Menneellä viikolla

Elämä tuli taas palstanpidon väliin. 

Tässä menneinä aikoina on mm:

 

  • Piipahdettu Phocahispidan seurassa Aarrekidillä tutustumassa ensi syksyn uutuuksiin. Siitä toivottavasti tajuan pistää vielä muutaman lisäsanasen. Sydämen asia näet: kotimainen/valvotut tuotanto-olosuhteet ulkomailla/eettinen, tyylikäs lastenvaate nimittäin ON mahdollinen. 

  • Käkitty puistossa vesisateessa. Ei se kahluualtaan vesi paljoa +10 asteessa auta, kun päällä pitäisi olla sukeltajan märkäpuku.

  • Syöty ja juotu ja viihdytty. Miksi en tajua ottaa valokuvia, kun meillä on ollut tyyppejä käymässä? Kiitos vielä Iksu, jälkikasvunsa ja Rosanna! 
  • Juotu viiniä ja keskusteltu kirjallisuudesta. Tervetuloa Rosanna uudestaan, milloin vain!

  • Istuttu Helsingin kattojen yllä ja ihmetelty, miksi meri tuoksuu vain länsirannikolla

  • Käyty Korkeasaaressa. Hetken näytti siltä, että tylleröinen aikoo vain nukkua ja että vanhempien osaksi jää vain kahvinjuonti ja riikinkukkojen ihastelu.

Nyt kun arki taasen iskee, voi olla että tännekin ilmestyy taas enemmän ajatuksia ja vähemmän kuvia. Paitsi että menomeininki taitaa lopahtaa meillä vasta sopivasti juhannuksena. Silloin on suunnitelmissa siivousta ja kodinkasaamista. Ehkä voisin julistaa jonkun kilpailun, jossa jokainen saisi kertoa, miten pitkään muuton jälkeen erinäisiä kasoja on vielä nurkissa pyörinyt?

8 kommenttia artikkeliin “Menneellä viikolla

  1. Oli kyllä niin rentouttava reissu! 🙂 Ja oli myös mahtavaa skoolata Apikselle ja Edith Södergranille. 😉

  2. Voi kuule. Kun me muutettiin neljä vuotta sitten, jotkin laatikot muuttivat Miehen edellisen talon vintiltä uuden talon vintille avautumatta välillä. Se tarkoittaa yhteensä noin viittätoista vuotta muuttolaatikoissa! Mitä mä voitin? 🙂

    (Kato äitiyslomalla piti olla aikaa raivata vinttikomero… Niin varmaan.)

    • No nuo tuollaiset aarteet me kyllä kannettiin roskiin. Mutta selkeästi sellaista mitä ei tarvita, on tullut reilusti lisää. Kun tähän asti on pärjätty ilman, niin viitsiikö noita enää avatakaan? Jos vaan kannan suoraan roskiin? Mutta se kierrättäjä sisälläni saa silloin raivohepulin.

      Onneksi mun yks kaveri sanoi mulle suoraan, että älä sitten vaan kuvittele, että sä TEKISIT äitiyslomalla jotain 😀 Uskoin, ja tottahan se olikin!

      • No juurikin se pieni kierrättäjä meikäläisenkin sisällä on estänyt kiikuttamasta laatikoita suoraan roskiin… Kun eihän kirjoja, vanhoja sterkkoja ja vinyylilevyjä vain VOI! Ja kaikki muu on liian hankalaa.

        Mut kyl mä vielä joku päivä. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *