Loma äitiydestä ja paluu arkeen

 

Viikko sitten alkoi oma kesälomani, kun puolisoni lähti tylleröisen kanssa vanhempiensa luo ja minä jäin kotiin nukkumaan univelkoja ja tekemään kesäopintoja. 

Miten siinä sitten kävi? Noh, sanotaan vaikka, että opinnot elivät koko ajan ajatuksissani niin, että kyllä mielestäni nyt on jo aivan oikeutettua sanoa että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. 

Luonnollisesti hyväksi loman aloitukseksi säntäsin heti kirjakauppaan ja viihtyin siellä kauan ja hartaasti. Lähtiessäni kassissa oli tietenkin yksi uusi kirja ja näitä:

Kuva

Eläinnaamioita niihin hetkiin, kun raivokääpiötä ei hiljennä muu kuin totaalinen yllätys.

Seuraavaksi vapauden huumassa kirmasin baariin, kiitos R. seurasta! Tekisi mieleni ehdottaa, että pian uudestaan, mutta kun realiteetit ovat nyt nämä, niin haaveksi se aika isolla todennäköisesti lyhyellä aikavälillä jäisi. Lisäksi luin yöt läpensä ruotsalaisten naisten kirjoittamia dekkareita. Ei ole Camilla Läckbergin, Åsa Larssonin tai Anna Janssonin voittanutta ja siinä samalla pystyin hyvin virkistämään kohta jo aivan puhkiruostunutta ruotsiani. Nukuin aamuisin yli kymmeneen (koska yöt piti lukea dekkareita!), söin pastaa pestolla höystettynä ja vuohenjuustosalaattia (niitä ruokalajeja, joita miekkoseni ei laske pääruoiksi) ja kuuntelin sekä hiljaisuutta että Leonard Cohenia. 

Sen sijaan, että olisin sijoittanut koulutarvikkeisiin, ostin itselleni raitapaidan Marimekosta ja tylleröiselle nämä:

Kenkiä (äidin) tarpeeseen. Mutta kun ne oli niiiiiin söpöt!

Oikeastaan on aika vapauttavaa, että voi kääntää kenkäfriikkiytensä lastenkenkiin sen sijaan, että olisin vaikka Parikan ikkunassa kuolaamassa uusia Parikoita, vaikka entisenikin ovat ihan täydessä iskussa. Ja sen sijaan, että olisin näperrellyt niitä koulujuttuja ja naputtanut raportteja niistä, kävinkin niittipyssy tanassa tällaisen keittiössä lymyilleen projektin kimppuun:

Tuolien uudet vaatteet.

Pikkutuoleja on aikaisemmin peittänyt valkoiset huput, mutta nyt on toinen ääni kellossa. Alunperin piti ostaa jotain hillittyä raitakangasta, mutta tämä oli sitten se mihin päädyin. En edelleekään taida olla kovin hillitty tai hallittu muualla kuin päiväunelmissani.

Ja neljä päivää myöhemmin, juuri ennen ikävän iskemistä palasivat matkalaiset kotiin.

Kotiinpalun kunniaksi tehtiin herkkupurilaisia, käytiin testaamassa (taas!) Lintsin alle metrin mittaisille sopivat laitteet ja syötiin iltapalaa puistossa. 

Ei ole pikaruokaa tämä, kun lihankin pitää maata uunissa neljä tuntia ennen ruokailua.

Jipii! Eikä haittaa, vaikka välillä vähän pisaroi.

Iltateellä puistossa, mukana myös marjainen Brita.

Ei siis niin kovin rankka paluu arkeen. Ja vielä tässä lomaillaan koulujen alkuun saakka. Ainoa, mistä nyt pitää luopua, on tämä rikkaan leikkiminen ja ostoksilla käynti. Kun ei vuoteen tee muuta kun käy koulussa ja töissä, niin tämä tuntuu taas aivan entiseltä elämältä, johon olisi niin helppoa taas tottua. Mutta ei. Rahat ovat menneet, leivon siis kakkuja!

24 kommenttia artikkeliin “Loma äitiydestä ja paluu arkeen

  1. Ihanat tuolinpäälliset!
    Sanoo eräs, joka itki hillittömyyttään ja hallitsemattomuuttaan juuri blogissa muutaman kappaleen verran hävettyään omaa käytöstään blogitapaamisen jälkeen. 😀

    •  

      Kiitos 🙂 Mulla oli hillitympi vaihtoehto, mutta kyllä vinha on aina parempi kuin hillitty.

      Tiedätkös, sä olet livenä aivan hurmaava! Ja mä puhun sentään useamman tapaamisen syvällä rintaäänellä. Turha murehtia, jos joku ei tykkää, niin itsepä siinä sitten häviää. Me kaikki vaan ei olla tehty burberryruuduista, vaaleista neuleista ja toppaliiveistä, ei vaikka kuinka haluttais 🙂 

       

      • Kauniisti sanottu! Heh, eikä selkeästikään ole. Yleensä sisustuksessa tai pukeutumisessakaan ne ”klassiset ja ajattomat” (tyyylsäät) jutut ei vaan iske.

        • No äläpä! Tyyyylsäääääää.

          Hei mites muuten vintagemekkobileet? Teen jonkinlaisen vintagepostauksen tässä lähifutuurissa, laitetaanko jotain ajatuksia sitten sinnekin? Huomasin, että olit tarjoutunut tilavastaavaksi <3

          • saatan olla tulossa Suomeen juuri noihin aikoihin… Tai siis meidän perhekunta saattaa!

          •  

            Rosanna, tuo loppukesän tuleva morsian, ehdotti häätoipumisen vuoksi vintagemekkopippaloiden ajankohdaksi lauantaita 14.9. Olisi kiva saada sinutkin mukaan, joten piti kysymäni,  olisitko mahdollisesti vielä tuolloin maisemissa…

          • Ääh, me ei varmaan olla Suomessa kuin syyskuun eka viikko… Mutta ei se mitään, jos haluatte pitää bileet tuolloin: tajusin just, että eihän mulla edes ole yhtään vintagemekkoa, joka mahtuisi päälle! 😮

          • Ei mullakaan 🙂 toisaalta, jos vaan ehditte ja jaksatte Eddien kanssa, voidaan kahvitella vaikka alasti, koska olisi kiva taas nähdä!

          • Heh! Okei, katsotaan, kunhan nää aikataulut tästä selkiytyy. 🙂

  2. Voi vitsi miten rentouttavalta lomasi kuulostaakaan! Harmittelin juuri omalla tontillani kuinka minun kauan odottamani yksin kotona perjantai-iltana ei tuntunutkaan odotuksieni mukaiselta. Roikuin koneella ja podin minut täysin yllättänyttä superikävää. Mutta lauantain hurvittelujen jälkeinen aamu ja hiljainen tyhjä asunto, kutsuisin sitä luksukseksi. 

    Ja vau mitkä vaatteet tuolinne saivatkaan! Tuo Britakin näyttää syntisen hyvältä. 

    • Oli kyllä rentouttavaa. Enkä aio potea huonoa omaatuntoa siitä, että enpä juuri ikävöinyt tuota vauhtikaksikkoa, kun tiesin kuitenkin koko ajan, miten mukavaa niilläkin on. Ja sellaista pelkkää isi-lapsi -aikaa on loppujen lopuksi meillä arjessa aika vähän, se olen joko minä ja lapsi tai sitten koko trio yhdessä. Joten hyvä siinäkin mielessä, että viihtyivät päivän pidempään kuin mitä alunperin oli ajateltu. 

      Suoraan sanottuna olin suorastaan vähän ihmeissäni, miten vähän lopulta pikkuperhettäni ikävöin, mutta ehkä tosiaan ne satunnaiset valokuvat, jota mieheni sieltä lähetteli ja joissa kaikkia vaan nauratti, vakuuttivat mut, että kaikki on hyvin.

      Mä en muuten kertaakaan lapsen syntymän jälkeen ole saanut aamulla nukkua niin pitkään kuin olisin halunnut, vaikka illalla olisin jossain viihtynytkin. Joten luksusta tosiaan, voi pojat!

      Kiitos kiitos, mäkin tykkään tuosta kankaasta koko ajan enemmän ja enemmän. Ja joo, brita oli hyvää, täytyy tehdä toistekin 🙂

      • Voi sehän olisikin jo ihan hullua potea huonoa omatuntoa siitä ettei tuhlaa sitä harvinaista omaa aikaa ikävöintiin! Kaikenlaisesta tässä äitimaailmassa sitä huonoa omatuntoa saa tosin potea milloin mistäkin, mutta ei kai ole mikään ihanneoletus että äidin kuuluu ikävöidä pesuettaan siitä erossa ollessaan ja omaa aikaa viettäessään, apua eihän? Voi kääk toivottavasti omasta kommentistani ei tullut mitenkään sellainen kuva! Nimenomaan minua ainakin harmitti ja yllätti se kuinka salakavalasti tuo ikävä iski, ja osittain pilasi todella kauan odottamani illan yksin kotona. 

        Muutenkin olen juuri samoilla linjoilla tuon kanssa, että olisi tosi kivaa ja tärkeää että lapsi saisi viettää myös sitä isä-lapsi aikaa. Ihme kuinka juuri äideiltä kysellään että kuinka ne raaskii tai missä niiden lapset on, kuinkas ne siellä isin kanssa pärjää (!!!!!)  jos äiti-ihminen lähtee vapaalle tai viihteelle. Isiltä vaan ei koskaan kysellä että no missäs teidän pallero on hoidossa jos isä lähtee vaikkapa työreissulle, harrastuksiin tai työpaikan virkistysiltaann. Ehkä yleistän, mutta pariin tällaiseen tilanteeseen olen ainakin henk koht törmännyt (vaikka no ei enää niinkään).

         

        • Joo ei tullut sellainen kuva, päinvastoin, mähän oikein ihmettelin, että miksi mulle ei tullut samanlaista ikävää, yltiösentimentaalisuuteen taipuvainen kun olen =) Mutta huimaava vapaus vei kyllä mennessään, oli ihanaa.

          Mä olen aivan samaa mieltä, yleistystä tai ei, tuosta että eipä isiltä hirveesti kysellä, että mites se lapsi siellä pärjää VAIN äidin kanssa kahdestaan, tai mihin lapsi menee isin työ/minkä-tahansa matkan/menon ajaksi. Kyllä tässä on vielä aika iso asennekuilu. Mä näkisin tässä just sellasta piiloasenteellisuutta, sellasta, mitä ei aktiivisesti ajattele, vaan joka on niin syvällä ajatusrakenteissa, että sen muuttamiseen menee kyllä aikaa ja jonka muuttamiseen tarvitaan aktiivista keskustelua ja toimintaa, koska muuten se jää. 

  3. I-h-a-n-a-t tuolinpäälliset! Mulla on sama projekti tulossa syksyllä 🙂 Onko noita niittypyssyjä vaikea löytää?

    Ja miten herkku tuo Brita! Sopii täydellisesti kesäiltaan teen kanssa, nam 🙂

      • No mä jouduin hankkimaan just uuden, kun vanha on jäänyt jonnekin muinaisen askartelulaatikon uumeniin johonkin kellariin, joka ei sijaitse Hgissä, joten: mä suosittelen lämpimästi sitä Clas Ohlsonin halvinta vimpainta. Olin kyllä tosi skeptinen kun se myyjäpoika sitä mulle myi mutta tottahan se on. Jos ei paukuttele jotain talon seiniä, vaan käyttää niittipistoolia ainoastaan sisutus- ja askarteluprojekteihin, niin se muistaakseni muutaman sentin yli kympin maksanut riittää vallan mainiosti.

        Että nyt vaan tuumasta toimeen! Itsehän harkitsen myös kuumaliimapistoolin ja kolvin ostoa, sekä haaveilen edelleen Dremelistä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *