Katkaiseeko höyhen kamelin selän?

No tulihan sekin päivä sieltä, ehkä parempi näin myöhemmin kuin yhtään aikaisemmin.

Unideprivaatio tekee ihmiselle ihmeitä. Aikaisemmin luulin, että se komedioissa käytetty maiseman aaltoiluefekti vähän ennen kuin ihminen pökrätä kupsahtaa oli vain hauskaa keksintöä, nyt olen nähnyt sen itse. 

En siis ole kelvollinen auton rattiin. Sen sijaan töissä ja koulussa käyn kyllä. 

Lomalomaloma saattoi nyt hieman kostautua, kun tässä alkuviikosta kolme melko tiukkaa kalmanrajaa (=deadline) tömähtivät eteen vähän yllättäen takavasemmalta. Muuten en luultavati edes hermoilisi, mutta unenpuute tekee olosta aivan epätodellisen. Välillä huomaan miettiväni mm. ovatkohan kaikki jäseneni todella kiinni kehossani?

Ja luonnollisesti taustalla sykkii, sillä huonosti nukuttu aikakausi->migreeni->lisää nukkumattomuutta->lisää migreeniä jne. 

Tähän tupsahtaa tietenkin kuin taivaasta konsanaan vielä miekkosen ylityöt, joten vietetään iltaa tylleröisen kanssa kahdestaan, mikä tarkoittaa sitä, että en edistä niitä kalmanrajoihin liittyviä toimintoja ennenkuin tylleröinen on unten mailla.

Nyt jos todella haluaisi kuormata kamelia, voisi vaikka vilkaista vessaan, jossa vallitsee täysi sarajevo, mennä etsimään keittiön lattialta lisää sitä neljän viljan puuroa jota raavin tässä samalla jalkapohjastani ja kerätä listaan mahdollisimman kitkeriä sutkautuksia joiden sisältö olisi kutakuinkin se, miten opetetaan mies taittelemaan tyhjät maito- yms tölkit kasaan.

Tosin. Tänään yksi opiskelukaverini tuli tunnille myöhässä, koska lapsensa oli keksinyt tulitikkuleikkien riemut, ja oli meinannut sattua vähän isompi vahinko. 

Joten minä jätän puurot lattialle, haen kupin teetä ja nojaan taaksepäin. 

Jollain menee aina vahvemmin ja jollain toisella taas heikommin.

Kesä, missä sinäkin kuppaat?!

3 kommenttia artikkeliin “Katkaiseeko höyhen kamelin selän?

  1. Voi ei, tiedän tasan miltä tuollainen elokuvaefektein varustettu univaje tuntuu. Minä pelkäsin yhdessä vaiheessa koko ajan kaatuvani tai putoavani maan läpi, kun väsymys vain meinasi ottaa vallan. Tällöin minäkin päätin pysytellä pois autonratista. Älä välitä, täällä on kanssa kaikki hyrskyn myrskyn, mutta dedisten painaessa päälle sellasesta ei tarvitse välittää. 

    Toivottavasti pääset pian tankkaamaan univelat pois! 

    Onneksi meillä on jo kevätaurinko tuomassa energiaa. 🙂

  2. Joo, enpä mäkään ennen lasta ja näitä univelkoja ollut nähnyt hallusinaatioita, mutta nyt olen. Ja luonnollisestikin ne miehen ylityöt, työmatkat sun muut tulee aina silloin kun äiti on eniten väsynyt. Itsellä on tällä hetkellä luksustilanne kun mies on isäkuukaudella ja mä vuosilomilla, joten saan välillä jopa nukkua. Joskus näinkin!

    Mutta jätä nyt hyvä ihminen ne puurot, vellit ja likaiset vessat oman onnensa nojaan, ne selviää kyllä. Pääasia et sä ja lapsi pysytte jotenkin tolpillanne. Mitä kokeneemmaksi äitinä tulen, sitä vakuuttuneempi olen siitä että asiat kannattaa tehdä helpoimman kautta (lue: jättää välillä tekemättä). Eli nyt videot tms. pyörimään lapselle ja äiti hetkeksi sohvalle makaamaan, hus!

  3. Kiitos Ruusu ja Rosanna (voi kun nuo sointuu niin kivasti yhteen :)) tsempeistä, tarpeeseen tuli!

    Käsittämätöntä, että ei siihen toisaalta tarvita kuin yksi kunnolla nukuttu yö, että hallusinaatiot loppuu. Muuten voisin kyllä ottaa vielä pari viikkoa unta ja lepoa, mieluiten jossain Curaçaolla…

    En mä mitään siivoile, täällä eletään muutenkin kuin huvikummussa 🙂 Katsotaan sitten viikonloppuna, paitsi että tämä mutsi on lähdössä juhlimaan, ensimmäistä kertaa lapsen syntymän jälkeen! Eli ei katsota. 

    Ja puuro on paljon kätevämpää imuiroida kuivuneena pois lattialta kuin yrittää pyyhkiä märkänä. Ei taida päästä niksi-Pirkkaan tämä vinkki…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *