Valmis! (kuitenkin vasta osa I)

No niin! 

Muutaman päivän ja yön hiomisen, maalaamisen, kuivumisen, maalamisen, kuivumisen, maalaamisen ja kuivumisen jälkeen: TADAA! Valmis!

Valkoiseksi maalattu Lundiakokonaisuus vielä neitseellisenä ilman tavaraa…

…myöskin alaprofiilista…

…sitten  ah niin trendikkäästi mustavalkoiseksi stailattuna…

…ja viimeiseksi kuva ilman suodattimia ja säätimiä, tarkennus keturallaan, mutta you got the picture, right?

Kokonaisuus oli siis kahdet pitkät ja yhdet pätkemmät tikkaat, kahdeksan hyllylevyä, joista kaksi etulistallisia ja kaksi erilevyistä pöytätasoa. Hiominen hoitui epäkeskohiomakoneella, maali oli Tikkurilan puolihimmeä Helmi ja aikaa meni reilusti enemmän kuin olin ajatellut, koska sää ei suosinut ja koska puu oli niin hemmetin keltaista. Maalia sudin yhteensä neljä mahdollisimman ohutta kerrosta. Lopputulokseen olen tyytyväinen, ratkaisu on reilusti parempi kuin aikaisempi ompelu/säilytysyksikköni.

Varmaan otan vielä kuvan siitäkin, miltä hylly totuudenmukaisesti lastattuna näyttää. Mutta siihen tarvitaan vielä muutama musta ja valkoinen rasia 😛

No tässähän kävi niinkuin entisen neitosen sisustusprojektissa, eli että kun maitolasi laitetaan pöydän vasempaan nurkkaan, niin lopulta siirtyvät myös sänky, sohva ja flyygeli. Niinpä minulla on parvekkeella toiset kolme tikasta, kahdeksan hyllylevyä ja seitsemän kulmapalaa jo hiottuna, kittaamista ja petsausta vaille. Näistä tulee sävyltään tammea, tai siis sitä ”jalopuu”-sävyä jota muut Lundiamme ovat. 

Jos joku nyt innostuu raikastamaan keltaista mäntypuuta, niin tällaisen tee-se-itse-vaikka-et-osaisikaan -naisen vinkkeinä voisin tässä välissä sanoa:

  • Hio hyvin ja hartaasti. Taso- tai epäkeskohiomakone auttaa, mutta ilman konettakin selviää, ja kaikkea ei koneella ilman ruuvipenkkiä (ihan noin vaan omalla parvekkeella) pysty hiomaan. 
  • Kittaa, pienimmätkin kolot, jos sellaisia on. Ja hio.
  • Monta kertaa ohuesti on parempi kuin kaksi kertaa semipaksusti maalatessa. Ja hyvä tavaton, miten keltaista mäntypuu on! (joten älä lannistu, vaan vedä vielä yksi ohut kerros)
  • Vesiohenteinen maali on kätevää pensseleiden pesun kannalta. Helmi oli minulle uusi tuttavuus, aikaisemmin olen vetänyt Empirellä. Empiren levittäminen on heikommalla pensselillä hitusen helpompaa, joten Helmen kanssa kannattaa satsata sutiin. 

Tämä lauantai on siis mennyt tällaisissa merkeissä:

Olkoon tämä vaikka minun kontribuutioni synnyttäneiden naisten ulkonäköhaasteeseen. Tunnelman osalta luonnollisesti tavoittelin tätä:

Valitettavasti ilma oli kuitenkin viileähkö, ja oli pakko olla vaatteet päällä.

10 kommenttia artikkeliin “Valmis! (kuitenkin vasta osa I)

  1. Hei, tämähän on melkein haaste! Mutta tällä kertaa harkitsen hartaasti ennen kuin käyn käsiksi omaan Lundiaani. Kaksi mööbeliä ”entisöineenä” voin nimittäin kuvitella, että se mäntypuu on k-e-l-t-a-i-s-t-a. Sitä paitsi ehdin jo akuuteimpaan säilytysongelmaan valita sen helpomman mutta kalliimman vaihtoehdon ja hankkia tarpeeseeni Muuramea. Nättihän se on ja kätkee kaappeihinsa ja hyllyihinsä kaiken sen mitä pitääkin mutta… Hankinnan vaiva on niin mitätön ettei se palkitse samalla tavalla kuin itse vuodatetut hikipisarat ja henkeen vedetyt pölyhiukkaset. 

    • Oooh, Muuramea… Siis jos mulla nyt raha kasvaisi puissa, niin olisin totta vie hakenut sitä valkoista Stringiä tuon Lundian verran, mutta kun budjetti oli n. 1/7 siitä Stringin hinnasta, niin tähän oli tyytyminen 🙂 

      Meillä olisi itse asiassa mun oma vanha Muuramen lastensänky odottamassa tylleröistä, mutta Muuramen koko ja nukkekoti sopivat erittäin huonosti yhteen :/ Että ehkä siinä seuraavassa asunnossa sitten…

      • No siis minähän perustelin Muurame-hankintaa miehelle juuri sillä, että se on iätön ja kestää sukupolveta toisella. Eli sitten kun hankimme lapsille aikanaa ne Muurame-kirjoituspöydät niin tämä nyt hankkimamme kokonaisuus käy hyvin niiden seuraksi. 😉

        Ja Muuramen kerrossänky on ostoslistalla vaikka en tiedä, onko siihen koskaan rahaa. Voi olla, että Ikea sopii paremmin budjettiin. :/

  2. Minä en ole koskaan ollut innostunut keltaisesta puusta (minut kyllästettiin sillä lapsuuden kodissani), mutta tuo sun aikaansaannos näyttää kyllä hyvältä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *