Ai mitä se tekee?

Onnistuin hämäämään Katieta ystävänpäivän blogitempauksen lahjan tiimoilta, kun olen ovelasti pitänyt harrastukseni piilossa.

Tai totuudenmukaisemmin, en ole juurikaan nyt kun alaa opiskelen toteuttanut ”omia” projekteja, koska koulutöissä on enemmän kuin tarpeeksi pakertamista. Erinomainen tapa jälleen tehdä harrastuksestaan työtä 🙂

Olen aika laiska neulomaan, pakolliset villasukat saan ainakin kerran vuodessa puserrettua. Virkkaaminen taas, noh sanotaan vaikka että niitä Katiellekin lähettämääni pussukoita voisin virkkailla vaikka kuinka monta, niiden vuorittaminen taas onkin asia erikseen. 

Haasteenani on koettaa tasapainoilla kierrätetyn materiaalin, rajallisten taitojen ja omien esteettisten ihanteiden välillä, kaiken takana on tietenkin se ihana flow-fiilis (joo, huh, kirjoitin siis tuonkin…), jonka erilainen näperteleminen ja nykertely tuottaa. 

Käsillä tekemisen sanotaan aktivoivan aivoja niin monella tasolla, että harva muu aktiviteetti yltää samaan. Lisäksi hyvää mieltä tuottaa useimmille se, että omien pikku kätösten jälki on (rajallisistakin taidoista huolimatta) suhteellisen nopeasti nähtävissä. 

Jossain haaveitteni hauta-arkussa muhii ajatus, että tekisin postauksia otsikolla ”Mitä kaikkea voit saada aikaiseksi puolisosi käyttämättä jääneistä vaatteista”.

 Tässä on pari sen otsikon alle kuuluvaa mestariteosta: 

Pupusen askartelin viime- ja edellisviikonloppuina, kun kääpäläinen jo oli jo unten mailla.

Matto, jonka päällä pupunen nököttää on pesimishuumassa ennen tylleröisen syntymää toteutettu leikkimatto/alusta.

Pupu on tehty tilkuista, joita on haalittu sieltä sun täältä, leikkimatto on sen sijaan kokonaan miekkoselleni liian pieniksi käyneistä paidoista kasattu. Alapuoli on valkaisematonta lakanakangasta ja välissä on ohut vanukerros. 

 

Aikaisemmin kesällä, kun en tajunnut että hiekkalaatikolla tarvitaan myös kura/suoja-asusteita, ompelin tylleröiselle takin, johon tarvittiin kolme miesten paitaa ja yhdet housut. Toteutus melko vapaalla kädellä.

Ja tällainen siitä sitten tuli, kyllä se hiekkalaatikolle kelpasi.

Joten kyllä, harrastan käsitöitä ja kaikenlaista DIY-juttuja. Ja ehkä uskallan joskus toistekin esittellä tekosiani, mutta pyydän lukijaa nöyrästi olemaan vertaamatta minua vaikkapa Kaunis Pieni Elämä-blogin Anneen, me ei painita lainkaan samassa sarjassa 🙂

8 kommenttia artikkeliin “Ai mitä se tekee?

  1. Vau! Että jotkut osaavat! 😮 

    Minä olen suutarin lapsi -tyyppisesti ompelijaäidin ihan avuton käsitöitä kammoksuva tytär. Kaksi kertaa olen koulun pakollisten käsityötuntien jälkeen innostunut neulomaan ihan niinkin hankalan asusteen kuin kaulaliinan – molemmilla kerroilla poikaystävälle. Ekassa taisi mennä yksi talvi, toisessa… öhöm, kolme vuotta, ja silloinkin se valmistui vain, koska lanka loppui eikä kaupasta saanut enää samaa. No, Mies on niin sulkkis, että käyttää yhä monen vuoden jälkeen kaulaliinannysäänsä. 😀

    Eli siis aivan upeita luomuksia, tykkään! Saamastani söpöstä pussukasta tuli muuten uusi avainkukkaroni. Hoksasin, että se on kaikkein paras pimeän aikaan kaivaa käsveskasta, kun eroaa muista kukkaroistani virkatulla pinnallaan. Ei enää kiroilua pimeällä etupihalla! 😉

  2. Kiitos 🙂 Noita on ollut niin kivaa tehdä!

    Mikäs niissä kässäjutuissa kauhistuttaa? Valitettavan usein nimittäin kuuluu olevan joku täysin inspiraatiot latistava opettaja. Mun ohjenuorana on yleentä että ei pidä laittaa rimaa liian korkealle, tai sitten pitää vaan hyväksyä, että riman altakin pääsee marssimaan…

    Mulla on myös itselläni kassi täynnä pussukoita =) Se on kätevää ja järjestelmällistä, ainakin siihen saakka kun kassissa on vähemmän kuin 8 pussukkaa.

  3. Ööh, kömpelöt kädet, ei kärsivällisyyttä, kärsimätön opettaja, paljon edistyneemmät ja innostuneemmat luokkakaverit? Ja mutsikin teki niin pitkää päivää, ettei iltaisin jaksanut opettaa tyttäriään virkkaamisen saloihin. 

    Nykyisin musta käsitöitten tekeminen on vain äärettömän tylsää… Mutta ei se silti estä mua ihailemasta tyyppejä, jotka osaa ja jaksaa, ja varsinkin niitä lopputuloksia! 🙂

  4. Heeeei, Kainaloinen! Kiitos 🙂 Jokos muuten olet back? Täällä nälkäinen yleisö jo odottaa uusia hyvinkirjoitettuja juttujasi! Tai jos pitää valita väkertelyn ja kirjoittelun välillä niin väkerrä mieluummin, itselleni tulee ainakin siitä aina vähän parempi mieli kuin koneella olemisesta 8)

  5. 😀 Ehkä täältä vähitellen palaillaan taas näppiksen ääreen. Katsotaan, jos vaikka saisin tässä viikonloppuna jotain aikaiseksi. Ideoita ainakin on 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *