Viikonlopun katoamistemppu

Otsikko on siinä mielessä harhaanjohtava, että katosin jälleen arkeen. Noin vain, hops, enkä ole edes ajatellut päivityksiä. Nyt olen palannut, myöskin siis viikonlopun katoamistempusta.

Tämä viikko on mennyt töitä tehdessä. Olen löytänyt itsestäni uusia puolia, mm. lapsille karjuvan hyeenan sekä pillin viheltävän ja lenkille autolla vakoilemaan lähtevän liikkamaikan. Positiivisia puolia ovat olleen… hmmm… No sanotaan vaikka että nukkumattomista öistä huolimatta en ole onnistunut vaarantamaan liikenneturvallisuutta vaikka olen tälllä viikolla ajellut autolla varmaan enemmän kuin koko vuonna yhteensä. Ja syksy-ihminen minussa on herännyt jälleen!

En edes muista minkä päivän iltana kuluneella viikolla aurinko paistoi matalalta ja villiviinit hohtivat punaisena, vaahterat keltaisena ja tammenterhot rouskuivat kengänpohjien alla. Auringon painuessa mailleen syttyivät katuvalot ja koko ympäristö oli värejä, valoja ja varjoja. Syksy ♥

Suurimpia syitä hyvään mieleen mätänevien lehtien tuoksun lisäksi on ollut tämä:

Uusi saumuri. Jeeee! Yhden pipo ehdin jo harjoituksen vuoksi saumuroimaan. Erilainen peli kuin aikaisemmin ajelemani, joten hetki tässä vielä vierähtää, että tullaan tutuiksi.

Toistaiseksi en voi olla muuta kuin tyytyväinen Karnaluksin palveluun. Hyvin möivät myös langat ja neulat, eläköön nopea ja asiallinen asiakaspalvelu!

Varmasti tulee taas mentyä myös paikan päällekin. Ja niin totta tuo, kyllä ne valikoimansa tuntevat.

Ja jälleen kiitokseksi hyvin selvitystä maanantaista (ja tiistaistakin) hain keskiviikkona itselleni nämä:

 

Leikkokukat keittiön pöydällä ovat kuin huono omatunto koreaan kaapuun puettuna: ainakin puolet pöydästä näyttää automaattisesti tulevan raivatuksi, kun pöydässä on vaasillinen kukkasia vähän ikäänkuin vaatimassa omaa tilaa ja rauhaa. 

Ja niin, se katoaminen. Ensinnäkin, perjantaina miekkoseni katosi tylleröisen kanssa vanhemmilleen tarkoituksenaan suoda vaimolleen uni- ja opiskelurauhaa. Ja kas, edellämainituista toinen on jopa ollut menestys, nimittäin tuo opiskelu. En nimittäin viime yönä malttanut olla lukematta taas lisää suosikkikirjallisuuttani, Pohjois-Koreasta pakoon päässeiden kohtaloista (enkä nyt tarkoita, että haluaisin maailman tappiin saakka lueskella Pohjois-Koreasta pakenevien muistemia, kyllä kiva olisi joskus lukea, että siellä voisi elääkin. Ihmisoikeudet ovat vaan lähellä mun sydäntä) . Sen takia nukkuminen ei ollut menestys. Ja lauantai-aamuna loikkasin Turun junaan lounastamaan siskoni kanssa ja käymään Majapuun avoimissa ovissa. 

Matkalla Majapuun pesäpaikkaan. Jestas että nauratti. Passikin oli jäänyt kotiin.

Majapuu oli menestys, ja lounas siskoni seurassa vielä suurempi menestys. Kävimme kokeilemassa erilaisia pizzanpaloja Pizzariumissa, joka oli täydellinen valinta paitsi siksi, että pizza siellä on täydellistä, myös siksi, että lihatonta lokakuuta pizzan voimalla viettävävä siskoseni löysi sieltä useammankin lihattoman herkkupalan. Latte oli tietenkin myös aivan lyömätöntä, ja ensi kerralla pitää ottaa tylleröinen mukaan nauttimaan kupillinen babyccinoa. 

Sunnuntaista muodostuu varmaan taas ikävä kyllä perinteinen siivous- ja pyykkipäivä, kun pitää kaivaa lähtökuoppa taas uudelle maanataina käynnistyvälle viikolle. Ehkä huomisen tavoitteeksi pitäisi ottaa myös jotain sellaista, josta itse nauttii (joo, en osaa nauttia siivoamisesta enkä pyykinpesusta, mankeloinnista kylläkin). Vaikka pullanpaistoa ja tai tiikerikakun leipomista.