Sunnuntaitöitä

Jos ikinä koskaan mietin pintakäsittelijän ammattia mahdollisena tulevaisuuden vaihtoehtona, niin huutakaa herätys. 

Takana on koko sunnuntain nielaissut maalausoperaatio. Aloitin aamulla varhain kun sää oli parhain ja lopetin puoli tuntia sitten. Siinä välillä ehti aurinko vilahtaa ja sataa muutaman kerran vettä. Nyt oli pakko lopettaa, kun luonnonvalo alkoi loppua. 

Muistan jonkus joskus sadatelleen katon maalaamisen ikävyydestä. Tänään voin ylpeänä kertoa jakavani tunteen. Maalia lenteli silmiin ja suuhun. Suojalasit, niillä siitä sitten lopulta selvisi ja vesiohenteisella maalilla. Mutta auta armias, miten kipeät kädet ja hartiat siinä hommassa saa.

Siinä maalaushommassa aloin myös miettiä vakavasti yrittäjän uraakin. Firman nimeksi tulisi Keltaisesta valkoiseksi ja se olisi erikoistunut erilaisten keltaisten ja kellastuneiden pintojen muuttamisesta valkoisiksi. Niinkuin vaikka mäntypuun tai kirkkaankeltaisella maalatun seinän.

 Parin huoneen seinät, parin huoneen katot. Suurin osa siis hoidossa. 

Vielä pitäisi muutta. Huhhuh.

 

4 kommenttia artikkeliin “Sunnuntaitöitä

  1. Ehkä koko muutto tuntuu ton jälkeen lasten leikiltä. 😉

    Pian sä kuules jo kirjoittelet sieltä teidän uudesta kodista. Mä lähetän virtuaalisesti vähän muuttoenergiaa!

    • Joo, vitsi, toi onkin reilusti parempi näkökulma! Ainkain näin lampaanpaistin jälkeen, kun elämä alkaa muutenkin voitaa 🙂 Eihän tän jälkeen enää mikään tunnu missään.

      Kiitos kiitos, ei sitä muuttoenergiaa ikinä ainakaan liikaa ole 😀

  2. Ah, palaan heti muistoissani 3,5 vuoden päähän, jolloin teimme tuota samaa. Oli hemmetin kuuma kesä ja maali kuivui suurinpiirtein samalla sekunnilla, kun se kosketti kattoa. Tippoja ei valunut, mikä oli plussaa, mutta kauheat viirut jäi kattoon heti kuivahtavasta maalista. Saimmekin maalata katon kolmeen kertaan ennen kuin lopputulos oli siedettävä. Vaan eipä enää harmita, on meinaan sen verran valkoisuuttaan hohtava katto edelleen. Se ”keltaisesta valkoiseksi” -operaatio lisäsikin huonekorkeuden tuntua ainakin metrin 🙂

    • Aaargh, toivottavasti rosokatossa nuo viirut eivät näkyisi niin selvästi, mä en jaksais enää kolmatta kertaa… Mutta ihan totta, ukkelikin, joka vähän kauhisteli kämpän kuntoa, sanoi, että nythän on ihan eri meininki. Se on ihme, mitä valkoinen maali tekee. (+että kuka ihme oli mahtanut vetää yhden olkkarin seinistä kanarialinnunkeltaisella??? Siinä meni tosi, että siitä tuli valkoinen:D)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *