Muistivaivaisia

Aivan ensiksikin, hauskaa laittaa tämä kategoriaan ”ajattelin tänään”, koska tuntuu, että tänään en ole ajatellut yhtikäs mitään, kunhan juolahti mieleen.

Toiseksikin, arvatkaa kuinka paljon olisin toivonut että tähän olisi voinut laittaa sellaisen yhteistyössä Alkon ja Fasun kanssa -tähden. Mutta ei. Alko ei tosin taida juurikaan tehdä blogiyhteistyötä muutenkaan, sääli. Mä voisin olla shampanjakoemaistaja.

Asiaan. Hei te jotka olette menneet aikaisemmin kuin tänä kesänä naimisiin, unohtuuko teiltä ikinä sellainen pikku juttu kuin hääpäivä? Joo. Se klassikohan on, että ukkeli unohtaa autuaasti kaikki merkkipäivät naapurin marsun juoksupyöränharjakaisista vaimonsa syntymäpäivään, omastaan puhumattakaan. Mutta että molemmat? Siis unohtavat asian aivan totaalisesti. Ja kun avataan keskustelu, ”ei hemmetti, meillä tais olla hääpäivä”, ei kumpikaan ole ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin varma siitä, oliko se siis tänään vai huomenna.

No joo. Meille siis sattui näin. Eikä tämä kauhukseni ole ensimmäinen muistivamma tänä vuonna, tuossa keväällähän hurjista helmikuussa tehdyista suunnitelmista huolimatta unohdimme kokonaan mieheni syntymäpäivän. Joista tosin sukeutuivat sitten ihan laajamittaiset pippalot 24h varoitusajalla.

Avuksi tällaisessakin hädässä kuin työpäivä-koulupäivä-työpäivä aikavälillä 08.00 – 19.30 apuun tulevat, ketkäs muut kuin Alko ja Fazer:

Ta-daaaa! Pöytä on katettu. 

Jahka lastenvahtiasia saadaan jotenkin sumplittua, saatamme juhlia vähän suureellisemminkin. Perinteeksi on muodostumassa ensin elokuviin ja sen jälkeen Kuurnaan syömään.

 

                 *                             *                           *

Me ollaan näiden unohdustemme kanssa enemmän ällistyneitä kuin että jompi kumpi alkais heti uhkailemaan käräjäoikeudella ja harkinta-ajalla. Mutta meillä on toisaalta myös useasti, etenkin tiukemman tilanteen jälkeen tapana onnitella toisiamme hyvästä valinnasta ja siitä, että edelleen ollaan yhdessä 🙂

Vanha(n) harrastus

Sen sijaan, että miettisin päivän polttavia kysymyksiä, matkaan menneeseen. Sekä materiaalisesti että ajallisesti.

Tyylikkäintä muotia 1960-luvin alusta: kiiltomuovinen käsilaukku ja pitsihanskat edeltävältä vuosikymmeneltä.

Olipa kerran aika, jolloin kävin niin paljon töissä, että kotona ei ehtinyt edes syömään, saatika sitten että olisin harrastanut jotain muuta kuin sen pakollisen kuntosalikäynnin kerran viikossa, jos sitäkään. Joinain päivinä lähdin kotoa aamulla ennen seitsemää ja palasin vähän iltakymmenen jälkeen. 

Millä sitä ihminen sitten täyttäisi sen jäljellejääneen ajan, joka siis oli osui omituisiin vuorokaudenaikoihin ja joka ei veisi liikaa resursseja? No Ebaylla! 

Olen harrastanut historiaa kaikenlaisissa eri muodoissa, erityisen lähellä sydäntä ovat erilaiset elämänkerrat, kauniisti sanottuna mikrohistoriat, diktaattorit ja diktatuurit sekä aatehistoria. Kaiken yli on kuitenkin aina ajanut muodin ja pukeutumisen historia. 

1950-60 -lukujen tyylissä on mielestäni aina ollut sitä jotakin. Olisihan se metkaa liihotella jossain keskiaikamekossa kätöset helvetinikkuinoista heiluen, mutta joten 1900-luvun puolivälin muoti on ehkä kuitenkin vielä käyttökelpoisempaa. 

Joten, aloin haalia itselleni kaikenlaisia aikakauden vaatteita ja asusteita.

Ihanat Enid Collinsit. Ylhäällä Glitterbugs, vasemmalla Money tree ja oikealla uudempi, ainoastaan leimattu Hearts delight, kun puulatikkoväskyt ovat signeerattuja.

Mekot 1950-luvuilta. Puuvillainen on ollut itselläni ahkerassa käytössä, nyt sekään ei mene kiinni. Mustan kuosillisen mekon kanssa on vähän aina ollut niinsunnäinsun, mutta ah, miten kaunis se on!

Aloitin käsilaukuista, koska niissä ei ole niin suurta sopivuusriskiä kuin vaatteissa. Vaatteiden ostaminen on vähän riskialttiimpaa, kun olen 50-luvun ihmismallia ainoastaan pituudeltani. Nykyihmistä kutsutaan joskus kadotetun vyötärön ihmiseksi, ja näin se taitaa ainakin suhteessa vintagevaatteisiin kohdallani olla.

Yksityikohta mustasta ripsihameesta.

Jotkut vaatehankinnat, niinkuin esimerkiksi sininen puuvillamekko, ovat ylittäneet kaikki odotukset. Joskus mitat ovat olleet niin päin seiniä, että olen saman tien myynyt vaatteen eteenpäin. Osa mekoistani on tällä hetkellä lainassa sellaisilla, joille ne mahtuvat paremmin 🙂

Vanhoissa vaatteissa on paljon hienoja yksityiskohtia sekä usein ainakin ompelijoilla teetetyissä vaatteissa on reilut saumavarat, joista vaatetta voi muokata itselleen sopivaksi. Materiaalit ovat aikansa huippua, usein siis tekokuitua, mutta joukkoon mahtuu myös paljon silkkiä, puuvillaa ja pellavaa.

Saman hameen merkki ja kelloketju. Harmillista kyllä, tämä hame on itselleni (edelleen) liian suuri.

Vintage kiinnostaa ja on hinnoissaan. Suomessa vanhoja vaatteita on vaikeaa löytää, mutta ei tarvitse kuin mennä Tukholmassa Stadsmissionin tai Emmauksen kirppiksille, niin kohtuuhintainen taivas aukeaa. Puhumattakaan Tukholman vintagevaatekaupoista tai BakåtFramåt Vintagemässan-tapahtumasta. Valinnanvaraa löytyy vielä, sillä trendikkäät ruotsalaiset vaihtavat kiinnostuksen kohdetta usein, ja näyttävät nyt hamstraavan aitoja ysärivermeitä. Näin vanhemmat rievut jäävät keräilijöiden aarteiksi. 

Lisää taattua laatua, muoviset käsilaukut. Molemmat ovat palvelleet omassakin käytössäni vallan mainiosti.

Mistä sitten tietää, mikä on ”aitoa” vanhaa? Listoja vaatimuksista löytyy googlettamallakin, niissä yleensä mainitaan metallinen vetoketju, käsin huolitellut saumat jne. Mitä enemmän vaatteen valmistus on mennyt sarjatuotantomaisemmaksi, sitä pienemmät ovat saumavarat, mitä lähemmäs omaa aikaamme tullaan, sitä muovisempia ovat vetoketjut jne. Nimiä ja merkkejä voi myös seurata ja tarkkailla, mutta mitä kauemmaksi historiassa mennään sitä usesammat vaatteet on teettetty ompelijalla, joilla toki suurimmilla nimillä on ollut oma merkkinsä, mutta ei suinkaan kaikilla.

Puristeille vintage on tiettyjen muotitalojen tietyn aikakauden tietty tuote. Laajemmin käsitettynä termi näyttää nykyään käsittävän jopa vain muuman vuosikymmenen ikäisiä, mutta mieluiten laadukkaita ja jonkinlaisen muotoiluarvon sisältäviä tuotteita. Itse en ole kovin äärilaidan puristi, vaan seuraan omaa makuani. Jotkut, esimerkiksi ei niin arvostetut 80´s go 50´s -vaatteet ovat myös aika hauskoja, riippuen tietenkin mallista ja kuosista. Silloin pitää vaan olla itse tarkkana, että tietää mitä ostaa, moni myy tietämättään näitä 80-luvun hittejä 50-luvun tuotteina.

Jotkut vintage-aarteet ovat sellaisia, ettei niitä oikein uskalla käyttääkään, niin hienoilta ne vaikuttavat. Itse olen ostanut juhla-asuiksi vintage-mekkoja, ensinnäkin, koska ne ovat valtavan kauniita, mutta myös siksi, että sellainen päällään juhlamieli nousee kuin itsestään, ja tuntuu, että vaate pääsee arvoiseensa käyttöön.

Haluan rohkaista kaikkia tekemään ja etenkin käyttämään vintagelöytöjä! Vaikka ei varpaista hampaisiin fiftaritytöksi haluaisikaan pukeutua, saa käsineillä, laukuilla ja huiveilla lisättyä pientä luksusta arkeen ja yllättäviä yksityiskohtia pukeutumiseen.

 

P.S. Jos olet kiinnostunut tuosta ylläolevasta mustasta ripsihameesta (koko n.L), ruskeasta käsilaukusta tai kokoa 37 olevista patent leather-loafereista (ei kuvaa yllä, käyttämättömät liikkeen kuolinpesästä), laita viestiä kommenttiosioon/s-postiin. Laitan lisää kuvia ja voidaan sopia kohtuullisesta hinnasta.