MacOmenamehussa

Melkein luulin itsekin jo kadonneeni (cyber)maailmasta, mutta en sentään. Pari viimeistä viikkoa on mennyt kilpajuoksuna kellon kanssa, enemmän tai vähemmän laadukasta jälkeä tuottaen ja töitä huiskin haiskin siinä ohessa hoidellen. Töitä on vielä jäljellä, yo:n oven ajattelin avata vielä kerran ennen joulua. 

Mutta hahaa, koska olen jo aikaisemmin tunnustautunut ihmiseksi, jolle oma aika ja hetken huilaaminen kesken päivää on elinehto, ja joka raivaa maitokahvirauhan vaikka väkisin, on tässä ehditty rahojakin tuhlaamaan. Veronpalautukset eivät kauaa kerenneet tilillä vanhentumaan, kun ostaa täräytin uudet talvirenkaat (nyt jo korjaamolta tulleen) automme alle. Ja sen verran jäi vielä jäljellekin, että hukuin (taas) omppumehulasiin ja ostin ipuhelimen. Sorruin, mutta voih, mikä härveli!

Kasissani on nyt muutaman päivän asustanut uusi lelu, jota en vielä kaikista taloudessamme olevista maclaitteista huolimatta osaa ihan käyttää. Mutta on se vaan niin näpsä. Ja silkoinen. Ja uusi. Ja kiiltävä. 

Saa nähdä addiktoidunko täysin. 

4 kommenttia artikkeliin “MacOmenamehussa

  1. Hah, mä taas osaan kyllä käyttää iPuhelintani, mutten mitään muita talouden Omenakoneita… Olen hirmulisko, haluan takaisin vanhan Windowsin! 

    Leppoisampaa adventinjatkoa… 🙂

    • Omenat, niin vaikeita vaikka niin helppoja… Mun tekninen laite-karma on yleensä kohtalainen, enkä saa mitään radikaaleja oikosulkuja aikaiseksi, joten eiköhän tämäkin ala pikkuhiljaa rullaamaan 🙂

      Ja leppoisaa, toden totta. Pikkuneiti rämäytti tänään telkkariin koko näytön mittaisen naarmun. Onneksi on ne vakuutukset, eikä tullut ihmisuhreja 😉

    • Just näin. Teini-ikäinen lapsi = oma hlökohtainen mikrotukihenkilö. Mä käytän oppilaita. Siinä on myös se etu, että saa second opinionin, usein toki pyytämättä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *