Kuivin suin?

Nuo lomatunnelmat saivat minut aivan nostalgian valtaan, ja kun muistelin menneitä lomia verrattuna näihin nykyisin perheen kanssa vietettyyn aikoihin, niin täytyy sanoa, että aika iso muutos on suhteessa alkoholiin. Eikä se muutos tottapuhuen koske vain loma-aikoja, se on kaikkien aikojen muutos.

Joskus oli näinkin.

Ennenmaailmanaikaan, silloin kun olin NUORI opiskelija, näin retrospektiivisesti voisi sanoa, että kyllä siinä kohtuukulutuksen rajat varmaan olivat koetuksella useamman bilevuoden ajan. Runsa(ahko)n alkoholinkäytön negatiiviset lieveilmiöt eivät vain tule niin nopeasti pintaan, kun juomiseen liittyy kuitenkin enemmän positiivista kuin negatiivista, enemmän sosiaalista kuin epäsosiaalista ja suuremmilta vahingoiltakin on vältytty. Alkoholi ei ikäänkuin koskaan ollut pääosassa, ainoastaan mukana.

Suomessa alkoholi on kallista ja juomakulttuuri, ehkä toivottavasti muutoksessakin mutta edelleen todennäköisesti vieläkin runsasta ja humalahakuista. Eikä sitä oikein akateemisesti koulutettu nuorehko kaupunkilaisnainen oikein muuten uskokaan, mutta käymällä perjantai-iltapäivällä keski-Suomessa keskikokoisessa kaupungissa alkoholiliikkeesä ja jonottamalla siellä puolikas viinipullo kädessään seuranaan ainoastaan eri ikäisiä miehiä, joiden kädessä on joko Koskenkorva- Leijona tai Dry Vodka -pullo, siinä alkaa ymmärtää, että eivät kaikki juo viiniä ruoan kanssa.

Nuoruus nuoruutena äärimmäisine ilmiöineen ja kokemuksineen, ja kyllähän minäkin siitä sitten parisuhteen myötä rauhotuin. Mutta ei täällä näin kuivin suin ole ennen oltu. 

Ensimmäisen kerran vakavissani pohdin lapsia ja alkoholia ollessamme tuttavillamme muutama vuosi takaperin viettämässä iltaa. Mukana menossa oli rennon sivistyneesti lapsia ja aikuisia. Lapset pistettiin ajoissa nukkumaan ja aikuisistakin yksi oli koko illan ajokunnossa. Mutta silti. Aikuisten ääni kohoaa nautittujen cocktailien myötä, olkoonpa miten hienosti sekoitettuja manhattaneja ja martineja hyvänsä. Aikuisten käytös muuttuu, kyllä se naama ladyillakin punottaa muutaman jälkeen. Ja kyllä alkoholi haisee.

Ei tuntunut oikealta. Ja siinä sitten hiljaa mielessäni totesin, että jos minulla ikinä on lapsia, niin meillä ei kosteita iltoja heidän nähtensä vietetä. 

No nyt on lapsi. Ennen lasta olin vankkumaton nk. esimerkin avulla kohtuukäytön opettaja. Ja varmaan olen vieläkin, jahka lapsi kasvaa. Toistaiseksi olen suorastaan nipo. Pieni ihminen ei vielä tarvitse erityisesti opastusta siinä, miten lasillinen ruoan kanssa riittää mainiosti. Aika näyttää, millaisia perheensisällissotia täällä käydään, kun tylleröisen teini-ikä koittaa. 

Alkoholinkäytöstä on Suomessa vaikeaa keskustella rauhallisesti. Tämä on vähän tällainen yhden totuuden maa, joko niin taikka näin, mutta aina taustalla soi se kuuluisa ”koskaan et muuttua saa”. Eikä mieltänsä saisi muuttaa. Absolutisti on tylsä ja kaikki muut vetävät viinaa kaksin käsin, on stereotypia, joka päällimmäisenä jyllää. Itselläni on onneksi lähinnä ainoastaan päinvastaisia kokemuksia, mikä kertoo ehkä, paitsi mukavista ystävistä, myös aika kapeasta näkymästä yhteikunnallisesti kuitenkin melko laajaan ongelmaan. 

Kesäiset päivät kutsuvat siiderille, shampanja on yksinkertaisesti ihanaa ja pihvi rakastaa punaviiniä. Näiden mielikuvien kanssa sopii heikosti yhteen se fakta, että esimerkiksi poliisin tietoon tulleilla pahoinpitelytapauksissa alkoholilla on usein osuutta asiaan. 

Milläköhän tätä maailmaa muutettaisiin?

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *