Hyvää sadepäivää

Karkasin tänään kirjastoon. Ihanaan, täydellisessä järjestyksessä olevaan, hiljaiseen, täynnä kirjoja ja lehtiä olevaan kirjastoon. Naamioin karkumatkani pikaiseksi kirjanpalautusreissuksi, mikä siltä osin pitikin paikkansa, että kevään viimeinen tenttikirja oli jäänyt vielä hyllynkulmalle kummittelemaan ja viimeinen palautuspäivä oli tänään. Mutta mitä mies ei tiennyt jääneensä tylleröisen kanssa kaksin, että minulla ei ollut aikomustakaan palata ”ihan pian”, niinkuin ovenraosta huikkasin.

Jotenkin nimittäin tässä on nyt käynyt niin, että jossain työn touhuissaan mieheltä on jotenkin päässyt lapsen hoito- yms. rutiinit unohtumaan. Ja koska vakaasti uskon, että puolisoni ei loppupeleissä kuitenkaan kaipaa minua esim. valitsemaan lapsellemme vaatetta päälle, ja minäkin olen aivan avoimesti valmis taipumaan hänen valintoihinsa, on parempi välillä olla vähän välitöntä neuvontaetäisyyttä kauempana. Nyt miehen ollessa kotona, itseasiassa meidän kaikkien ollessa yhdessä kotona, on hänelläkin taas oivallinen tilaisuus viettää aikaa lapsensa kanssa, myös kahden. Niin ettei vaimo ole koko ajan vieressä neuvomassa ja huokailemassa, miten itse olisi tehnyt jo kaikki asiat sata kertaa nopeammin, näppärämmin ja tai ainakin jotenkin toisella tavalla.

Joten minä menin kaikessa rauhassa kirjastoon, palautin kirjani ja jäin runsaaksi tunniksi hyllyjen väliin selailemaan, lueskelemaan ja viihtymään. 

Kotiinpäin pyöräillessäni satoi kaatamalla. Minä fillaroin tyytyväisenä mustana kostajana sadeviitassani. Kotona mies oli laittanut nappulan päiväunille ja teki makaronilaatikkoa. Huomasin tilaisuuteni tulleen:

Mekko edestä, mukana myös lelu, joka kuuluu sarjaan ”mutku äiti tahtoo!”

Sadepäivä ja lapsi päikkäreillä, täydellinen hetki saksia miehen paita ja ommella siitä tylleröiselle mekko. Etupuoli on leikattu paidan selästä.

Mekko takaa

Takaosassa hyödynsin paidan nappilistan ja näin vältyin napinläpien ja nappien ompelulta. Paidan rintatasku on rouheasti jätetty paikalleen. Oikeastaan mekko on tehty niin yksinkertaisella kaavalla, että sitä voi käyttää kummin päin tahansa. 

Koska mekko oli niin nopeatekoinen, innostuin vähän inspiroitumaan lisää. Nämä makoilee edelleen olohuoneen lattialla. Ehkä selaisen niitä vielä lisää tässä illan mittaan. 

Tällä hetkellä tilanne näyttää nyt kuitenkin tältä:

Sadepäivät ovat kaikin puolin oikein mukavia (kunhan ei koko kesää sada).

15 kommenttia artikkeliin “Hyvää sadepäivää

  1. Kun olisin tajunnut vähän aiemmin, niin olisit saanut tehdä sen kirotun hääpuvun mulle jostakin mummolan pöytäliinasta! 😉

  2. No joo. ”Ihan hyvin” on niin suhteellinen käsite. Ei vaan – eiköhän tää tästä! On tässä nyt vielä monta viikkoa.  😀

    • On on 🙂 Ja ainahan voit muistella sitä mun ”kuukautta ennen häitä löysin täydellisen, vaikken edes etsinyt”-juttua. 

  3. Karkumatka kirjastoon yksin sadepäivänä kuulostaa aivan täydelliseltä! Lapsuudenkotini lähellä oli aivan täydellinen pieni kirjasto, jota kaipaan ihan hirmuisesti. Jos saisin viettää vielä yhden sadepäivän siellä ihan itsekseni, tulisin tosi iloiseksi.

    Mekko näyttää tosi hienolta, ihana printti! Toiset ne vaan osaa! 🙂

    • Joo, oli kyllä aika ihanaa, en edes pitkään aikaan ollut käynyt kirjastossa muuta kuin hakemassa varauksia. Mekin asuttiin ennen sellaisen mukavan, 50-luvulla rakennetun sivukirjaston vieressä, nyt käyn tuossa Pasilan pääkirjastossa, jonka hyviä puolia ovat mm. joka keskiviikko järjestetyt kiertokäynnit kirjavarastoon (ei kesällä). Siellä vasta on tunnelmaa.

      Kiitos kaunis, miehellä on kivoja printtipaitoja, joiden uusiokäyttö on vaan viitsimisestä kiinni. Siis sellaisiakin, mitä se ei enää käytä, kalvosimet kuluneet, liian pieniä tms. En mä niitä sen käyttöpaitoja leikkele, vaikka kivoja nekin on ]:)

    • Sinäpä sen sanoit, kirjastot <3

      Mä pahoin pelkään, että me ei kertakaikkiaan vaan olla puoli kymmeneen mennessä yhtään missään :/ Me ollaan niin aamuhitaita. Mutta mikä se puisto on, jonne olette tähtäämässä? Me varmaan päästäis n. kymmeneksi. 

      • En tiedä tarkkaan, pyysin Liviä tarkentamaan koordinaatteja. Kympiltä ollaan kyllä varmasti jo/vielä siellä. 🙂

      • Gallery Restaurant Wellamoa vastapäätä, eli stadista kanavarantaa pitkin ja ohi Katajannokan kasinon. Tulee vastaan kyllä, kun vaan pysyt rannassa (sielä on muuten tosi nättiä kävelläkin!).

      • Moikka! Puistoilu-leikki-kahvittelut siirtyivät Keravalle, koska sää ja maanantai (museot kiinni). Voin pitää Café Norppaa auki iltapäivään asti eli tervetuloa, jos tänne ghettoon uskaltaudutte. Pasilasta nopeaan junaan, Keravalla pois kyydistä, asemalta n. 600m matka meille. Voin pistää puh. nron/osoitteen maililla, jos olette tulossa. (ilmansinuaolenlyijya@icloud.com)

        • Joo, mäkin katoin, että kurjaa keliä tiedossa. Me vietämme maanantain siis pyykkituvassa (kuivausrumpu). Mutta yritetään järkätä jotain uudestaan, ja mehän olemme niin hurjia, että aivan helposti lähdemme vaikka Mäntsälään saakka, jos niikseen tulee =) Olisi kiva kyllä tulla käymään, mutta menin jo varaamaan pyykkituvan.

  4. Ihanan kuuloinen päivä! Sadetta, kirjastoa, mekon tekoa, teetä ja mies tekemässä vielä makaroonilaatiikkoa 🙂 Arki (ja oma aika) <3

  5. Huikean hieno mekko. Mun miehellä on paita, jota olen vuosia kutsunut kamelin oksennukseksi kuosinsa vuoksi. Pikku mekoksi saksittuna se voisikin olla aika magee. Suuttuiskohan mies pahasti, jos yön pimeinä tunteina sakset viuhuisivat….

  6. Kiitos 🙂

    Ei mun mies hirveesti ole vastaan sanonut, kun välillä olen ehdotellut, että pistettäiskös palasiksi tämä-ja-tämä. On sillä niitä paitoja 🙂

    Öisin on kyllä kivaa viuhuttaa saksia ja muutenkin väkerrellä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *