Yhteiskunnallinen ajatus

Tekisi mieleni laittaa tähän vain tämä kuva ja kirjoittaa että ei mulla muuta.

 

Kuva

Mutta kun on. On niin pirusti muutakin. 

Eihän tässä nyt vielä mitään se, että valiokunta ei nyt innostunut, jäljellä on vielä koko eduskunta. Ja jossain salakähmäisissä neuvotteluissa oltiin jo hallitusneuvotteluiden alussa taidettu sopia, että niin kauan kuin kristillisdemokraatit ovat hallituksessa, tätä lakiesitystä ei viedä eteenpäin. Tämäkin oli jotenkin kaivertunut aivoihini, vaikka se reilusti nk. hatuttikin kun sen tajusin. 

Eikä sekään vielä mitään, että ne, joiden äänestyksessä olisi pitänyt olla paikallaan, olivat liian kiireisiä ilmeisesti muissa asioissa joten he eivät vaivautuneet (ajoissa) paikalle. Demarit, jos halusitte olla auringonlaskun puolue, niin nyt kuulen korvissani kyllä Lucky Luken tunnarin. Ei noin. Eikä sekään vielä mitään, itsehän olen aina vetänyt rajusti vihreämmin ja vasemmalta. Haluaisin niin kovasti olla tietyissä piireissä kirosanaksi muodostunut vihervassari, mutta valitettavasti olen liian puolepoliittisesti negatiivisesti varautunut edustaakseni edellämainittua ryhmää.

Vaan se, että olen ilmeisesti kokonaan jättänyt huomiotta sen seikan, että meidän kansaneduslaitoksessa minun, keski-ikää lähestyvän, akateemisesti koulutetun pätkätyöläisnaisen mielipidettä edustaa joukko keski-iän juuri ylittäineitä kakkulapäisiä ukkeleita. Katson peiliin ja ihmettelen, mitä olen oikein tehnyt? 

Ihanko totta olen pyytänyt näitä ihmisiä edustamaan näkemyksiäni? Minä, joka olen pitänyt itseäni edes jollain tapaa yhteiskunnallisesti tietoisena, olen sivuuttanut tällaisten pukumiesten olemassaolon aivan täysin.

Siinä peiliin tuijottaessani tajua, että kiukun kyyneleet puskevat esiin. Jo toista päivää putkeen A.W. Yrjänä tulkitsee tunteitani, tällä kertaa Minun sydämeni on särkynyt. Täytyy varmaan laittaa lyyrikolle kohta kiitosviestiä tunteiden pukemisesta sanoiksi. 

Sydämeni on särkynyt rakkauden puolesta. Tuttavieni, joilla on yhteinen lapsi, mutta joka ei sitten käytännössä olekaan niin yhteinen. Hänen puolestaan, joka on ensin puoli elämää piilotellut todellista minäänsä ja nyt häneltä ikäänkuin taas vedetään alta olemassaolon oikeutus. Että olettehan te teoriassa yhdenvertaisia, mutta ei teistä esimerkiksi adoptiovanhemmiksi olekaan. 

Oinoset, hirvisaaret ja muut: Mitäpä se naapurin peitonheiluttaminen teille kuuluu? Sen sijaan tasavertaisuus kuuluu. Kuinka te kehtaatte, aikuiset ihmiset!

13 kommenttia artikkeliin “Yhteiskunnallinen ajatus

  1. Tuo viimeinen kappaleesi kiteyttää kaiken tarpeellisen! Tämä on mielestäni ihan sairaan noloa, että meidän ns. hyvinvointiyhteiskunnan päättäjiä kiinnostaa näinkin paljon, mitä naimisiin tahtovilla ihmisillä on jalkovälissään. Sanaton ja voimaton olo.

  2. Mä oon ihan käsittämättömän tuohtunut. Niin normaali asia, miten siitä saadaan niin käsittämättömän omituisia väännöksiä? 

    Mä oon niin kärtsänä.

  3. Mä en kertakaikkiaan voi käsittää, miten jonkun ihmisen maailmankuva voi järkkyä ihan vain siitä, että jossain joku ventovieras menee naimisiin rakkaansa kanssa. Tai että jossain joku pariskunta haluaa tarjota rakastavan kodin lapselle, jolta sellainen puuttuu. Mä.en.vain.ymmärrä. Mulle on henkkoht.aivan herttaisen yhdentekevää kehen joku satunnainen ihminen rakastuu. Se ei vaikuta mitenkään mun elämääni, koska mulla on mun oma perheeni ja muilla vastaavasti omansa. Jos kaksi tasavertaista ihmistä vapaaehtoisesti haluavat olla yhdessä, keneltä se on pois??? Sori, turha tällä foorumilla varmaan vaahdota tästä asiasta, koska valtaosa lienee samoilla linjoilla. Kunhan vain mieleni pahoitin. Ja niille, jotka sanovat että lapsia sitten kiusataan koulussa, on mulla yksinkertainen ohje: älkää opettako lapsianne kiusaajiksi. Sillähän siitä päästään. Prkl. Verenpaine pääsi taas nousemaan.

    • Tämä on juuri the foorumi tulla avautumaan tästä asiasta! Joten ei muuta kuin anna tulla, niin mäkin teen. 

      Hemmetti vieköön, miten voi vieläkin raivostuttaa!

  4. Olen niin samaa mieltä. Niin turhautunut, kiukkuinen ja pettynyt. Sen kummempaa kommenttia en nyt tähän keksi, vaikka haluaisin, koska tyttö hihkuu tuossa vieressä ja hoilottaa Hammaspeikot lakoon -biisiä. 

    • Nooo, sitten tuut avautumaan huolella, kun on hammaspeikot laitettu lakoon. Sama toivoisin tietyille kansanedustajille….

  5. Mun piti ite tulla keuhkoomaan, mutta onneksi joku teki sen mun puolesta. Oon niin vihanen, ärtynyt, vittuuntunut ja kaikkea, etten saa mitään järkevää ulos itestäni. Ai saamari. Naama irtoo kohta.

    • Naama irtoo kohta.

      No sinäpä sen sanoit! Toi on just se, miltä tuntuu silloin kun kirosanat ei riitä. Juuri näin.

  6. Tiesin lakivaliokunnan kokoonpanon ja osasin tätä tulosta odottaa, mutta mun naama meinasi irrota siinä vaiheessa, kun aloitetta vastustaneet alkoivat kertoa perusteluitaan. ”Tekninen ristiriita”. Mitä?? Nyt hei oikeesti. Ei kenenkään ainoana perusteluna lain torppaamiselle voi olla se, että pitäisi muutamassa muussakin laissa muuttaa sanamuotoja. Muutos2011-puolueen James Hirvisaari ei halua tasa-arvoista avioliittolakia, koska vakiintuneita käsitteitä ei pidä muuttaa. (Naama irtosi.)

    Muutenkin moni näistä lakia vastustavista käyttää ihan omituisia perusteluita. Muun muassa ne, joiden mielestä samaa sukupuolta olevien avioliittoja ei pitäisi sallia, koska silloin heteroavioliittojen arvokkuus kärsii, antavat kummallisen paljon valtaa muille ihmisille. Kyllä esimerkiksi mun heteroparisuhteen arvokkuuden määrittää ihan vaan ne kaksi ihmistä, jotka siinä on osallisena, ei ketkään muut.

    Ja kun nyt pääsin vauhtiin, niin avaudunpa vielä siitäkin, että mun lähipiiri on jo monimuotoinen: Äitini kasvatti yksinhuoltaja. Serkkujen onnellisesti naimisissa olevat vanhemmat asuvat eri maissa. Toisilla serkuilla on yksi äiti ja kaksi isää. Mun vanhemmat elivät syntisesti avoliittossa 22 vuotta ennen kuin ehtivät naimisiin. Perheitä on jo nyt monenlaisia. Deal with it, tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat. Ugh.

    • Joo, noi kaikki kootut selitykset olivat kyllä taattua naamanirroitusmateriaalia: ”maksoin taksia, olen vain puheenjohtaja, pölöpölöpölöpööö”. Niinkuin ei sinne kolmanteen silmään asti olisi nähtävissä, miten tämä homma on pedattu, ja näinhän se meni kätsästi. Ja joka kerta naama irtoaa lisää, kun Holmlund humisee jotain sananmuodoista. Ei se, että adoptio-oikeus jätetään laista pois, ole mitään sanojen muotoilua. Se on epätasa-arvoa, ja sitten ei ole enää mitään tasa-arvoista avioliittolakia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *