Tätä on odotettu

Sanainen arkku on auennut, eikä loppua näy. Lapsi on tuottanut viime aikoina sisältöä oikein olan takaa.

  • Työntelin lasta kärryissä. Suunta oli ilmeisesti huono, sillä kärryistä kuului: – Ei hemmetti, äiti ei hemmetti mennä tänne!
  • Lapsi istui isänsä kanssa lattialla ja jutteli: -”lapsi”kulta. Isi-kulta. Äiti-kulta. Äiti-kulta määlää grrrrrrrrrrrr…(lapsi murisee kuin…ööö äiti-kulta joka määrää)
  • Yritin saada siskojani sunnuntai-aamuna kymmenen aikaan puhelimella kiinni ja puhisin, että molemmilla on takuulla krapula. Lapsi siihen: – Ai kamalaa, niillä on klapula, voivoi.
  • Lapsi heittää auton avaimet komeassa kaaressa menemään: -Fiuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu!
  • Vapautettuaan olkakassini kokonaan sen sisällöstä lapsi marssii luokseni ja sanoo: -Kiitos äiti, kiitos.

Ja tähän loppuun vielä pieni arvoitus, mitäköhän elokuvia meillä mahdetaan katsella, kun lapsi hokee:

  1. ”…koska on paljon JÄÄTÄ!”
  2. ”Eeeeeevaaa!”
  3. ”…ilman apupyöliä!”

Vastaukset: 

1) Ice Age

2)Wall-E

3) Ella ja Aleksi

Ihan viimeiseksi vielä ilmoitus heille, jotka jännityksellä seuraavat Lundia-projektin etenemistä/onnistumista: Mäntypuu, siinäpä vasta keltainen puu. Voi elämä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. 

13 kommenttia artikkeliin “Tätä on odotettu

  1. Hahaha ihan paras tuo äiti-kulta määlää!! 😀 Voi että, aivan mahtava kehitysvaihe. Laita parhaat palat muistiin itsellenne (tai blogiin meidän muidenkin iloksi) ettei tuollaiset helmet pääse unohtumaan!

    • Totta, pitäis kyllä pistää jonnekin vauvakirjaankin muistiin näitä. Jotain on onneksi saatu kuvattua kamerallakin, niitä sitten tietokoneelta katsellaan ja hekotellaan kaikki yhdessä 🙂

    • Hyväks havaittu keino (siis muilta kuultu, oma kun ei vielä puhu) on pitää ihan keittiönpöydällä tms paikassa pientä muistikirjaa. Siihen on helppo kirjottaa lausahdukset ja pienet arjensattumukset heti tuoreeltaan, vauvakirjaa ei ehkä tuu aina hyllystä haettua ja ikävä kyllä niitä juttuja ei useinkaan sit enää muista, kun koittaa myöhemmin kerralla rustata kaikki ylös…

      • Niin totta. Meilläkin vauvakirjan välissä on syntymäpäivän Hesarista leikattu otsake, eikä sitten vissiin muuta. Ja missäköhän se koko opus lienee..? Otetaan muistivihko käyttöön, jos ei saada sitäkin katoamaan tähän tavarakosmokseen 8)

        Noista mitä listasin on kyllä ainakin pari sellaista, joita nauretaan vielä kääpiön ylioppilasjuhlissakin, ihan helpolla ei unohdu. 

    • Lapsi toistaa IHAN kaiken. Sitä saa tosissaan olla tarkkana nykyään, mitä suustaan päästää… Mut joo, taas kuolin nauruun. Lapsella on maailman sympaattisin tapa myös voivotella 🙂

    • Hahahaaa. Mitä, eihän äidit kiroile 😛 Tuonkin on takuulla oppinut isältään!

      Ei, vakavasti: meillä on myös kiroilupossu, jonne pitää laittaa rahaa, jos voimasanailee. Että pysyis vähän aisoissa, kun en mielellään kuule esim. päiväkodista, että lapsi sadattelee kuin juopunut merimies…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *