Lähtölaskenta

Ensinnäkin: kiitos ja onnea Ruusu, ihanaa kun hyppästi mukaan! Nyt meitä on täällä kaksi suurta ajattelijaa 🙂 

Toiseksi: Täällä matkakuume kohoaa. 

Ei ole meillä ollut vuotta ilman Berliiniä sitten kesän -07, ellei tylleröisen syntymän jälkeistä vuotta lasketa, olkoon se siis poikkeus, joka vahvistaa säännön.  Ja koska Berliini on lähinnä sydämeni asia, voi aikaisempia horinoitani kaupungista lukea vaikka täältä, täältä, täältä tai täältä

Isäni hekotellen kysäisi tuossa kotona käydessäni, että eikö sitä välillä voisi mennä jonnekin muuallekin. Hauska kysymys mieheltä, joka matkusti lomillaan yli kymmenen vuotta kahden paikan välillä, saman maan sisällä 🙂 No, siinä sitten totesin, että koska olen tehnyt töitä aika monessa kaupungissa, niin nautin tuttuun paikkaan menemisestä, siitä, että tiedän, mistä saan hyvää ruokaa, mihin pääsi kallistaa ja missä mieleni rentoutuu nopeammin kuin missään muualla. 

Mökkikammoa potevana uskon, että saan kaupunkilomasta ihan sitä samaa, mitä mökki-ihmiset saavat mökeillään: tuttuuden ja turvallisuuden tunne, rentous, ruoka maistuu paremmallalta, se mahtava fiilis kun ei-ole-pakko-tehdä-mitään mutta on kaikki mahdollisuudet tehdä mitä vaan, irti arjesta, pieniä elämyksiä. (Mökkikammo = pelko työleirille joutumisesta ja hyyskän tyhjentämisestä, painaisia itikoiden invaasiosta, kauhua siitä, ettei hetkeäkää saa istua paikallaan, yökötys kylmässä vedessä tiskaamisesta, JATKUVASTA tiskaamisesta ja valvominen kostealle/vanhalle haisevassa vierasmajassa.)

Meillä on ollut aina jokin teema tai ajatus siitä, missä merkeissä Berliinin kohtaamme. Viimevuotista teemaa pienen lapsen kanssa reissatessa voisi kuvailla sanoilla go with the flow, tänä vuonna teema on perhelomailu. Olemme lähdössä matkaan yhdessä tuttavaperheen kanssa, ja yhteensä meitä on neljä aikuista ja kolme lasta. Tukikohta on jälleen vuokrattu Airbnb:n kautta, ja asunnon valinnassa yritimme huomioida mukeloiden tarpeita mahdollisimman paljon: makuuhuoneita niin, että vaikka jokainen nukkuisi omassa huoneessaan ja vanhemmat olkkarissa, hyvät kulkuyhteydet, leikkipuistoja lähellä, jne. Pari päivää sitten testasimme, miten nappuloiden yhteinen leikki sujuu (asumme eri kaupungeissa, emmekä tapaa ihan joka kuukausi), eikä mitään suurempia ongelmia ilmennyt. 

Jännittää kyllä vähän. Viime vuonna uhmasta ei ollut tietoakaan tässä mittakaavassa, ja päiväunet vedeltiin tuttipulloa lussuttaen. Miten selviämme aamuvarhaisen lennosta ilman massiivista raivokohtausta ja miten saamme ajan kulumaan siihen saakka, että asuntomme vapautuu? Onnistummeko ikinä tahdistamaan kersnaakkeileita niin yhteiseen rytmiin, että pääsisimme aikuisten lounaalle vai onko se vain haaveissa siintävä utopia? Entäs, jos uusi uhmahuippu tärähtää päälle juuri parahiksi maanantai-aamuna, kun lentokone starttaa?

Vaikka pyhästi lupasimme olla ahdistumatta oli tilanne mikä hyvänsä, voin kyllä nähdä pienehköjä myrskypilviä muuten niin lomaisalla taivaalla.

Palaan asiaan matkan edetessä.

 

9 kommenttia artikkeliin “Lähtölaskenta

  1. Ihanaa, että matkasuunnitelmat toteutuvat! Ja mitä lapsiin tuleen, ne yleensä käyttäytyy reissussa ihan toisin kuin osaat pelätä/toivoa. Hyvin se varmasti menee ja mukavaa siitä takuulla tulee! Ja mä odotan innokkaasti teidän perhelomakokemuksia Berliinistä. Mä haaveilen nimittäin, että se joskus olisi meidänkin perhelomailun kohde.

    PS Moikataan maanantaiaamuna kentällä, jos törmätään! Me lähdetään silloin Pariisiin!

    • Hihii, toivottavasti mukelot tosiaan ottavat reissusta onkeensa, ainakin jutuissaan odottavat mm. lentokonetta kuin kuuta nousevaa 🙂

      Me koitetaan selvitä kentälle viimeitään puoli kuudeksi, joten moikataan turvatarkastusjonossa, jos samoihin aikoihin siellä liikutte 🙂 Ja ihanaa Pariisia, mä suosittelen kaikille islamilaisen seurakunnan hammamia. Siellä miesten ja naisten päivät erikseen, joten perhekokoonpanossa sinne ei pääse, mutta elämyksen arvoinen jokatapauksessa!

      • No sit me ollaan liikkeellä aika samoihin aikoihin! Mä olen sit se, joka tuijottaa epäröivän näköisenä. Ja ihanaa lomaa teillekin, jos ei vaikka törmätäkään. 

  2. Muistahan sitten, että lentokoneessa kaikki keinot ovat sallittuja. Pakkaa lapsen lempiherkut mukaan, lataa pari uutta peliä älypuhelimeen, ota dvd mukaan ja sujauta tietokoneeseen pyörimään… Lentokoneessa voi mun mielestä surutta unohtaa kaikki peruskasvatusmetodit ja mennä sieltä mistä aita on matalin (koska siinäkin on neliömetrin kokoisessa tilassa väsyneen taaperon kanssa tuntikausia ihan tarpeeksi töitä). Tsemppiä ja ihanaa matkaa!

    • Juujuu 🙂 ammattikasvattaja täällä taas moi vaan! Mietiskelin just tuossa kun noita mehukattipussukoita katselin, että meillä on maanantain Porvoon-reissulta vielä riisisuklaatakin jääkaapissa… Että jos sitä myös käsilaukkuun 😛 Ainakin äiti tuntisi itsensä lohdutetuksi 😀

      Pelejä pitääkin vielä laittaa luuriin, ja puhelimen akku tietty ihan täyteen! Kiitos vain, saa nähdä, löydänkö taas värjääviä kylpypastilleja tuliaisiksi 😀

    • Kiitos kiitos 🙂 Juuri tällä hetkellä yhteistyökyky on miinuksella, mutta eiköhän tämä tästä!

       

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *