Palatakseni aiheeseen

Mihin tarttua, jos joka kohdassa mättää?

Eilinen MOT: Veren tahrimat muotivaatteet toi taas hetkeksi verkkokalvoilleni sen, mitä silloin tällöin yön pimeinä tunteina murehdin, tekstiiliteollisuuden ja valmisvaatebisneksen varjopuolet. Ha, ihan niinkuin noissa nyt hirveästi valoisia puolia olisikaan. Silmään pisti erityisesti kohta, jossa bangladeshilainen ay-liikkeen johtohahmo Kalpona Akter sanoo suurin piirtein, että ostakaa hyvät ihmiset täällä tehtyjä vaatteita, mutta vaatikaa niiden tuotannolta enemmän, parempaa palkkaa ja parempia työoloja työntekijöille. Jotenkin olen tuossa nopeasti vilahtaneessa lauseessa kuulevinani: Jos boikotoitte kovastikin, siirtää valmistuttaja tuotantonsa muualle jolloin nyt jonkunarvoisella sopimuksella työssä olevat menettävät sen vähänkin. Valmistaja joutuu kalastelemaan uuden sopimuksen, luultavasti kehnompaan hintaa, sillä aina löytyy se, jolle kelpaa vielä vähän halvellamallakin tuotettu. Jolloin työolot surkeutuvat entisestään. 

Se 16-vuotias pitkiin hameisiin ja 70-luvun hippipaitoihin pukeutunut nuori joka edelleen hiljaa huutaa McMurder, McMurder, haluaisi edelleen uskoa boikottien voimaan. Mutta maailma taitaa olla monimutkaisempi 2010-luvulla kuin 90-luvun alussa, jolloin oli vielä ihan yksinkertaista ostaa muita kuin Nestlen, ColgatePalmoliven tai Kraft Foodsin tuotteita. Mikä nyt neuvoksi?

Kadehdin ystävääni, joka tekee mielestäni kaiken oikein. (Tämän lisäksi hän on TIETENKIN kaunis, hauska ja sivistynyt.) Hän ostaa lähes kaikki vaatteensa käytettynä (osan vaatteistaan/kengistään hän on teettänyt tai vähintään selvittänyt tuotteen tuotantoketjun trikoon puuvillanviljelijään saakka), minimoi ruokahävikin, on luonnollisesti kasvissyöjä (la loistava kokki) ja välttää lentomatkustamista. Ai miksikö minä en tee samoin, sehän näyttää olevan mahdollista? Miksi vain tyydyn kadehtimaan ja toisaalta myös ihailemaan hänen ei edes askeettista elämäänsä? Sanokaapa se. Tottumus on varmaan iso osa tätä kysymystä. Minä vain olen tottunut tekemään toisin. Toisaalta, voisin varmaan oppia vieläkin. Kiinnitänhän edelleen huomioni myös siihen, etten ostaisi Coca-Cola Companyn tuotteita. 

Näin tuossa yllämainitussa MOT:ssa myös häivähdyksen siirtomaakaudesta. Voiko mitenkään olla oikein, että jossain päin maailmaa joku elää lähinnä vain tehdäkseen miljoonia T-paitoja Kesämuoti 2014-ihmisille? Melko ihmisarvotonta, sanoisin. Muutenkin ohjelmassa väläytetyt tuotantolukemat olivat niin huimia, että en voi kuin ihmetellä, mihin ihmeeseen maailma tarvitsee sellaisia määriä rättejä? Joidenkin arvioiden mukaan, vaikka koko maailman tekstiiliteollisuus pysäytettäisiin nyt, näitä riepuja kyllä riittäisi hamaan maailman tappiin saakka ilman, että Siperiassakaan tarvitsisi vaeltaa alasti. 

Turha parjata ainoastaan Reimaa, kun Lindexin tehtailla olot näyttivät olevan vielä kurjemmat. Ja sitten on kaikki se, mitä toimittajille (tai tarkastajille, ystäväni on käynyt tehtailla Kiinassa ja Intiassa) ei näytetä. Turha ajatella, että boikotoiden Reimaa  ja ostamalla vaikkapa Tickettejä saisi jonkinlaisen synninpäästön, nimittäin nopean googlettelun perusteella Ticketin tuotantoa näyttää olevan myöskin Dhakassa Bangaldeshissa L&B Garment Ltd:ssa. Valitettavasti suuryrityksen kuluttajahinta Suomessa ei kerro mitään kankaan tai tuotteen tuotanto-olosuhteissa. Pienet toimijat sitten erikseen. Lähimpänä Suomea tuotetut lasten ulkovaatteet ovat omien tietojeni mukaan merkkiä Lenne ja Travalle. 

Voin varmaan googletella kaiken liikenevän aikani näitä erilaisia vaatevalmistajia, olla sydän mykkyrällä toteutumattomien ihmisoikeuksia puolesta ja tirauttaa iltaisin kyyneleen, mutta se ei taida asiaa edistää. Minttumari jo ehdottikin postausta ekologisesti ja eettisesti kestäviä tuotteita myyvistä putiikeista, ja se onkin erinomainen idea. Homman nimi nyt varmaan kuitenkin on se, että länsimainen ihminen ei homo consumens-leimastaan helpolla irtoa. Esteettiset esineet vetävät meitä puoleensa ja toisaalta, ihan mielelläni pistän rahani jollekin, joka jakaa vähän pienempää kuin miljonaosinkoa.

Mutta mitäs muuta?

25 kommenttia artikkeliin “Palatakseni aiheeseen

  1. Loistava kirjoitus Ella F.!

    Mistäpä tosiaan löytyisi valmistaja (vaate- tai muualtakaan alalta), jolla kaikki nämä toteutuisi:

    • Ei käytä lapsityövoimaa
    • Ei maksa alihintaa tehdas-, pelto- tai muullekaan henkilökunnalle tai alihankkijalle
    • Ei sorra tauoissa, vapaapäivissä tai lomissa
    • Ei käytä angoraa
    • Ei käytä merinovillaa
    • Käyttää pelkkää orgaanista puuvillaa TAI
    • Ei käytä puuvillaa ollenkaan
    • Valmistaa laadukkaista, reikiintymättömistä, täysin hajoamattomista (käytössä siis, muuten täytyy olla luonnonmukaisia ja bio-hajoavia) materiaaleista ikuisesti kestävää ja ikuisesti istuvia (tietenkin kutistumattomia jne) vaatteita/ muita tekstiilejä
    • Käyttää vain luonnnokuituja (ainiin, ne silkkiperhosen toukat…)
    • Työllistää paljon henkilökuntaa, mutta kuitenkin vaan Pohjoismaissa tai ihan lähialueilla, ei missään nimessä Kauko-Idässä tai muualla ns. Black List -maissa
    • Olisi rehellinen ja avoin kaikessa tekemässään, viestisi kaikesta läpinkyvästi kaikille ja koko ajan
    • Tuottaa vaatteita, joiden reklamaatioprosentti on pyöreä nolla

    Täytyy olla kyllä aikamoinen yritys, joka pystyy näihin kaikkiin vastaamaan. Olisi mielenkiintoista muuten, jos joku osaisi laatia vastaavan listan vaikkapa kuljetusalan (tai minkä tahansa muun kuin vaateteollisuuden) vastuullisuuskysymyksistä. Mielenkiintoinen aihe kun on!

      • No hö! Mutta hieno on luettelo ilman noita merkkejäkin. 

        Niinpä. Tuo tekstiiliteollisuus on todellakin vain yksi teollisuuden haara, joka suoltaa katastrofeja ympärilleen. Vähän samankaltainen juttu on energian kulutus: Kotitalouksien energiankulutuksesta jaksetaan kyllä syyllistää, mutta mitäs kun oikeastaan lähes puolet koko maassa käytetystä energiasta menee teollisuuteen ja teollisuuden piirissä suurin osa mene metsä- ja paperiteollisuuteen. Liian tärkeitä teollisuudenaloja viennin kannalta, että niistä mitään poikkipuolista voisi edes miettiä sanovansa. 

    • Apua, miksei merinovillaa saisi käyttää? Mä rakastan merinolankoja! oonko tullut sortaneeksi siinä viattomia luontokappaleita tai jotain?

      Mikäköhän olis tuotteiden todellinen hinta, jos kaikki nuo listatut asiat toteutuisivat? Nykyhinnat on niin sokeuttaneet sille, mitä asiat oikeasti maksaisivat…

      • Merinolampaan villassa ongelman tietääkseni tuottaa Mulesig-käsittely. Mutta yllättävän monet nimenomaan langat on nk. Mulesig-vapaita. Joten neulo rauhassa 🙂

        • Nimenomaan siitä on kyse. Siitähän oli valtava mediaryöpytys muistaakseni pari vuotta sitten, mutta hyvä esimerkki, kuinka huhumyllyjä tulee ja menee. Sisältö ja kohde vain vaihtelee. Edelleen odottelen, koska silkki laitetaan boikottiin.

  2. Tosi hyvä kirjoitus. Mulle jäi kanssa eilisen MOT:n jälkeen kummittelemaan mieleen tämä ajatus: ”Jos boikotoitte kovastikin, siirtää valmistuttaja tuotantonsa muualle jolloin nyt jonkunarvoisella sopimuksella työssä olevat menettävät sen vähänkin.” Kurkkasin huvikseni Reiman fb-sivua – boikottia pukkaa boikotin perään. 

    Mä ostan melkeinpä poikkeuksetta vaatteni käytettynä, mutta onko sekään nyt sitten eettinen vaihtoehto. Jos kaikki muutkin lopettaa ostamisen, häviävät myös työpaikat. 

    Maailmassa on ihan hemmetin iso virhe.

    • Se oli jotenkin kammottava lause, sehän tuli ikäänkuin siinä sivussa, mutta se sisälsi jonkun epämääräisen… suorastaan ilmassa leijuvan uhan. Oletan sen johtuvan siitä, että tekstiiliteollisuudessa pelataan valtavalla määrällä niitä 0,02€ -rahoja, joista sitten ne valtavat vaatevirrat eri valmistuttajille lopulta muodostuva, ja siitä taistelusta, ettei 0,02€ muutukin 0,01€:ksi.

      Ja nii-in, tuosta työpaikka-tuotantolaitos-työ -kysymyksestä niin monasti keskustelleena, ilman minkäänlaista lopputulosta. Virhe on, vain se on varmaa.

      • Joo, toi vaatevirrat-termi on tosi osuva. Jotenkin ihan hirvittävää, että kuinka paljon niitä rättejä tehdään. Mihin ne kaikki joutuu? Enkä usko hetkeäkään semmosiin ”kaikki myydään”-selittelyihin. Ja sitten siihen päälle kaikki kierrätykseen ja kehitysmaadumppaukseen menevät rievut. Maailma hukkuu tekstiilimoskaan. Ääh, ahdistaa. 🙁

  3. Suosin tamperelaista Travallea, ompeluttaa Virossa. Jotenkin surku taas jaloilleen päässyttä Reimaa :/ En myöskään usko Ticketin, Molon olevan se puhtoisempia. En myös tajua miksi pitää saada joka sesonkiin uusia kuoseja tms. Kirpparilla sitten yritetään myydä muutamalla eurolla hyvää tavaraa, mutta ei liiku kun on vanhaa kuosia, huoh.

    • Hei, huomasitko muuten, Reima allekirjoitti sen paloturvallisuussopimuksen? Ja Travalle ilmeisesti (voipi olla vanha tieto) ompelee 20% tuotannostaan jopa Suomessa, joten se on varmaan kotimaisin kaikista 🙂

      Kyllä näitä löytyy, kun kaivellaan. Niin hyvässä kuin pahassa.

  4. Mä kirjoitin (osin) tämän tekstin kirvoittamana myös aiheesta. Se ei nyt oo mikään varsinainen vastaus/vastine, kun suurimmaksi osaksi paasaan vähän ohi tämän tekstin sisällön 😀 Mutta jos kiinnostaa niin täällä voi käydä lukemassa.

    • Joo, itsekin välillä ihmettelen, että miten ihmeessä nämä jutut ikäänkuin saattavat tulla ”yllätyksenä”. Hyvä hommassa on tietenkin se, että Reima tosiaan liittyi sopimukseen ja että työntekijöiden oikeuksista ainakin keskustellaan, jos tilanne ei nyt varsinaisesti aivan hetkessä paranekaan. Mutta kaikk nämä ”Reima, senkin petturi”-huutajat voisivat tosiaan vähän miettiä, että mistä ne po.pit, molot ja ticketit mahtavat tulla. 

      Mutta silti, asia (siis tekstiiliteollisuuden epäkohdat, ja itseasiassa koko maailman kaiken tuotannon epäkohdat) on sen verran tärkeä, että mun mielestä sitä vois joku vouhkata vähän vaikka joka päivä!

  5. Mun mielestä on hyvä että näistä vouhkataan aina säännöllisin väliajoin. Mulle tää aihe ei oo se kaikkein tärkein vouhkausaihe, mutta oikein hyvä että joku mulle siitä muistuttaa. Mun tekis mieli ostaa kaikki mahdollisimman halvalla, mutta on hyvä itsekin välillä pysähtyä miettimään, että jospa sitä ostaisi vähän vähemmän mutta harkiten.

    Just tänään ihailin Mustissa ja Mirrissä uusia Ivana Helsingin suunnittelemia kissojen nukkumapesiä. Oli niiiin ihania että melkein jo ostin. Jos valmistusmaa olisi olut Suomi eikä Vietnam, olisin ostanutkin.

    • No mä tänään satsasin Intiassa valmistettuun mekkoon, että näin… Mutta tottakai, jos käytettävissä olis kaikki maailman rahat (tai siis mulla edes normaalin ihmisen tulot eikä tätä löysässä hirressä kituuttamista), niin kyllä mä enemmän kattoisin sen perään, missä on tehty, ja tekisin valintani vielä tiukemmin sen pohjalta. Kyllähän mä aina (valveutuneena nipona) olen valmistusmaalappusta tuijottanut (se oli kamalaa kun valmistusmaata ei enää tarvinnut ilmoittaa), mutta nyt se kuitenkin jää siihen, että ajatukset on ompelija  luona, mutta paita kuitenkin päällä. 

      Mutta mä toivon silti edelleen, että asiat tästä paranisivat myös tekstiiliteollisuuden piirissä työskentelevien ihmisten osalta. 

      Mielenkiintoista tuo kissanpeti. Oliko jotain erityisi ratkaisuja, toiminnallisuutta tms. suhteessa hintalappuun? Vai oliko vain pelkkä kuosi Ivanan? Milta materiaali tuntui käteen, jämäkältä, kulutusta kestävältä vai miltä? Oliko hinta-laatusuhde mielestäsi kohdillaan?

      • Tavallaanhan se on sama, että kannattaako intialaista vai suomalaista ompelijaa, ihmisiä ja työntekijöitä molemmat. Sitä vaan toivoisi että kaikki saisi työstään tarpeeksi reilun korvauksen.

        Se kissanpedin kangas oli jotenkin eri tuntuista, mutta en osaa sanoa onko se esim. kestävämpää vai ei. Ehkä ison koiran kannalta sillä kangasmateriaalilla on oleellisesti merkitystä, mutta en näe että kissat sitä kuluttaisi puhki kovin nopeasti. Tai sen verran kiinnitin huomiota, että siihen ei varmaan kynnet jää kovin helposti kiinni. Ihanan muhkean ja pehmeän oloisia ne olivat, ja oi niin kauniita. Mutta yleensähän kissat ei huoli sitä mistä omistaja tykkää, vaan nukkuu sit mieluummin rikkirevityissä pahvilaatikoissa tmv… :/

        Kovin kalliita ne kaikki Ivanan tuotteet oli, joten kuvittelen niissä hinnoissa olevan aika paljon nimen tuomaa ilmaa.

  6. Hei, iloisia uutisia Helsingin Viiskulmasta: Aurongosta Itään Kuusta Länteen -niminen putiikki Fredrikinkatu 19:sta myy reilun kaupan periaatteiden mukaisesti tuotettuja vaatteita pikkumustasta tunikaan. Myös esim. luomuvillaisia, reilulla työvoimalla tuotettuja takkeja. Edelleen suosittelen myös Nudgea ja Kaikua. Ainakin selkeästi parempi vaihtoehto kuin perusrätit!

  7. Hyvä (ei voi sanoa kiva) lukea näitä aiheen esiinnostoja, jotta maailman nurinkurisuus ei pääse häviämään taustalle. Eihän sitä yksilö paljon voi, mutta…

    Boikoteista on muuten todettu, että ne eivät ole tehokkaita – lisäävät nimittäin brändin näkyvyyttä niin, että (usein/ yleensä) myynti kasvaa. En tiedä, miten mahtaa olla tällaisen suhteellisen pienten markkinoiden tuottajien kanssa – vaikuttaakohan tällainen julkisuus Reimalle kuitenkin negatiivisesti?

    Kotimaisuuteen ja sitä kautta inhimillisiin työoloihin pyrkiminen voi olla hankalaa, kuten Kimperi on joutunut toteamaan. Oletko lukenut tämän artikkelin?

    http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kotimaisten-vaatevalmistajien-yllattava-ongelma–suomessa-ei-ole-enaa-alan-osaamista/3158286

    • Joo, tuo oli mielenkiintoinen, piti linkata sekin vielä tähän jatkoksi, mutta ehdit ensin 🙂 Nythän kuitenkin alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa siltä, kotimainen tekstiiliteollisuus on jollain tavoin nousemassa siitä suosta, johon se idänkaupuan romahtamisen jälkeen vaipui. Tai ehkä ei voi puhua suosta, kun kotimainen tekstiiliteollsuus suorastaan lopahti. Mutta nyt näyttää siltä, että koska osaamista peräänkuulutetaan, niin ilmeisesti jotain on myös tekeillä, ja sehän on iloinen uutinen, eikös? 🙂

  8. Vitsi miten minä voin tuntea itteni ihan aasiksi, kun en ole jaksanut noita ohjelmia kattoa enkä juttuja lukea. Ehkä just siks olen jättänyt sen tekemättä, kun tuntuu että tuolle ei vaan voi mitään. Ostitpa melkein mistä tahansa (minun kukkaron kestävästä paikasta) jäljet johtavat aina sylttytehtaalle. Olen ratkaissut asian kohdallani niin, että hankin lähes kaiken kierrätettynä. Vaikka eihän sekään mitään ongelmia ratkaise…

    • No kyllähän se käytetyn ostaminen nimenomaan kestävän kehityksen näkökulmasta ratkaisee 🙂 Koska tosiaan, on esitetty arvioita, että jos kaikki rättitehtaat nyt suljettaisiin, niin tosiaan lähes maailman tappiin saakka selvittäisiin sillä, mitä nykyän on olemassa, jos siis asia olisi vain vaatteista kiinni. Mutta sitten on tietenkin tämä työpaikka- ja muut kysymykset, joita ei ihan vaan tehtaita ja ompelimoita sulkemalla ratkaistakaan. 

      Vaikeita juttuja, mutta kyllä se, että asia jotenkin pysyy pinnalla, niin sen täytyy pikkuhiljaa tulevaisuudessa jotenkin vaikuttaa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *