Vanha rakkaus

Näin keväästä toipuessa voi hyvin fiilistellä tulevaa kesää menneitä muistelemalla.

Kävin ensimmäisen kerran Berliinissä vuonna 1999, kun Potsdamer Platzilla oli vielä nostureita eikä Simon-Dach -Straßella ollut toimivia katuvaloja, sen sijaan edelleen siellä oleva Astro Bar kylläkin. Räntää satoi, enkä ollut ikinä nähnyt niin isoja kerrostaloja kuin entisen Itä-Berliinin Tierparkin liepeillä. Ja rakastuin välittömästi. 

TV-torni

Kun tulee pienestä kaupungista, jossa joukkoliikenne kuvaa lähinnä muutamaa lähiöstä tulevan bussin reittiä, U-bahn, Straßenbahn ja raitiovaunut, joilla pääsee joka paikkaan, täsmällisesti ja ilman sen suurempaa pelkoa ylipäänsä yhtään mistään ovat valtava elämys. Oli hassua nähdä Daruden ja Michael Monroen keikkajulisteita. Oli mahtavaa syödä opiskelijabudjetilla useamman kerran viikossa ulkona, käydä baareissa, oopperassa ja vaikka missä. Nähdä niin paljon erilaisia ihmisiä. Tehdä ostoksia NewYorkerissa ja Footlockerissa. Syödä kurkkupastilleja, jotka olivat täynnä lisättyjä vitamiineja. Ja kaikkea.

Eläkeläisillä riittää vientiä myös Berliinissä.

Seuraavaan visiittiin vierähtikin sitten melkein kymmenen vuotta. Yllättävän vähän ja kuitenkin paljon oli siinä ajassa muuttunut. Friedrichshain Simon-Dach -Straßeineen oli muuttunut valoisammaksi ja selkeästi sovinnaisemmaksi, mutta rento tunnelma oli edelleen tallella. Potsilla ei luonnollisestikaan ollut enää yhtäkään nosturia. Alexanderplatzia oli rakennettu niin, että hyvä että sieltä enää vanhat maamerkit tunnisti. Hackescher Marktin S-Bahnsillanalaiset ravintolat olivat muuttaneet nimeään ja hintatasoaan. Checkpoint Charliella jenkkituristit edelleen valokuvasivat toisiaan. DDR oli museoitu. Julkinen liikenne toimi kuin junan vessat ennen pendolinoja.

S-Bahnhof Warschauer Straße 

Meillä oli DDR-loma. Kävimme tietenkin pikkuisessa, varta vasten viikonloppumatkalijoille ja muille nopeista museoista pitäville suunnatussa DDR-museossa, entisessä Stasin vankilassa, jossa entiset poliittiset vangit tai heidän läheisensä vetävät opastettuja kierroksia, ja tietenkin Stasimuseossa. Luin Stasilandin

Stasimuseon vakoiluihmeitä

Ihmettelimme valtavaa Alexa Mallia, söimme hähnchen kebabia ja joimme glühweinia. Vaelsimme tuntitolkulla Mauerparkin sunnuntaikirppiksellä ja jatkoimme siitä vieä Arkonaplatzin vastaavalle. Ja joimme lisää glühweinia ja söimme Apfelstrudelia. Kävimme lounaalla 12 Apostelissa ja mietimme, tarvitseeko sitä ihmisen ikinä mitään muuta syödäkään kuin pizzaa. Kunnes kävimme Hasirissa syömässä turkkilaisia herkkuja. Ja 100twasserissa aamiaisella. 

Kepsulla kadunvarressa, ohikulkijoita tarkkaillen ja valokuvaten.

Kävimme tietenkin myös moikkaamassa Nefertitiä ja Ishtarin porttia. Vietimme illan epämukavilla penkeillä Volksbühnessä Rosa- Luxemburg-Platzilla. Tarkastimme kaikki Hackesche Höfet. Istuimme pienissä nimettömissä paikoissa viiniä ja olutta juoden ja seuraavaa päivää suunnitellen.

Paikka, jonka nimeä tiedä mä en, vaikka reissuillani usein siellä vierailen.

Ja viimeisenä iltana suunnittelimme jo seuraavaa Berliinin-reissua.

6 kommenttia artikkeliin “Vanha rakkaus

  1. Osaisitko Ella valistaa mua, että mikä se jokin Berliinissä on, joka saa ihmiset rakastumaan paikkaan niin palavasti? Itse oon käynyt siellä vain kerran parin päivän visiitillä ja tykkäsin toki kovasti, mutta pintaraapaisu ei riittänyt avaamaan itselleni sitä palavaa tunnetta joka nimenomaan Berliiniä kohtaan monilla tuntuu olevan. Onko se tunnelma, ihmiset, baarit, yleinen coolius vai mikä? Mikä tekee siitä niin ainutlaatuisen?

  2. Joo..öööö…en 🙂

    Ei vaan ainakin omalta osaltani se on:

    1. Rentous ja kaikenhyväksyvä yleisfiilis. Pariisissa mietin ihan tosissani, että mitenkäs tumma harmaa ja kuolleen ruusun punainen sointuvat yhteen takissani ja huivissani. Berliiniin puetaan talvella maihari, jota nykyään parkatakiksi kutsutaan. Eikä ole lainkaan alipukeutunut olo, edes siellä oopperassa. Haluaisin tässä kohdassa viitata Wladimir Kaminerin Berliinin matkaopas uteliaalle matkailijalle -teokseen 🙂 Ja muutenkin, jotenkin ilmassa on koko ajan sellainen, ei maailmasyleilevä, mutta hiljaa hymyillen hyväksyvä ilmapiiri. 
    2. Hintataso. Opiskelijalle taivaan lahja, näin myöhemmin muuten vaan mukavaa, ettei tarvitse pankkia räjäyttää viettääkseen vähän kivampaa lomaa ja vaikka juodakseen shampanjaa KaDeWe:n yläkerrassa. 
    3. Koko. Berliinissä on kaikkea. Ja museo aivan kaikesta. Joka päiväksi jotain tekemistä, olkoon se vaikka kahvilasta toiseen nuokkumista (mun lempitekeminen). Mitä ikinä haluatkin syödä, se löytyy helposti melkein kulman takaa. Ja ruoka on hyvää, tai ainakaan me ei olla huonoon paikkaan eksyttykään. Loppukesän erikoisuus: kantarellit, nam!
    4. Historia. Tämä on nyt varmaan ihan mun henkilökohtainen perversio, koska harrastan historiaa, mutta kyllä musta oli tosi mielenkiintoista siellä Stasin vankilassa kuunnella sen toimittajan (joka siis oli ollut siellä myös vankina) juttuja. 
    5. Turvallisuus. Berliinissä on vähintään joka viikko joku mielenosoitus jossain. Ja silti siellä kaikki pelaa ja toimii. Julkinen liikenne, sydänkäpyseni. Ravintolassa saa juuri sitä mitä tilaa. Toisaalta missään ei kyllä joustetakaan, mutta siihen on helppo suhtautua suomalaisena, ja kun sen tietää etukäteen.
    6. Mä en näe Berliiniä minään varsinaisena shoppailukaupunkina, vaikka jostain ihme syystä siellä tulee usein tehtyä aika paljon ostoksia. Mutta kun ei välttämättä halua kuluttaa aikaansa kaupoilla hengaillen, oleminen on jotenkin ilmavampaa. Yksi poikkeus on, yleensä tyhjennän Rossmannin ja Drogeriemarketin (DM). Kosmetiikka on hyvin edullista, ja Saksasta saa paljon sellaista, mitä ei Suomesta löydä. Ja me kyllä ihan rehelliesti tykätään saksalaisesta ruoasta, joten ainakin späzleä tulee välillä tuotua kotiinkin =)

    Kuulostaapas tylsältä, ja samalla jotenkin tuntuu siltä, että tosi paljon jäi sanomatta ja että on tosiaan jotain sellaista, mitä ei sanoin osaa kuvailla. Mutta mä en koskaan mikään travelleri ole väittänyt olevanikaan, päinvastoin. Jos travellerin vastakohta olisi jokin muu kuin all inclusive, se olisin minä. Opashommissa on saanut elää sen verran jännittäviä öitä ja päiviä, että omalla lomalla haluan olla kuin herran kukkarossa 🙂 

     

  3. No mutta tuohan oli oikein hieno kuvaus! Toi yleisfiilis on kyllä tosi tärkeä, Pariisissa sitä ihan nahoissaan tuntee miten huono ihminen onkaan, kun ei solahda stereotyyppisen pariisittaren muottiin. Ja se on kyllä myös niin totta että Berliinissä on loputtomasti museoita ja kaikkea muuta mihin saisi upotettua kuukauden jos toisenkin… Äh, nyt alkoi tehdä mieli matkustaa sinne!

  4. Ollaan oltu All-In Hostellissa ja ibis Styles Berlin City Ostissa, useampaan kertaan molemmissa ja molempia voin suositella. Kaverimme, jotka tälläkin hetkellä ovat Berliinissä, vannovat Upstalsboomin nimeen. 

    Hö, en saa noita nyt linkitettyä :/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *