Perheet lomalla

Viime kesänä meillä oli Berliinissä niin kertakaikkisen mukavaa, että sieltä palatessamme aloimme heti miettiä, miten tämän kokemuksen voisi jakaa. Heitimme ilmaan ajatuksen yhteisestä reissusta, ja päätimme lähteä matkaan ensimmäisen vakavasti reissua harkinneen huushollin kanssa.

Kahden ja miksei useammankin perheen kanssa yhteislomasta haaveilevien kannattaakin ensin miettiä, kenen kanssa lähtee. Meille ei ollut mikään ongelma lähteä reissuun vanhojen tuttujen kanssa. Sen verran vuosien varrella näkemyksiä on tullut jaettua, että vaikka näkemykset eivät aina menisikään ihan yksiin, tunnemme toisemme sen verran, ettei jokaisen pikkuasian perään tarvitse murehtia. 

Kun ajankohta, asumus ja lennot on saatu yhdessä sumplittua, niin loppu on vain loman viettoa (hehheh). Lennot kannattaa hinnan puolesta varata ajoissa, sillä yksin tai pariskuntana matkustaessa äkkilähdön saaminen on huomattavasti helpompaa kuin vaikkapa nelihenkisen perheen lähtö juuri tiettyyn aikaan tiettyyn kohteeseen. Asunnon vuokrasimme jälleen Airbnb:n kautta, mahdollisista ehdokkaista kävimme s-postikeskustelua. Meillä oli tilava vanhan talon huoneisto, olisi vain kannattanut tarkistaa, että vaikka asunnon ilmoittaja on laittanut asunnon family friendly-kategoriaan, asunto oli hissittömän talon neljännessä kerroksessa. No, olen ollut huomaavinani, että vyötäröni on tuolla jossakin.

Kämpässä oli mm. vanhoja kaakeliuuneja.

Meillä ensisijaisena asunnonvalintakriteereinä oli tarpeeksi sänkyjä ja sijainti. Huomioon kannattaa ottaa myös kylppärien ja vessojen lukumäärä/asunnossa asuvat. Meillä oli kaksi suihkumahdollisuutta ja yksi vessa, mikä mielestäni riitti aika hyvin näin vajaan parin viikon keikalla. 

Yhdessä reissaamisesssa on selkeitä synergia-etuja. Kaupassa käyminen, ruoan laitto ja etenkin lapsien seura toisilleen. Mahdollisuus venyttää aamu-unia ilman, että toinen joutuu käkkimään yksinään lapsen kanssa. Kun ukot nukkuivat pois potkupallotärinöitään, me lähdimme katraan kanssa puistoon. Toinen kävi vielä nappaamassa lattemukit molemmille toisen katsoessa hetken kersojen perään puistossa. Ja sama toimi toisin päin. Ukkelit käkkivät puistossa, kun rouvasväki istui kahvilassa aamiaisella ja shopitteli menemään.

Kun reissussa on useampi lapsi, on takuulla jonkun kassissa aina laastareita, wetwipeseja, rusinarasioita tms. Lapsen syövät yhdessä kivasti, ainakin jos saavat kaikki samanlaiset annokset. Lapset jaksavat koko ajan innostua lähes mistä tahansa: erilaisista julkisista kulkuneuvoista, linnoilta näyttävistä rakennuksista, marjoista ja hedelmistä, puistoista ja suihkulähteistä.

Lopulta en niin tiedä tämänkään keikan tarpeellisuudesta. Tosin kyllä ne lapset eläimistäkin jaksoivat riemuita.

Miehet pääsivät katsomaan potkupalloa yhdessä, eikä vaimon tarvinnut jäädä yksin kotiin. Valkoviinilasillisen voimalla sitä sitten hihiteltiin illat pitkät nettikauppojen alennusmyyntejä selaillen ja kaikenlaisia juttuja höpötellen. Ja pakko tunnustaa, olihan se hienoa olla siellä pääkallopaikalla, kun pelaajat palasivat kotiin.

Juuri näin. All in or nothing.

Lasten kanssa reissatessa voimia kuluu jostain mystisestä syystä tuplamäärä mitä tavallisesti. Ja kyllähän niitä hickupseja tulee. Lapset ovat eri rytmisiä, väsyvät nopeasti, kiukuttelevat, liikkuminen on hidasta jne. Tässä kohtaa asenne ratkaisee paljon. Lasten kanssa lomailu ei ole aikuislomailua, meidän poppoosta sen tiesivät kaikki, ja niin hommat sujuivat todella jouhevasti. Ja toisaalta lapset tajuavat hämmästyttävän hyvin eron arjen ja reissaamisen välillä. Tylleröinen ei pitkään aikaan väsymyksestä ja muusta huolimatta, ole kiukutellut niin vähän kuin reissussa. Mukanamme oli siis urhea joukko pieniä reippaita matkalaisia.

Törmäsimme aivan lovelyyn Elizabeth Yochimiin, Participlayn performanssitaiteilijaan. Tällaiset kohtaamiset ja muutamat ajatustenvaihdot jäisivät kokematta ilman lasta.

Taksissa lentokentälle mieheni mietiskeli ääneen, että lapsen kanssa reissatessa ei tule katseltua niin paljon ylös, viitaten aikaisemmin käymäämme keskusteluun stalinistisen arkkitehtuurin ja betonibrutalismin mielenkiintoisuuksista. Lopputulema keskustelussa oli se, että lapsen kanssa näkee varvastasolla paljon sellaista, mitä muuten ei tulisi huomanneeksi. Kävelemme nenät kohti pilviä sitten joskus myöhemmin. 

Kissa hellepäivänä Prenzlauer Bergissä. Tätäkään en olisi ilman lasta huomannut.

Kulinaristiset nautinnotkaan eivät ole aivan itsestäänselvyyksiä. Yhden lapsen kanssa sitä vielä rohkeasti kokeilee jotain vähän muuta, mutta kolmen lapsen ihka oikea ruokkiminen ei annakaan enää niin helposti periksi kaikenlaisille villeille kokeiluille. Mutta aina ei myöskään ole pakko syödä yhdessä (vaikka se tosi hauskaa onkin, myös aikuisille!). Jos ei ole hirveän hyvä tekemään kompromisseja, ei varmaan myöskään kannata lähteä porukalla reissuun, pätee paitsi tässä, myös monessa muussa kohdassa. 

Frozen yogurt kaikilla höysteillä sen sijaan maistui aina. Kaikille.

Päiväuniajat pyhitettiin myös vanhempien lepotauoiksi. Tylleröinen nukkui hyvin matkarattaissa, joissa oli mahdollisuus sekä laskeaselkänoja että nostaa jalkatuki, suosittelen sellaisia kärryjä lämpimästi. Siinä sitten joko kahviteltiin, drinksuteltiin tai oltiin kämpillä ja nukuttiin itsekin. 

Välillä ehdittiin olla ihan jalat pöydällä.

Mietimme, mitä lapset mahtavat tästä kaikesta muistaa ja kaipaavatkohan he toistensa seuraa vielä Suomessakin. Ainakin heillä oli hauskaa, nauru raikui, jalat tömisivät pitkin puulattioita ja sängyt saivat pomppufiiliksen yllättäessä elämänsä käsitelyn. Vaikka vanhemmilla saattaa olla sellainen olo, että toinen, vähän rauhallisempi loma tähän perään ei olisi ollenkaan huono sanoisin, että yhteisloma oli jotain, jonka toivon toteutuvan vielä monta kertaa tulevaisuudessakin.

Ja tähän loppuun äidin tyylivinkki. Spontaani suihkulähtepulahdus onnistuu kivasti kevyessä viskoositrikoomekossa, kengät huolettomasti suihkulähteen reunalle viskottuna.

 

6 kommenttia artikkeliin “Perheet lomalla

  1. Kuulostaa mun mielestä aika täydelliseltä perheiden lomalta. Seuraa kaikille! Loma lasten kanssa on aina loma lasten kanssa mutta voi olla mitä parhain loma kun ottaa lapset huomioon. Ja miksi ei ottaisi kun voi nähdä monen asian ihan uusin silmin. Kyllä niitä korkeuksiakin ehtii taas katsella. 

    • No just niin! Ja koska lapsikin on ihminen, hänet nimenomaan tulee ottaa huomioon 😀 Ja niinhän se sitten mukavimmin menee kaikilla. Ja lapsen havainnointikyky on kyllä ällystyttävä. Etenkin mitä tulee leikkipuistojen yms. näkemiseen, tuntuu, että niillä on jotkut ihan ihme periskooppisilmät!

       

  2. Kuulostaa aivan täydelliseltä (ja teillä on ollut ainoa oikea asenne matkassa)! 🙂 Mulle tuli nyt akuutti tarve päästä kahlaamaan suihkulähteeseen. Ihan totta, mäkin haluan nyt vaan heittää kengät suihkulähteen reunalle ja kastaa varpaat veteen keskellä kaupunkia. (Täällä Laitilan keskustassa taitaakin muuten olla yksi, pitäisiköhän sitä aiheuttaa kylille vähän jutunjuurta 😉

    Ja tuo on niin totta, että lapsen kanssa tosiaan tulee tutkittua kaikkea perinpohjin, sellaisiakin juttuja, joita ei olisi muuten tullut ikinä huomanneeksi. 

    Ps. Tuo turkoosi kaakeliuuni, oon sanaton. <3 

    • Siis mutta eikä ole ihan totta? Siis että pakkohan niiden suihkulähteiden on oltava olemassa nimenomaan sitä varten, että niissä vähintään uitetaan varpaita? En oo vielä tähänkään ikään mennessä oikein muuta pystynyt keksimään 🙂

      Turkoosin lisäksi oli myös valkoinen samanlainen, leveät lattialankut, isot ikkunat ja ovia kaikilta vuosikymmeniltä 😀

      • Mmitä, pliis huijaa! Siis mä olisin aivan mennyt pyörälle päästäni tuolla!

        Joo, kyllä mäkin luulen nyt kun tarkemmin mietin, että pulahdusta varten se sinne on rakennettu. 🙂

        • No, olihan se tosi riisuttu, kun oli vuokra-asunto, mutta mä siis yksinkertaisesti r-a-k-a-s-t-a-n Friedrichshainin vanhoja porvariston hillittyä charmia henkiviä taloja. Niitä on kunnostettu, niihin spreijataan, osa on vielä ihan hirveässä kunnossa, mutta yhtä kaikki ne on ihania. Siksikin tuo Airbnb:n kautta vuokraaminen on niin kivaa, kun voi valita paikan missä asuu. Tuo kämppä oli isompi ja siellä tosiaan oli noi kaakeliuunit, mutta mä tykkäsin enemmän siitä vanhasta talonmiehen asunnosta yhtä vanhan talon sisäpihalla, missä viime kesänä oltiin. 

          Mä aina hoilotan mielessäni sitä Samuli Putron ”hoidetaan kämppä Berliinistä ne halpoja siellä, tajuttoman kauniita…”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *