Viitta ja trikooasu, kiitos!

Katosin viime sunnuntaina sairastupaan. Tai oikeastaan en, sillä kaikkivoipa äiti-ihminen on sen verran hyvällä simultaanikapasiteetilla varustettu, että samassa tilassa, jossa ennen olisin maannut puolikuolleena sängynpohjalla, olen nyt pystynyt toteuttamaan itseäni mitä moninaisimmin tavoin. Tosin vähän vähemmän kuin normaaliarjessa, joten esim. blogin päivitys on saanut suosiolla jäädä. 

Tekisipä niin mieleni mehustella kuumehorteella ja vatsavaivoilla, mutta ei, siihen en alistu! Kiillottelen vain sitä jo ennestäänkin kirkasta kruunua listaamalla, mitä tässä on tullut tehtyä:

On helppoa huvittaa lastaan taju kankaalla. Asetutaan vain kylkiasentoon ja annetaan kuumeen+särkkärin yhdistelmän turruttaa kroppaa. Lapsi asettuu istumaan äidin päälle, pomppii ja huutaa ih-hah-haa. Ennenkuin taju katoaa lopullisesti, jostain kaukaa kuuluu miehen ääni”ei, ei saa hyppiä äitin päällä, äiti on kipeä”. 

Voi mennä ihan helposti töihin ja kouluun, kun nauttii paketillisen Imodiumia. Luo illuusion terveydestä. Bonuksena, koska ei ole terve, ruoka ei maistu. Voi kuvitella olevansa myös biksukuntoon-dieetillä.

Voi lähteä opiskelukavereiden kanssa Tallinnaan. Jälleen pastillit poskeen, ja kas, illuusio terveydestä on jälleen läsnä. Olo on kuin Houdinilla ensimmäisen taikatemppunsa jälkeen, näinkö helposti se kävi? Ja sitäpaitsi: meillä oli aivan superia, tipattomasti!

Kun tulee illalla kotiin voi vaikka tajuta, että lapsella on seuraavana päivänä päiväkodissa naamiaiset, joiden olemassaolon on rekisteröinyt joskus pari kuukautta aikaisemmin sentään niin pitkälle, että on leikannut valmiiksi naamiaisasun kappaleet. Niitä voi sitten ommella yötä myöden kasaan. Valmista tuli, ja hieno vaikka itse kehunkin.

Hauskuuttelu kostautuu, jolloin pitää lähteä terppaan kyselemään, että onko tässä mitään järkeä. Vastaus on odotettu ei, mutta yllättäen hoitomenetelmääni suhtaudutaan suopeasti, joten jatkan pastillien napsimista. 

Tästä uutisesta kunnostautuneena voi käydä ostamassa uuden Iloisen Takin sen edellisen, (sille on jo ottaja) valitettavasti auttamattomasti liian pieneksi jääneen tilalle. Jotkut puhuvat ”turvavaatteista”. Minua se on aina vähän hymyilyttänyt, minä kun ymmärrän käsitteellä ihan erilaiset vaatteet (palomiesten yms puvut), mutta olkoon. Iloinen Takki on ollut oma ”turvavaatteeni”. Ilmankos on ollut pitkään niin turvaton olo…

Ja koska toivottelin piut paut terkan tarjoamalle saikkulapulle, kiisin vielä illaksi töihin.

Nyt alkaa väsyttää. Toisaalta jännittää, mitäköhän sitä huomiselle keksisi…

4 kommenttia artikkeliin “Viitta ja trikooasu, kiitos!

  1. Voi hyvänen aika. Tuommoinenko kaikista äideistä tulee?  😉

    Yritä nyt hyvä ihminen vähän höllätä tahtia, että joskus ehtisit parantuakin! Voimia siihen. 

  2. Voi Ella! Tuosta naamiaisasusta saa kyllä hyvät marttyyripisteet joilla sitten miestä (tai lasta isompana) kiristää: ”kun minä silloin kipeänä keskellä yötä sinulle pukua ompelin…”

    Ja luojalle kiitos särkylääkkeistä! Nykyään napsaisen sellaisen heti jos pääkipua tai flunssaa pukkaa edes aavistuksen verran, eihän tuota lasta jaksaisi muuten mitenkään hoitaa. Mut naamiasasu keskellä yötä, huh!

  3.  

    Joo, Katie, ihmisestä tulee ihan kahjo 8) Mä uskottelen itselleni olevani voiton puolella.

    Hahaa, Ruusu, mulla oli niin KIVAA kun mä ompelin, ei ollut yhtään marttyyrifiilis. Vaikka kyllä otin tuokin tekijän siinä huomioon, olis kyllä ollut mitä oivallisin ase miehen kiristykseen tyyliiin”…tätä et SINÄ olisi keskellä yötä hanskannut…”

    Oli niin mukavaa tehdä jotain muuta kuin kouluhommia, rypyttää vaan metritolkulla tylliä ja ommella pieniä kukkasia ja ja ja ja… Vaikka mitä!

    Kai särkkärien keksijöille on myönnetty jo kymmenet Nobelit?

  4. Voi apua, sinä jos kuka olisit nyt kyllä vähintään supernainen-logon ansainnut! Clark Kentkin kalpenee tätä lukiessaan.
    Muista hyvä ihminen nyt kuitenkin pitää itsestäsi huolta tuon kaiken lomassa, muuten voi käydä hassusti jos kroppa ei enää vaan jaksakaan. Tuota energiaasi voisit kyllä postittaa vähän tännekin hei. 😉 Tai sitten vaan minäkin alan nappailemaan särkylääkkeitä ja hommat alkaa joutumaan! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *