Keväisestä Turusta Helsingin räntään

Vaikka ilmeisesti tänään on Turussakin tullut räntää. Mutta oma mielikuvani viikonlopusta on suurinpiirtein tämä:

Turku…

Helsinki

Viikonloppumme hurahti siinä samalla kun hurautimme Turkuun ja takaisin. Tällä kertaa meillä ei ollut massiivisia visiteeraus-, kahvittelu- tai muita suunnitelmia, mistä seurasi valtavan tehokas reissu, johon mahtui niin keskustakävelyä, renkaidenvaihtoa kuin Caribiassa kylpemistäkin.

Viime kerralla Turussa käydessäni taisin surkutella keskustan autioitumista, tyhjiä liiketiloja ja torin hiljaisuutta. Tämä kaikki oli tietenkin vain kuraisimman kevättalven luomaa illuusiota, sillä näin toukokuun alussa pikkukauppojen ikkunat olivat somistettu putiikkiviikon näyteikkunakilpailua varten ja tori vilisi ihmisiä. Ja yksi uusi putiikkituttavuuskin löydettiin.

Reginan korttelin kauppakeskuksen lattia oli kuvitettu mm. korttelin historiaan liittyvin kuvin.

Tylleröinen, mummin oma pikkuinen, pääsi mm. valitsemaan itselleen Finlaysonilta verhot, Wiklundilta takin, Nansolta uuden, prinsessa Auroralla somistetun uikkarin, ja aivan mahtavia ihanuuksia uudesta Petits Trésors-lelukaupasta. Ei ole mummille olemassa ei:tä… 

Petits Trésors lumosi tämän äidin totaalisesti. Täällä Julienin ja Mikaelan putiikissa myydään pääosin ranskalaisia leluja, joita lapsilla on mahdollisuus kaupassa kokeilla. Tämä on hienoa, sillä joskus olen ollut vähän äimistynytkin siitä, millaista kohtelua lapsi lelukaupassa saattaa saada. Kyllähän aikuisetkin tavaroita hipelöi. Djeco-faninakin tunnettu tämä äiti-ihminen innostui aivan hihkumaan.

Palvelu oli muutenkin hurmaavaa ja erittäin asiantuntevaa. Vielä café au lait tälle äidille käteen ja olisin ollut valmis tyhjentämään koko puodin! 

Vähän hillitympää…

.. ja sitten täyttä asiaa. Puuleluja! Värejä! Jee! 

Tylleröisellä kasissaan jo ostokset. Myöskin kuvassa olevia pöytää ja tuoleja kaupassa myynnissä, eikä hinta todellakaan päätä huimannut. Ehkä ensi kerralla sitten...

Ja tylleröisen ostokset (tässä vielä kaupassa): Linna ja prinsessa Rosalia. Äiti on leikkinyt koko sunnuntain 🙂

Toivottavasti turkulaiset ottavat tämän uuden lelukaupan omaksensa, oma vakaa mielipiteenihän on, että jokaisessa kaupungissa on tilausta yhdelle ranskalaiselle lelukaupalle. Meistä tuli nyt ainakin kanta-asiakkaita, milloin ikinä tiemme Turkuun taas viekään. Olen hurmaantunut!

Myöhäistä lounasta rengasurakan jälkeen nautimme välimerellisissä tunnelmissa Trattoria Romanassa. Tämä paikka on omista opiskeluajoistani asti itselleni ollut se the italialainen Turussa, vaikka joku muu saattaisi luulla sen olevan Dennis. Jostain ihmeen syystä Romanasta on silmiini osunut kummallisia ristiriitaisia arvioita, mutta näin vuosien kokemuksella itse en ole koskaan onnitunut saamaan muuta kuin taivaallista ruokaa ja sujuvaa palvelua. Ja tällä kertaa tämä äiti napsi tagliatellensa rauhassa lapsen telmiessä koiran kanssa lattialla. Juuri näin, koiranomistajan luvalla, ilman että tämä toiminta häiritsi yhtään ketään. Vain Romanassa.

Ja huomio huomio lapsien kanssa Turussa vierailevat, Romanassa lapsille tarjotaan sitä samaa mitä aikuisillekin, joko pizzaa tai pastaa, juoma ja jälkkäriksi jäätelö mukavaan 8€ hintaan. Oikein sopivaa. Niitä ranskiksia täältä ei kyllä saa. 

Tylleröinen ja koira vauhdissa.

Loppuiltapäivä ja ilta meni Caribiassa uiskennellessa. Tylleröinen intoutui hyppimään veteen ja käyttämään uimakellukkeita, mikä oli aika hauskaa. Kotiinpäin ajeltaessa tämä pieni vetten sankari nukahti turvaistuimeen saman tien, mutta kotiin saavuttaessa havahtui sen verran, että olisi vielä halunnut pihalle leikkimään. Arvatenkin se ei enää puoli yhdentoista aikaan houkutellut kumpaakaan tämän talouden aikuista.

Joten kiitos ja kumarrus Turku, me palaamme pikemmin kuin arvaatkaan!

8 kommenttia artikkeliin “Keväisestä Turusta Helsingin räntään

    • Mummit, toden totta ♥ Etenkin kun jaksavat höpsöttää lapsen kanssa ikuisesti siitä, onko nukkumatin nimi Uni-Matti vai Nukku-Pekka. 

      Ja tuo Trésors on suorastaan loisto syy matkailla kesäreissulle Turkuun. Yhtään nyt vaikka Luostarinmäen käsityöläismuseota vähättelemättä, sekin on lapsille (ja tietty myös aikuisille) aivan huippu!

    • Niin mäkin näin, ihan heti! Mutta nyt ukkeli alkoi hannailemaan. No, katsotaan sitten seuraavalla reissulla 😛

  1. Ei meillä täällä ”pohjosessa” vaan oo lunta tullut! Hieno uusi banneri muuten (ja peeäs. onko toi koira ihan oikea?! 🙂

    • No mun pitikin kommentoida tuonne Faceen sulle, että mitämitä, miten raparperienkin nyt käy jos ei sada?!?! Nimim.  Raparperikärkkyjä 😀

    • Joo, ja koira oli ihan oikea! Ihme pikkupiski, niin kiltti, vaikka oli sellaisen pikkuräksyn oloinen. Antoi mukuloiden retuuttaa itseään niin, että mua ihan säälitti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *