Kiirettä, väsymystä ja vanha k*kka

Ja näinhän siinä sitten käy, että kun isoveli ei käske kirjoittaa omista vaatteista, niin se vähäkin, mikä päässä liikkuu, jyräytyy arjen jalkoihin. Asukuvaviikko valitettavasti päättyi pyykkikoriin, keskiviikkona tajusin, että jätin kahden viimeisen päivän romppeet kuvaamatta ja että ne ovat nyt somassa mytyssä pyykkiin menossa. No, ensi kerralla sitten täyden kympin suoritus. 

Tässä välissä haluaisin kysyä, oliko ne vaatteet jonkun mielestä katseltavia? Koska itselläni on melko kaksijakoiset tunnelmat vaatekuvien suhteen. Toisaalta, oli aika helppo postata, kun oli ne vaatteet. Toisaalta koin ne turhuuden huipentumaksi. Kolikon kaksi puolta jne.

Maanantai ja tiistai olivat niin vauhdikkaita päiviä, että olin menossa aamusta iltaan. Keskiviikkonakin olin vielä illalla töissä, enkä enää iltamyöhällä jaksanut muuta kuin lueskella muiden tuotoksia. Eilen yritin hirvittävästi tehdä tätä postausta, mutta sitten elämä tapahtui, siihen liittyy mm. v*ttuileva venttiili ja liian myöhäinen kauppareissu, joten eilisen illan omistin kaavojen kaivelulle, tarkoituksena on tehdä match-match -takit itselleni ja tylleröiselle. Saa nähdä kuinka siinä käy.

Mutta eilinen oli siis hieman erikoinen päivä, sen sijaan että olisimme kökkineet yo:lla, olimmekin Tuomarinkylän kartanomuseossa tutustumassa eri aikakausien sisustustyyleihin Tyylikästä-näyttelyssä. Näyttelyä pääsevät  kaikki kynnelle kykenevät ihailemaan ilmaiseksi näillä näkymin vielä 16.11. saakka, jonka jälkeen Helsingin kaupunki sulkee kartanon ovet.

Koska näyttelystä pitää tuottaa vielä luentopäiväkirjaankin asiaa, näpsin kuvia sen minkä ehdin:

Näin varsinaissuomalaiseen silmään tämä ei järin kartanomaiselta vaikuttanut, mutta historian valossa kylläkin.

 

Yksityiskohtia eri interiööreistä. Oma suosikkini on tuo käsin kirjottu jugend-liina.

 

 

Joka bloggaajan unelma: ainakin ziljaardi peiliä, joista itsensä ikuistaa.

 

Lisää yksityiskohtia: Tuoleja empire- ja biedermeierkalusteista, hauska yksituiskohta tuo biedermeier-lepolasse. Se on siis selkänojan kallistusmekanismi, ei sahanterä tuossa tuolin kuljessä. Oikealla ylhäällä kertaustyylihuoneen kattokruunu ja alhaalla vasemmalla ristipistotyyny biedermeier-sohvalla.

 

Ylhäällä vasemmalla jugend-huoneesta Louis Sparren suunnittelema kirjoituspöytä. Oikealla kehystetty muotikuva. Alhaalla kuvia funkisajan tyyliin sisustetusta huoneesta.

Historialliset interiöörit ovat mielenkiintoisia ajankuvia menneestä maailmasta, ja niin kovin päinvastaisia nykyiselle valkoisen kuution sisutustrendille. Sisustukset kertovat ajasta muutakin kuin vain sen, millaisilla tuoleilla ennenaikaan istuttiin. Ja harvalla oli muutama sata vuotta sitten varaa kalustaa yhtään enempää kuin tupa ja pirtti. Esineen valmistuksen historia ja tavaroiden arvostus historian saatossa liittyy myös kuluttamisen historiaan. Ja itse olen yksinomaan iloinen, etteivät kuivakukka-asetelmat ole sosiaalisen aseman mittari enää nykymaailmassa.

Suosittelen käymään nyt kun vielä ehtii. Paikka on kaunis, vaikka vettä tulisi kaatamalla, niinkuin eilen. Ja noista interiööreistä voi inspiroitua vaikka mihin!

Ai niin, ja se vanha p*ska. Joo. Tiedättekö, kun joskus aamulla tulee vaan kiire. Kiire nakata lapsi tarhaan, kiire lapata sille puurot suuhun, käyttää potalla ja vetää vaatteet päälle. Niin, siis potalla. Sujuu hienosti ja tuotosta pitää tietenkin kehua hehkuttaa siinä samassa hötäkässä kun kiskoo itselleen vielä takkia päälleen. 

Yllättäen sitten jäi siinä tuoksinassa se potta tyhjentämättä. Koska olin eilen ensimmäisenä kotona, ”myyrä” tervehti minua iloisesti potanpohjalta puoli päivää myöhemmin. 

Tätä ei ehkä kukaan olisi halunnut tietää, mutta jaoinpa sen nyt tässä kuitenkin. Ettäs tiedätte, että näinkin voi käydä.

13 kommenttia artikkeliin “Kiirettä, väsymystä ja vanha k*kka

    • Jee, kiitos haasteesta! Nyt onkin just oikea aika alkaa haikailemaan taas kesää, nyyh. Menenkin heti iPhotoa kaivelemaan….

  1. Hienosti rakennettu tarinan kaari: koko ajan odotin, että mikä se k*kkajuttu on. Ja tietenkin se paljastui vasta lopussa. Hih ja hah. Kyllä toisten kommelluksen jaksaa naurattaa. Sitä paitsi sun kommellus oli paljon halvempi kuin mun. (Sain hinta-arvion auton peräpäästä: n. 500 euroa. Auts. Mut en mieti sitä tänään, vaan sitten vasta, kun maksupäivä koittaa.)

    • Heh, melkein itsekin ehdin unohtaa koko kakan! 

      Eikös tuo auton perä menis kaskovakuutuksesta? Tuossa se 150€ omavastuukaan ei tunnu aivan turhalta… Mä oon sellanen kohelo auton kanssa (onneksi tähän asti useimmin vain parkkiksella enkä tosivauhdissa) että täyskasko on enemmän kuin tarpeen. Se on varmaan se, miksi en toistaiseksi ihan hirveän pahaa jälkeä ole aikaiseksi saanut. 

      • No juu, tarkempi hinta-arvio saadaan ma, kun viedään auto näytille. Ja sitten täytyy tosiaan miettiä sitä kaskonkin hyödyntämistä. Mies kyllä jo ehdotti jotain halpaa tee-se-itse-versiotakin eli katsotaan nyt, miten tässä vielä käy ja mitä se maksaa. Mut olen eilisestä vitutuksesta yli päästyäni ollut aika yllättävän huoleton asian suhteen. 🙂

        • Joo, onneksi on VAAN auto. Eikä esimerkiksi joku mummeli/fillaroitsija/lapsi/kuka tahansa oikean eturenkaan alla esimerkiksi.

          Mä yritän aina miettiä tuollaisissa yllättävissä rahanmenotilanteissa, että onneksi siitä kuitenkin selviää vain rahalla 🙂

    • Voi Tyyne, saattaapi olla melkoinen pudotus sieltä suuresta maailmasta tuonne itä-Pakilan ja Tammiston välimaastoon… Mutta kyllä sielläkin hienoa on 🙂

      • Hihi, ihana! Pieni kulttuurishokki se voi kyllä olla, mutta parempi vaan palautua maanpinnalle…oikein kunnolla 😉

  2. Hahaha voihan kakka! 😀 Oli varmaan ihan huippuylläri. Vähän samaa luokkaa kuin viikonloppureissun ajaksi vessaan unohtunut vaippa, ihana tervetulotoivotus tosiaan. 

    Asukuvia oli minusta kivaa katsella, vaatekaappisi kuulostaa oikein aarreaitalta, laita vain ihmeessä jatkossakin toisinaan kuvia (jos vain yhtään toki tuntuu luontevalta!).

    • Joo, oli kyllä melkoinen tervehdys. Meidän länsisiipi ja sen hyyskä eivät nimittäin ole niin kaukana ulko-ovelta, ettenkö heti kotiin astuessani olisi tajunnut asiantilaa. 

      Kiva jos vaatteiden postailu ei näyttänyt niin vaivaannuttavalta kuin se oli 🙂 Tästä lähin, jos vaan ehdin, saatan laittaa tänne onnistuineimpiä outfittejäni!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *