Ihme juttuja työnhausta

Tätä kirjoittaessani istun lähijunassa menossa työhaastatteluun. Olen pätevä, minut kutsuttiin, mutta tiedän jo nyt etten saa paikkaa. Ja jos ihme tapahtuisi, en tiedä, haluaisinko sitä. 

Asia on nimittäin niin kuin usein opettajan työtä hakiessa: paikkaa on useamman vuoden hoitanut menestyksekkäästi henkilö, muodollisesti pätevä, mutta syystä tai toisesta (yleensä syy on raha) häntä ei ole vakinaistettu. Paikka avataan ja myös toimen alkuperäinen hoitaja hakee paikkaansa. Ja yleensä reiluuden nimissä sen saakin. 

Ennen kuin tämä alkuperäinen toimen hoitaja voidaan valita työhönsä, pitää kuitenkin haastatella liuta ihmisiä. Siinä sekä herätetään hakijoista turhia toiveita sekö stressataan toimen hoitajaa. Byrokratiaa en voivottele, koska systeemi ei ole meistä opettajista vaan lainsäädännöstä ja lain soveltamisesta kiinni.

No mutta miksi ihmeessä edes menen haastatteluun? Menetän tässä sekä rahaa että aikaa. Yhden rehtorin kanssa sovitaan joka toinen kevät puhelimitse, että joo, minua on haastateltu, ettei mene aikaa ja vaivaa hukkaan, kun erään kollegani paikka avataan hakuun säännöllisesti. Perustelen tämän itselleni kokemuksena. Olen käynyt aika vähän sellaisissa työhaastatteluissa, joiden tulos ei olisi minulle edullinen, joten ehkä otan tämän treenin kannalta. Vaikka järki sanoo, että hölmön hommaa.

Ja ai miksikö epäröisin, vaikka paikan saisin? Koska sitä hommaa on nyt useamman vuoden hoitanut eräs entinen opiskelukaverini. Lojaalisuudesta. 

16 kommenttia artikkeliin “Ihme juttuja työnhausta

  1. Oh, niin tuttua. Kuuluukohan nyt toivottaa onnea työhaastatteluun vain ei? Toivotan kuitenkin. Ja jos onni sattuisi potkimaan ja jos se olisi sellainen työpaikka, mihin rehellisesti haluaisit, niin patistaisin sanomaan tarjotulle työlle ”kyllä”. Minä en entisenä opiskelukaverina loukkaantuisi vaan sisuuntuisin. 

    • Joo, ottaisinhan mä sen jos se olisin saanut. Valitettavasti vain ”otetaan kopiot noista todistuksista” -repla, jonka jälkeen kopioita ei kuitenkaan otettu, paljasti tilanteen oikean laadun. Mutta ei tässä auta muu kuin nokka kohti uusia pettymyksiä elämyksiä 🙂

  2. Tuo on niin tota. Sama juttu monella alalla, varsinkin kunnan töissä, jossa pelataan viroilla ja toimilla ja lain mukaan paikat on tietyissä tapauksissa pakko pistää auki, vaikka tekijä ja vielä pätevä sellainen jo olisikin. Tiedä sitten koskaan jostakin paikasta, että onko siellä se pätevä tekijä jo olemassa vai haetaanko siihen ihan oikeasti jotakin. 

    • Mulle on aika usein puhelimessa sanottu kohtuullisen suoraan, kun olen kysynyt, että onko paikka jonkun vai ei. Tai siis yleensä kun soittaa ja kysyy, niin jos paikkaan oikeasti haetaan jotakuta, niin puhelimessa selviää, miksi. Kysymällä, mihin tehtävän edellinen hoitaja menee, paljastaa helposti sen, mistä on kysymys eikä kukaan tee mitään lainvastaista.

      • Haa! Kiitos vinkistä, tätähän minäkin kysyn jatkossa! Monesti olen pähkäillyt valtion virkoihin hakiessani miten sitä kysyisi työnantajalta, että joko heillä on paikkaa varten ehdokas omasta takaa. Haastattelu on varmasti kuitenkin hyvä tilaisuus tehdä itseään tunnetuksi, koskaan ei voi tietää mitä kautta se työpaikka sitten löytyy 🙂

  3. Wääää, haastis meni tosi hyvin ja oli muutenkin mukavaa, vastoin ennakkoasetelmaa. Valitettavasti vaan yksi seikka paljasti, että paikka ei kyllä tosiaan taida oikeasti olla auki :/
    Mutta olkoon tämä nyt opiksi ja kokemukseksi tämäkin.

  4. Minusta haastatteluissa käyminen aina silloin tällöin kannattaa ehdottomasti, koska niistä oppii aina jotakin, jos ei muusta niin itsestään.

  5. Mulle tuli vielä tästä mieleen sekin, millaisiin kiusallisiin tilanteisiin hakukomitea voi sitten joutua, kun heidän täytyy muotoilla perusteet sille, miksi tehtävään on valittu tietty tyyppi. Kun odotin esikoista, kävin yhdessä haastattelussa, jossa hyvää hyvyyttäni paljastin, että olen raskaana, vaikka se ei vielä selvästi näkynyt. Kukaan kolmihenkisestä hakijaraadista ei kyennyt peittelemään yllätystään. Kun sitten sain kirjallisen päätökseen perusteluineen siitä, kuka tehtävään on valittu, se meni jokseenkin näin: Tehtävään on valittu XX, sillä hän on koulutuksensa, työkokemuksensa ja henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella tehtävään sopivin. Tämä jaksoi naurattaa, koska olin tehnyt tietoisen ratkaisun kertoessani raskaudesta. Ja ihan oikein se valinta mun mielestä menikin, sillä olisin itse pystynyt hoitamaan puolitoistavuotisesta sijaisuudesta vain 3 kuukautta. Olin hakenut tehtävää ainoastaan siksi, että halusin tulevaisuutta varten osoittaa olevani kiinnostunut kyseisestä oppilaitoksesta. Mutta mä luulen, että siellä toisessa päässä hikoiltiin hieman, että saatiin kokoon perusteet valinnalle.

    • Ha, mäkin oon ollut pulla uunissa työhaastattelussa. Siellä tosin sitten suoraan sanottiin, ettei paikka ole avoin, ja mä sen kyllä olin aavistellutkin, kun tunsin tyypin, kenen paikkaan mua haastateltiin 🙂 Mutta nuo hlökohtaiset ominaisuudet on muistaakseni suoraan lakitekstistä. Noiden juttujen kanssa pitää olla tarkkana 😉

  6. Tuo on niin tuttu juttu :/ entisessä työpaikassani, josta jäin äitiyslomalle ennen esikoisen syntymää, oli muistaakseni avoinna peräti kaksi virkaa, joihin hakikin tosi paljon toiveikkaita ja päteviä tyyppejä…harmi vain, että molemmat virat oli vähän jo pedattu pitkään sijaistaneille (ja päteville) tutuille opettajille. Reilua sinänsä niille päteville ja pitkään pätkätöitä tehneille vakiosijaisille, ymmärrän kyllä, mutta se on aina niin kurjaa, kun toiveet herää lupaavan työpaikkailmoituksen kohdalla. Musta on kyllä tullut niin pessimistinen, että ajattelen kaikista ilmoituksista, että ”noilla kuitenkin on jo joku tyyppi tiedossa”. Toki haen silti kaikkia sopivia paikkoja, nytkin pitäisi väkertää yksi hakemus kuntarekryyn, vaikka tiedän kyllä, että jos haastatteluun pääsisin niin tämä mun pallomaha estäisi tehokkaasti valituksi tulemisen.

    Minkälainen työtilanne pääkaupunkiseudulla muuten on? Turussa ja lähiseudulla on tosi huono; nyt pitkästä, pitkästä aikaa oli yksi enkunopen virka auki. Yhdelle mun tutulle oli jo luvattu luokanopettajan töitä ensi syksyksi samasta koulusta, jossa se on tähänkin asti ollut, mutta yhtäkkiä pitikin säästää lisää ja se virka lakkautettiin.

    • Kannattaa aina töitä hakiessa soittaa ja kysyä, mihin toimen aikaisempi haltija on menossa/ miksi paikka on avoinna. Siitä selviää aika paljon. 

      Pääkaupunkiseudulla on mun fiiliksen mukaan tosi paljon luokanopettajien sijaisuuksia (itsekin niitä tänä vuonne tehneenä, ja sen tajunneena että ei, ole mun hommaa se), virat kivien ja kantojen alla ja vaikka virallinen linja muuta väittääkin, kyllä 5 ja 10% epäpätevyysalennuksilla mielellään pelataan. Niistähän voi valittaa, mutta esim. vuoden pätkästä se ei kannata, koska valitus ei ehdi edetä niin nopeasti, ja tilanne on sitten ikäänkuin ohi. No, tästä olikin silloin puhetta, kun sait suitsittua sen vuokratyöfirman. Mistä muuten nosta sulle edelleen hattua!

      Turussahan on pitkään jo ollut julkinen salaisuus se, että pitää olla tietty sukunimi tai vähintään joku sukulainen koulussa, johon töihin hakee. Tilanne on ollut siellä jo vuosia aivan kamala.

      • Hei toi on hyvin muotoiltu kysymys, että mihin paikan aikaisempi tekijä menee tai miksi paikka on auki. Juuri senhän haluaa kuitenkin tietää, mutta muotoilu on ollut itselläni ehkä väärä. Kirjoitan tän johonkin ylös niin muistan kysyä asian näin. 🙂

        • Hihi, kiva jos olen avuksi 🙂 Itsekin pähkäilin tuota vuosia sitten että miten kyvyä niin, että siihen saa vastauksen. Kokemus on osoittanut tämän parhaimmaksi. 

          Onnea sullekin työnhakuun!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *