Helmikuu hivuttaa (vaan kannattaako valittaa?)

Voihan väsymys. Helmikuu on heikoin kuuni kaikista olemassaolevista. Jos joskus olen koko maailman diktaattori, teen niinkuin keisarit Julius ja Augustus ja perustan nimeäni kantavan kuukauden. Otan helmikuun ja siirrän sen kesälle.

Kouluhommat huohottaa niskaan, ulkona sataa tai on kylmä, väsyttää, ei saa syödä karkkia, pitäis pitäis muttei jaksa.

Lounastin tänään mitä kummalisemmassa seurassa. Ja samalla tunnistin itseni, mikä oli sangen epämielyttävää. 

Kaikilla on varmasti aina syynsä ja oikeutensa olla asioista sitä mieltä kuin ovat, mutta ehkä pieni oman sävyn viilaus yleisessä keskustelussa olisi joskus paikallaan. Eiväthän kaikki asiat voi olla niin huonosti, muilla täysin ala-arvoinen maku, ei minkäänlaista kompetenssia tai pätevyyttä hommaansa, koko (opiskelu)elämä olla pelkkää taktikointia, mielistelyä ja taistelua toinen toistaan keljumpien opettajakojoottien joukossa, ruokakin on pahaa ja laadutonta ja asiat nähdä vain yhdeltä kantilta ja se kantti on musta?

Ei yhden yhtä positiivista kommenttia yhteenkään keskustelunaiheeseen. Jota pöytäseurueessamme vaihdettiin ehkä syystä melkein joka lauseessa, koska kaikki oli niin huonosti, että mitä niistä turhaa jauhamaan. Kaikki pienikin positiivinen kommentoitin latistettiin ”voi voi kun et sä vielä tiedä…”-tyyppisillä alentuvilla naurahduksilla.

Selvä, ei sitten. Hämmennyin lopulta niin että alkoi naurattaa.

Ja muistin itseni väsyneenä, pettyneenä, epätoivoisena, hirveässä stressissä ilman suuntaa mihin mennä. Ja tajusin, että joskus olen itse kuulostanut ihan samalta.

Minä olen kärkäs, ja katson että huumorintajuni on melko huumorintajutonta, hallitsen sarkasmin ja musta huumori kyllä hymyilyttää. Mutta katkeruus ei naurata.

Pitää muistaa tämä juttu seuraavan kerran, kun tekee mieli marista ihan pelkästä marinan ilosta.  

 

3 kommenttia artikkeliin “Helmikuu hivuttaa (vaan kannattaako valittaa?)

  1. Auts! Musta helmikuu on kaikista olemassa olevista kuukausista paras ^^
    Tuollaiset keskustelut on kyllä rasittavia ja epämukavia!
    P.s. musta Ella tuntuu, että tultaisiin hyvin juttuun sun kanssa 🙂

  2. No mutta pitäähän jonkun tykätä helmikuustakin. Mä olen vaan aina ollut sitä mieltä että niitä alkusuomalaisia, jotka tänne joskus Litorinanmeren aikoihin vaelsivat, huijattiin rankasti. 

    Tykkäätkö hiihtämisestä? Mä nimittäin tykkään, se on mun helmikuun pelastus, mutta harmittaa, kun viime viikollakin lumi kivettyi suksien pohjaan, niin nyt ei sitten ole tullut lähdettyä… pitää nyt varmaan kun taas vähän kylmeni, mennä ladulle kun se tuossa parinkymmenen metrin päässä kerran on. Muuten en vieläkään keksi helmikuulle mitään hyvää käyttöä, mutta vinkkejä otetaan vastaan 🙂

    Mä olen satavarma, että tultais hyvin juttuun, kun me tullaan kerran täälläkin!

    Mä mietin edelleen sitä lounasjuttua, se oli niin kumma. Vähän edelleen naurattaa, mutta kyllä vähän säälittääkin. Että jollain voi olla mieli NIIN musta…

  3. Nimenomaan ulkoileminen helmikuussa on ihanaa! Kun linnut laulaa jo ja on keväisempi tuoksu ilmassa 🙂 ..hiihtäminen kuuluisi tähän samaan sarjaan, mutta mulla ei ole suksia tällä hetkellä! 🙁 ..ellei naapurin ”lankkusuksia” lasketa, hihi.. niitä en olekaan sitten viimetalven testannut, ehkä pitäisi!

    Toivottavasti niitä lounaskeskustelijoita naurattaisi itseäänkin tuo, jospa olisi tajunnut, että meni vähän….. yli 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *