Huumorintaju Pohjois-Koreasta ja muuta sellaista

Meillähän kävi viime pyhänä vieraita. Siinä samalla käytiin seuraavanlainen keskustelu:

– Piiitäää, piiitäää PIIITÄÄÄÄ!

– No, noh, mihinkäs sä nyt piirtäisit, no ota vaikka tämä äidin luonnoslehtiö. Isi kans piirtää, piirrä, isi! Äiti vielä vähän juttelee vieraiden kanssa.

– Piiiitäää piiiitäää!

Pari päivää myöhemmin:

-Hei, onko sitä mun luonnoslehtiötä näkynyt? Sitä minkä välissä oli mun kaikkia koulutöitä ja sellasia?

– Ai, ööö ei siinä ole enää sivuja lainkaan… Pitikö sitä jotenkin säästellä?

Näin voin siis olettaa, että tyttäreni osaa luonnostella printtejä siinä missä äitinsäkin, niin että ne saattavat helposti mennä kenen tahansa ulkopuolisen silmissä sekaisin ja siitä eteenpäin paperiroskikseen.

                                         *                         *                        *

Ehkä väsymyksestä johtuen, olen entistäkin parempi lukemaa niin, että senat menevät sakaisin. Etsin puolisolleni syntymäpäivälahjaa ja sen kääreitä. Kirjakaupassa jään tuijottamaan lahjarasiaa jossa lukee onnea ja limoja. Limoja? Hetken kestää että saan kirjaimet järjestykseen. Iloa. Mies saa kirjan, paketointivälineet otan kaapista. Ei limaa.

                                          *                         *                        *

Väsynyttä läpyskää autossa:

– Haa, kytät. Ohitan ne Hjallishallin risteyksessä ja ajan seitsemääkymppiä kotiin saakka

– Hyvä. Ne ei saa meitä kiinni koska ne ei pääse ilman korttia meijän autotalliin, voidaan lymyillä siellä. Mietinkin, että tulossa taas yksi tylsä perjantai-ilta, mutta nyt sekin on korjattu. 

Tästä ajatuksestsa riehaantuneena mies ei muista, että meidän piti vielä ostokset autolla pihaan saakka ja kaartaa suoraan parkkihalliin. Ei seitsemääkymppiä, eikä ohiteta ketään.

                                          *                         *                        *

Kauppareissulla käydään syömässä turkulaista kotiruokaa, eli Hesburgerilla. Tylleröinen on elementissään ja kiipustaa jonkun hapannaaman kauhuksi itse syöttötuoliin samalla laulaen pos-ti-tii:ta ennenkuin minä ehdin kissaa sanoa. Kun nautimme terveyspommejamme, tylleröinen saa jotenkin väännettyä Stokken turvakaaren irti (voisin muuten tähän todeta sille puolitutulleni jonka lapsi ei hänen sanojensa mukaan edes suostu istumaan muussa kuin TrippTrappissa, että ”meidän tytär ei TODELLAKAAN edes SUOSTU istumaan Stokkessa”). Tuijotamme tätä burgerit avonaisista suistamme valuen hämmästyksen sormi ihmetyksen suussa ja yhteinen tyttäremme heiluttaa turvakaarta voitonriemuisena ja toteaa painokkaasti: no NOIN!

Huomenna ukkelin sukulaiset ovat kutsuneet itsensä meille kylään kauniisti saivartelemalla ” me emme kyllä ainakaan tule kun ei olla kutsuttukaan, ihan turha odottaa, rahat vain laitamme tilille”. Tästä tulee tietenkin kaikille vieraanvarainen ja mukava olo, eikä kukaan tunne olevansa pakotettu kutsumaan ketään mihinkään. Ihme tyyppejä.

Että millonkas ne vieraat olisivat kotona jos nyt lähtisivät?

 

5 kommenttia artikkeliin “Huumorintaju Pohjois-Koreasta ja muuta sellaista

  1. Siis oliko toi Stokken TrippTrapp -tuolijuttu oikeasti totta, eikä! Mä luulin että sä olit keksinyt päästäsi tuon ”meidän lapsi ei suostu muualla istumaan” -jutun, mutta että joku ihan oikeasti on sanonut noin. 😀 😀 😀

  2. Joo joo. Ihan otsa rypyssä tuijotti siinä mun yhden hyvän kaverin lapsen syöttistä (mallia Ikea) ja tuumaili näin ääneen. Hirveen kiva…

  3. Hehe, hauskaa menoa teillä.

    Samaistun ahistukseen itsensä kylään kutsuvista sukulaisista. Tänään just lähisukua oleva, muttei mitenkään läheisin ihminen ilmoitti tuovansa yhden tänään unohtuneen jutun ”sitten sinne laitokselle”. Olen siis menossa synnyttämään lähiaikoina, mutta missään vaiheessa en ole kutsunut ketään sinne vauvaa katsomaan. Menin tänään hiljaiseksi mutta Papun synnyttyä aion kyllä tiedottaa, että vauvaa voi tulla katsomaan kotiiin SITTEN kun kutsu käy eikä kuka vaan vierailuaikoina. Ei meille muutenkaan nää tyypit tuu kutsumatta, joten en nää mitään itsestäänselvää oikeutta tulla jakamaan sairaalaan mun elämän herkimpiä ja tärkeimpiä hetkiä.. Tsiisus.

  4. Oiei, ekoemo! Et tosiaan sinne päästä yhtään ketään, ketä et nimenomaan paikalle halua! En olis halunnut ketään parin viikon sisällä meille kotiinkaan, mutta muutama ihminen piti päästää. Toivottavasti tulee vielä ensi kerta, jos on samat fiilikset, en päästä ovesta sisään. 

    Kaikenlaisia sitä löytyy… Mä olin tänään niin jäätävä, että oikeastaan mullakin oli ihan viihtyisää 8)

  5. Joo kiitos, sitä tarvii vertaistukea ollakseen jäätävä 😉 Välillä järkytyksekseen ei saa sanaa suusta vaan on jotenkin miellyttämistarpeinen. vaikka periaatteessa ois päättäny ihan muuta. Täytyy pysyä tiukkana! 

    Ja hyvä, että sait käännettyä vierailun voiton puolelle 8)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *