Kädet hikoo ja poskia kuumottaa, iiik!

Sydämen syke nousi puolella, kun tajusin, mikä tuossa bannerissa vilkkuu: sehän on Pedro Almodóvarin uuden elokuvan mainos! Pedron, rakkaan Pedroni!

Harvoin vieras mies saa minut näin sekaisin. Mutta siihen on syynsä. 

Tutustuin Pedroon vuonna 1997, 19-vuotissyntymäpäivilläni, joiden viettoa aloiteltiin käymällä kaveriporukalla leffassa. Elokuva oli nimeltään Carne Trémula (Lihan Värinä), teatteri oli Sevilla Alameda Cine ja se oli menoa. Rakastuin Pedroon siltä istumalta. Käsittämätön juoni, oivalliset näytelijät, herkkä ohjaus ja inhimillinen ote veivät minut kokonaan. Sen jälkeen Pedrolla on ollut paikka rinnassani, ja aina kun kuulen hänestä jotain uuttta, sydämeni heittää voltin. 

Pedro tuli elämääni hetkellä, jolloin tapahtui paljon. Olin lähtenyt lukion jälkeen Espanjaan, kasvamassa ahdistuneesta lukiolaisesta omaksi itsekseni, keskellä vierasta kulttuuria ja uusia kavereita, joista parista tuli sydänystäviä välillämme olevista kilometreistä ja vuosista huolimatta ja tein paljon asioita, joista olin vuosia unelmoinut. Ja sitten tapasin Pedron. 

Minun Pedroni on paljon muutakin kuin elokuvaohjaaja. Pedron nimi tuoksuu aamuilta, pakokaasuilta, roskapusseilta kadunvarressa, valkosipulilta ja kahvipaahtimolta. Pedro näyttää vihreiltä ikkunaluukuilta, Virgen Macarenan kyyneleiltä, vanhalta huoralta parvekkeellaan ja nunnilta vastapäisen koulun pihalla. Pedro maistuu punaviiniltä, sitruunafantalta ja valkoiselta martinilta sekä viskikolalta, mustekalarenkailta ja pinaatilta. Pedro tuntuu nahkakengiltä, kostealta ilmalta ja kylmyydeltä, selittämättömältä ikävältä, poskipusuilta, halauksilta ja uudelta paidalta. Pedro kuulostaa naurulta ja huudolta, koiran haukunnalta ja musiikilta, yöltä ja kirkonkelloilta. Minun Pedroni on täynnä hyviä muistoja.

Juuri siksi Pedron jokainen uusi elokuva saa sydämeni läpättämään sanoin kuin kaikki vanhatkin. Niiden taiteellisista arvioista, jotka usein ovat yksinomaan ylistäviä viis, minulle Pedro tulee aina olemaan paras. 

Kuka lähtisi kanssani näkemään uutta Pedroa?

8 kommenttia artikkeliin “Kädet hikoo ja poskia kuumottaa, iiik!

  1. Sinäkin, Brutukseni! 🙂 

    Musta ei ole runoilemaan Pedrosta ihan noin lennokkaasti, mutta jeps, myös lempiohjaajani. I’m So Excited oli musta aika varhaispedromainen farssi, ei yhtä upea kuin useimmat muut viimeisimmät, mutta ihan hauskan illan sekin tarjosi. Toivottavasti sullekin, kunhan leffaseuraa löytyy! 

    • Yeah, Pedro! Ei ole toista hänenlaistaan 🙂

      Musta on alkanut näyttää siltä, että Mala Educaciónin jälkeen pedro on ikäänkuin lähtenyt kulkemaan uudestaan nuoruudessaan. Ihan sama, ei se huono ole kuitenkaan, Pedro <3

      Yllättävästi tän lapsensaannin myötä elokuvissa yksinään käynnissä on suorastastaan kuninkaallista hohtoa 🙂 Nimin. Saan nukkua vielä neljännenkin yön yksin. Pitäisiköhän valmistaa sellainen ”Kiitos puoliso & appivanhemmat 2013” -paita?

  2. Oi, meni ihan kylmät väreet. Niin hyvin kerroit sinun Pedrostasi, joka on myös minun Pedroni. (Tähän sydän.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *