Marraskuussa jäätää maa ja kukkaro

Marraskuu, tuo muutama hassu viikko ennen täydellistä joulusekoomusta lähenee. Minusta ei ollut lihattoman lokakuun viettäjäksi, koska en jaksa kokata koko huushollille eri ruokia ja ukkeli vaan hörähteli koko idealle. Marraskuulle Dockventuresin tyypit väläytelivät uutta -ton tempausta, johon minä, tai siis me kyllä tartumme. Kyseessä on massiton marraskuu, jonka aikana minimoimme rahankulutuksemme niin säästöliekille kuin vain mahdollista. 

Mehän emme oikein ikinä ole toipuneet lapsen saatuamme siitä, että me emme ole enää dinkkipariskunta (double income, no kids =DINK), eikä meidän kulutustottumuksemme siis juurikaan ole lapsen mukana muuttuneet kuin korkeintaan suuremman kulutuksen suuntaan. Rahaa menee paljon turhuuteenkin, ja sekös täällä Helsingissä saa aikaan sen, että pennosia saa välillä laskea kuun lopussa vähän tarkemmin. 

Ja sitten on tämä ympäristökysymys tietenkin myös. Näin joulun lähestyessä on ihan hyvä viettää taukoa retail therapystakin, koska joulu tuo mukanaan kuitenkin enemmän kaupoissa hiki hatussa juoksemista kuin rauhaa ja hiljaisuutta (kaupasta ne glögit ja piparitkin, joita sitten hiljaisuudessa nautitaan, on haettava). En ole varsinainen jouluihminen(tai tietyllä tavalla olen kyllä, en vaan nauti siitä joulusekoilusta) ja joulun kulutushysteria ärsyttää välillä Suomessakin, vaikka muutama joulu ulkomailla on opettanut, että Suomessa ollaan kuitenkin melko maltillisia tässäkin asiassa. 

Joten tarkoitus on siis, että marraskuussa rahaa menee talousostoksiin ja laskuihin sekä yllättäviin pakollisiin menoihin, kuten lääkäriin tms. Uusi mekko ei ole pakollinen meno. Koska kaikkia pienyrittäjiä, joita iloisesti rahallisesti tuemme ihan vaan siitä riemusta, että satumme olemaan tuttuja muutaman kaupanpitäjän kanssa, emme halua rankaista, vaan palveluihin rahan kuluttaminen on sallittua. Eli tapahtumat, kahvittelu tms saavat armoa tässä muuten hyytävän rahattomassa marraskuussa. 

Itsehän aloitin jo viime viikolla treenaamisen karkittomaan marraskuuhun, jälleen ennenkaikkea hammaskalustoni pelastamiseksi, joten tämä massiton marraskuu ikäänkuin täydentää tätä settiä. Tämän kaiken lisäksi yritän myöskin pitää kiinni kierrätä tavara päivässä-ajatuksesta, jossa joka päivä kotoa lähtee vähintään yksi tavara tavalla tai toisella kieroon. Ne voivat olla vaikka lehdet lehtiroskikseen, pääasia, että tavara pysyy poissa sekajätteestä.

Eli heissulivei vaan nettialennusmyynnit, sieltä täältä mukaan tarttuvat lastenvaatteet ja kangasostokset. Nyt menee kukkaronnyörit kireästi kiinni aina joulukuun ensimmäiseen päivään saakka. Että nyt täytyy sitten vaan virkkailla joululahjat jämälangoista (hups, niitähän on kolme laatikollista, eivätkä ne olekaan jämiä vaan esim. Alpaca Silkiä), ommella pussukoita jämäkankaista (hups, eihän ne ole jämiä, vaan ihan metritolkulla laatikoissa hillottuja kauniita tekstiilejä) ja joulukuun alussa ostaa pari vuohta SPR:ltä tai Kirkon ulkomaanavulta. 

Liittyykö joku seuraan? Vertaistuki voisi olla mukavaa 🙂

22 kommenttia artikkeliin “Marraskuussa jäätää maa ja kukkaro

  1. Tähän mä haluan sitten jatko-osan eli kuinka kukkaron jäädytys sujui! Tähän olis kyllä syytä tarttua itsekin mutta mun on pakko vähän miettiä ensin. Kun mulla ei ole noin hyviä varastoja kuin sulla. 😉

    • Juujuu, ja väliraportteja kans! Eihän tässä muuten mitään ideaa mitään tule, tunnustetaan pois 😀 Ja siis mulla on tavaraa kuin hamsterilla, se on ihan totta. Paljon vaan tarpeetonta tuntuu tarttuvan mukaan jos sattuu keskustassa poikkeamaan, joten jos lapsi tarvii uudet kurapöksyt jos vanhat repeäisivät, niin sitten ne on ostettava, mutta jos nyt yhden kuun pystyisi olemaan ostamatta vaikka niitä sulomekkosia tms. Lapsi on mun kulutuksen ehdoton sokea piste. 

      Joten raporttia seuraa. Ja voithan sä kehittää jonkinlaisen light version tästä, vaikkapa listata etukäteen ne lankakerät jotka tarvitaan vaikka joululahjojen tekemiseen tms. Olisko se mitään? 

  2. Ihan käsittämätöntä kun välillä tulee lastenvaateosastolla sellainen olo, että jos en nyt osta tätä ja tätä tyttöselle, niin kohta nämä loppuu täältä. Oikeasti, ihan niinku kaupoista nyt loppuis kokonaan esim. tyttösten mekot, sukkahousut, bodyt ym. 

    Tietysti juuri se maatuskamekko saattaa olla muutaman viikon päästä loppuun myyty, mutta seuraavaksi sinne voi tulla vaikkapa pöllömekko, joka sekin on pakko saada, kun nekin loppuu… Ihan kipeetä. Minäkin yritän hillitä ihan tosissani tuota tyttöselle tää on kiva/pakko saada -ostamista. Ja opettelen kysymään aina ennen ostopäätöstä, että TARVITAANKO TÄTÄ OIKEASTI??

    • Joo! Siis just noin siinä käy! Ja kääk, jos tavara loppuis maailmasta… Mikä ihme meihin menee? Onko tämä joku tyttöjen äitien juttu? 

      Ja kaikki ne ihanat kettu- ja maatuskamekot… Onneks mulla on kankaita, mistä ommella 🙂 

      Hyppää mukaan haastikseen!

      • Voisin yrittää tullakin. Olen tosin ”lomalla” pari viikkoa täällä pohjoisessa, mutta täällä ei kyllä rahaa kulu ainakaan tytön vaatteisiin. Eipä ole lastenvaateputiikkeja lähimaillakaan 😉

        Toisaalta täällä taas on nuo kaikki paikallisten myymät ihanat käsityöputiikit ym. Sinne pystyis upottamaan omat äitiyspäivärahansa ihan kevyesti. 

        Voi kun mullaki ois osaamista ja kärsivällisyyttä tuohon ompeluun. Muttaku ei ole, ei. Onneksi on muutama ystävä, jotka mielellään ompelee Saanalle mekkosia, housuja ym.

  3. Hei mie oon kyllä todella mielelläni messissä! Hommia voi vähän sotkea Budapestin reissu, mutta eihän matkalla muutenkaan lasketa, kunhan arkena pysyy ruodussa, eihän? 😀

    • Ei, matkoja ei lasketa 🙂 Etenkin kun muistat suosia paikallista ja palveluja, vaikka Gellertin tai jotain muuta kylpylää, herkuttelet kahviloissa ja ne pienet ostokset on paikallisten designerien tuotoksia. 

      Hyvä hyvä ja muista säkin väliaikaraportoida. Ja oikein hyvää matkaa, Budapest on niin kaunis!

  4. Hei! En tiennyt tätä massitonta marraskuuta, mut mulla on sellainen menossa, se on mun koko blogin teema. Olipa hyvä lukea tämä juttu 🙂 Mulla on kyllä tiukkaa – palvelut on myös kiellettyjä osittain. Joku ravintola välillä on pakko (pikkujoulut ravintolassa esimerkiksi tulossa), muiden palveluiden osalta pelkään, että mä aloittaisin manikyyreissä ramppaamisen sijaistoimintona… Uusi kulu. Pitäisi katsoa Tavarataivas ja sitten lukea se kirja, jossa jenkkitoimittaja oli vuoden ostamatta mitään, sillä oli tosi tiukka rajoitelista koskien ihan leffojen vuokraamista! Mikähän sen nimi oli? Mä teen myös tarkkaa listaa kaikesta, mistä ostan… Jos ette ole katsoneet Ylen Kukkaron Herraksi -ohjelmaa, niin se on tosi inspiroiva, se talousneuvoja Kirsti Lattunen on SUPER!!!! 

    • Hei, mä törmäsinkin sun blogiin, hieno homma! Mä olen luonteeltani jo niin hirveän pihi, että harvemmin mitään övereitä ostelen, mutta nyt on selkeästi jäänyt kesältä ”rikkaan leikkiminen” päälle, joten tämä kulukuuri on nyt tarpeen. 

      Mä katson Kukkaron herraksi aina lähinnä syvästi paheksuen, mä en oikein tajua, miten jotkut vaan esim. jättää laskuja maksamatta. Mutta siinä on usein myös hyvin surullisia, ihmisestä itsestäänkin riippumattomia tekijöitä. 

      Onnea matkaan, seurailen sun blogia, aihe kun on niin lähellä omaa sydäntä 🙂 Pistetään pihistelyvinkkejä puolin jos toisin!

  5. Joo, mulla sama. Takana monta vuotta opiskelua, joten piheily tuttua, tuosta kesästä jäi myös se rikkaan leikkiminen päälle. ”Rikas” ja valmistunut, hah. Mulla on kyllä taipumus ostella vähän turhaan, sitä yritän suitsia!

Vastaa käyttäjälle miltseri Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *