina jokaisen bloggaajatapaamisen koittaessa samaa. Mä en ois etukäteen osannu ees haaveilla tällaisesta, että blogini kautta oikeasti tutustuisin ihmisiin, ja että vielä ihan oikeasti haluan viettää niiden kanssa vapaa-aikaa – ja ne mun? Vau!

    Kermavaahtokahveja odotellen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *