Ei palloa lapselle, eikä mitään kenellekään muutenkaan

Piti naputella sellainen oikein perjantaimainen postaus hedelmätarjottimineen, suklaapatukoineen ja puolihuolimattominen suosituksineen sekä mukavoivottelua Hulluilla Päivillä shoppailun osalta. 

No nyt käy toisin, kun koko some on sekaisin Stockan vartijan vietyä ilmapallon 2-vuotiaalta

Minä en ole erityinen jeesustelun ystävä, enkä oikein jaksa syttyä näihin ”vääryys, boikottiiin”-juttuihin. Mutta ihan totta, Stocka, se oli ilmapallo! Ja tästä sitten saikin alkunsa pitkä ajatusketju päässäni, jonka lopputulokseksi sain jälleen kerran, ettei tämä maa ole järin lapsiystävällinen. Ja että osa hmisistä tuntuu välillä olevan täysin vaikka itsekritiikin häivää.

Ensiksikin tämä ikuinen syyllisen etsiminen. Itselläni on lähes perverssi tapa välillä viihdyttää itseäni lukemalla ihmisten vaahtoamista VR:n facebook -sivuilla. Tämä tapa juontaa juurensa ajalta, jolloin jouduin käyttämään VR:n kaukojunaliikennettä joka viikko vähintään kaksi kertaa, ja jolloin joka viikko oltiin myös nämä kerrat myöhässä. Ihmisten raivo kohdistuu organisaation nimeltä VR, kasvottomaan kokonaisuuteen, ja joskus harvoin myös kasvottomiin asiakaspalvelijoihin jossain pitkien piuhojen toisessa päässä. On niinkutsuttu yleinen syyllinen. 

Ongelmallisemmaksi homma menee tässä, kun aletaan yksilöimään, kenen vika. Oliko se ilmapallon antanut myyjä, vai ehkä infon kiukkuinen täti vai sittenkin se vartija, joka pallon dramaattisesti otti haltuunsa? Tämä valkeni itselleni taas jälleen uudesta näkökulmasta kun mieleeni palasi muutama kokemus monikansallisessa työporukassa työskentelemisestä. Miten kovasti siinä kun rapatessa tietenkin aina vähän roiskuikin kaipasi, että joku olisi joskus sanonut, ”sorry, mokasin, se olin mä”. Ja  toisaalta, miten järkevää ja mukavaa oli, kun syyllisen etsimisen sijasta keskityttiin korjaamaan koko porukka tapahtunutta mokaa niin että normaalitila palautuisi mahdollisimman pian. 

Ja tästä päästään sitten tähän ” se noudatti vaan ohjeita” ja ” ei niitä saa antaa, kun sitten ei kaikki saa” -kommentteihin. Tunnettu faktahan on, että toisen ihmisen saa vaikka vapauttaa hengestään, kun ”noudattaa vain ohjeita”. Ihan totta, missä me oikein ollaan? Siellä suorastaan myyttisessä Pohjois-Koreassako? Ja anna mun kaikki kestää tätä kateellisten tonttia. Kadehtia lapselta palloa. Tarvitseeko tätä avata enempää? 

Minä en ole mikään kansalaistottelemattomuuteen kannustaja, päin vastoin, koen kansankynttilän korventavan liekin lämmittävän päätäni suorastaan turhankin usein. Mutta joskus, ei vaan todella usein mieleeni juolahtaa, että olisikohan joskus vähän järkevämpää lyödä muutama leima vähemmän, mennä siitä mistä aita on matalin ja kertakaikkiaan vaan hoitaa hommat sujuvammin, ehkä jossain toimintojen harmaalla alueella, mutta tämäkin vaatii taas tilannetajua. Niinkuin olisi vaatinut ilmapallon vieminen 2-vuotiaaltakin. On eri asia vaatia sääntöjä noudatettavaksi tilanteessa, jossa on vaikkapa ihmishenkiä vaarassa. Tässä nimenomaisessa tapauksessa ymmärtääkseni asia ei näin ollut. Mutta kun ne säännöt.

Viimeisenä paikalle hyökkäävät vielä ne, joiden mielestä lapsia ei ylipäänsä pitäisi tuoda Helsingin keskustaan, ei ainakaan raitiovaunuilla eikä nyt ainakaan herranjestas sentään Stockmannille Hulluille Päiville, koska siellä kärrykansalaiset vain tukkivat tiet ja lapset huutavat lapsettomien korviin ja sietäisivät muutenkin olla kotona mustissa laatikoissa vaan kasvamassa aikuisiksi, nuo riivatun kakarat.

Ei ihme, että Suomessa lasten ja nuorten masennus, ahdistus ja käytöshäiriöt ovat lisääntyneet. Kysymys ei ole ilmapalloista vaan asenteista. Kun ei saa kuulua, mutta vielä mieluummin pitäisi olla vielä näkymätönkin.

Enkä tiedä, kuka keksi ilmapallot ja mihin tarkoitukseen, mutta en usko, että meni kauaakaan aikaa ennekuin oivallettiin, että ne ilahduttavat nimenomaan lapsia. 

Mepäs oltiin ennen tätä ilmapallogatea Hulliksilla, ihan koko perhe! Tosin ilman kärryjä ja aika vähän me meteliäkin pidettiin. Alunperin olin siis ajatellut, että olisin kirjoittanu tähän, miten kivasti kohtuuhintaista tarjontaa sieltä leikki-ikäiselle löytyy, mutta tässä vieläkin näistä aatoksistani lamaantuneena tyydyn vain laittamaan kuvan meidän tyylikkäästä shoppailu-lookista:

Huomatkaa tylleröisen ympäristöön matchaavat leggarit. Ja tietty ”äiti anna minä kantaa ite”.

4 kommenttia artikkeliin “Ei palloa lapselle, eikä mitään kenellekään muutenkaan

  1. Muakin on vähän huvittanu se oikeudenmukaisuudeks naamioitu kateus minäminämullekin-ärsytys. Siis että jos yks saa ilmapallon, niin sit KAIKKI haluaa? No varmasti, onhan se kuitenkin ILMAPALLO! Kaikille heti, ei voi elää ilman! Mäkin täällä jo tärisevin käsin aloin kiskoo lapselle haalaria niskaan, kun aattelin pääseväni vaatiin MEILLEKIN ILMAISEN ILMAPALLON. Ku joku muukin sai!

    Joo, niin, voi että tätä maailmaa. Ja oon ihan samaa mieltä siitä, että ois kyllä hämmästyttävää jos joku joskus sanois että mun vika. Yleensä se on aina jonkun toisen vika. Toisaalta kai sitä haluaa säilyttää eteenpäin, kun kaikesta pikkunillityksestäkin kysytään, että ”kuka on vastuussa”, ”kuka korvaa”. Unohdettais välillä se vastuunkantokin, sanottais vaan että oho, moka, mun vika, okei ei se mitää.

    Mut siitä oon kyllä samaa mieltä, että miks joku menee hulluille päiville lasten kans 😀 tai oikeestaan ees ite 😀 tosin toi valokuvan tilanne näyttää ihan hyvältä ja semmoselta että vois mennäki, mut mun kokemukset sieltä on niitä jossa madellaan ihmismassan mukana millin verran eteenpäin minuutissa…

  2. En lukenut ihan koko juttua, koska haukut muita ihan liian vähän läskeiks idiooteiksi (lainaus stokkan sivulta), mutta musta lapsellisin on ollut se isä, joka ei ole voinut pyydettäessä palauttaa palloa ja kaivanut puhelimen esiin ihan kun joku 15-vuotias ”sä et voikaan mulle mitään lälälää mulla on video ja kamera ja varmana lataan tän nettiin”. Huoh. Ihmisten pitäs hankkia ihan oikeita ongelmia.

  3. Tuota harmaata aluetta toivoisin joskus asiakaspalvelussa käytettävän enemmän. Tai siis lähinnä maalaisjärkeä. Nythän ollaan tilanteessa jossa asiakaspalvelijat pelkäävät potkujen tai jopa raastuvan takia tehdä yhtään mitään mikä poikkeaa säännöistä vaikka se oikeasti olisi sitä asiakaspalvelua.

    Esimerkiksi tuttuni lensi Australiasta Suomeen yksin lapsen kanssa ja n. 20 tunnin lennon jälkeen halusi käydä vessassa. Hän kysyi lentoemännältä voisiko tämä pitää lasta minuutin sylissä jotta hän voisi käydä vessassa yksin. Mutta se ei onnistunut koska se olisi ollut jotenkin sääntöjen vastaista (varmaan olisi mahdollista että juuri sillä hetkellä iskisi megaturbulenssi ja lapsi sitten vahingossa kopauttaisi päänsä seinään ja sitten äiti haastaisi koko lentoyhtiön). Noh, tavallaan mä ymmärrän lentoemäntiä että eihän se lapsen hoivaaminen heidän tehtäviinsä kuulu, mutta olisihan se nyt ollut aikamoisen hienoa asiakaspalvelua jos olisivat sen minuutin voineet väsynyttä äitiä auttaa. Että maalaisjärki, huhuu!

  4. Mun on pakko palata tähän tekstiin nyt kun olen kuullut (lue: lukenut fb:sta) lisää infoa tapaukseen liittyen. Ilmapallo siis annettiin isälle lainaan, ei omaksi. Ja kun isä lähtiessään ei suostunut kertomaan mistä on pallon saanut/ottanut, eikä suostunut palauttamaan sitä vaan yritti lähteä karkuun, neuvottomat infopisteen tytöt kutsuivat avuksi vartijan. Ja jos lapsen vaatteista tullaan ”repimään” palloa irti, minkälainen isä kuvaa tapauksen videolle sen sijaan että yrittäisi auttaa lasta ja neuvotella vartijan kanssa?! Minkälaisen esimerkin kyseinen isä antaa lapselleen? Kaiken saa ottaa ilman lupaa jos haluaa, ja jos vaan nostaa siitä tarpeeksi ison kohun? Mua suututtaa todella paljon tässä se isä, ei henkilökunnan toiminta. Heillä taisi olla liian vähän infoa tilanteesta, eivätkä osanneet äkkisältään hoitaa asiaa fiksusti. Tilanne olisi varmasti saatu neuvoteltua jos kyseinen isä ei olisi yrittänyt livistää paikalta surullisen kuuluisa ilmapallo mukanaan.

    Pääsinpäs avautumaan tästä jonnekin! 😀 Mutta pääsääntöisesti olen sitä mieltä, että asiakaspalvelutyössä pitäisi kyetä (ja haluta) joustaa enemmän, ja ajatella asioita tilannekohtaisesti ja maalaisjärjellä. Itse ainakin yritän.

     

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *