On ainakin yksi juttu, jota ei etukäteen kerrota

Olin juuri miettinyt, miten reteästi kommentoisin phocahispidan nukkumispostaukseen, varsinkin kun itse olen saavuttanut jonkinlaista menestystä lapsen nukuttamisessa, tai itse asiassa nukuttamisesta luopumisessa. Nyt olen valvonut sen verran, että en kommentoi sinne mitään. Ei varmaan tule yllätyksenä, että lapsi nukkuu huonosti kipeänä, mutta se, että viime yönä taariainen oli kolmen aikaan lähdössä leikkimään ja meuhkaamaan pöö-leikkiä makuuhuoneen verhojen kanssa, saattoi vähän yllättää

Sitä ei paljoa mainosteta, että kun äidin elämä alkaa normalisoitumaan ja  vauvakupla on poksahtanut, että ei se lapsi siitä mihinkään muutu ainakaan nukkumistottumuksiltaan. Vähän herkempi nukkuja on sitten vähän herkempi, viis siitä, lähteekö äiti aamulla kouluun vai ei. Vaikka se nyt jotenkin pääteltävissä on ollut, niin yhtä kaikki tämä kuuluu siihen tätä-et-tiennyt-kun-sait-lapsen -pinoon.

Kun lapsi oli kahdeksan kuukauden ikäinen, olin univelasta niin romuna, että melkein aloin itkeä neuvolassa. Neuvolan täti siinä sitten yritti jotenkin poliittisesti korrektisti pitää kiinni suositusimetyksestä, mutta tuli ääneen muotoilleeksi, että jos yöimetyksistä pääsee irroittautumaan, niin yöt luultavasti rauhoittuisivat. Ja minä tartuin täkyyn.

Olen siis lopettanut imetyksen aivan itse ihan oman itseni takia lapsen ollessa vähän yli kahdeksan kuukauden ikäinen. Voi minua. Ja kyllä, yöt kyllä rauhoittuivat. Eivät pysyvästi, eivätkä kokonaan, mutta siitä lähtien on viikossa ollut montakin kertaa koko perheellä useampi kokonaan nukuttu yö. 

Välillä menee kyllä aivan ranttaliksi. Niinkuin viime yönä. Enkä ole huomannut niillä paljon peräänkuulutetuilla rutiineilla olevan asiaan sen kummempaa vaikutusta. Ainoastaan se, että päivä on ollut harvinaisen täynnä toimintaa ja tohinaa, on tähän mennessä taannut melko väsähtäneen mukelon, joka koisaa tyytyväisenä aamuun asti. 

Nyt tättähäärä nukkuu onnellisena päikkyjä, antibiottikuuria on enää päivä jäljellä. Mies painui kuumeisena työterveyteen ja minä olen koneella, kun en enää viitsi siivotakaan. Jos nyt väen vängällä halutaan tästä tilanteesta nähdä jotain positiivista, niin muutamassa potilaassa kotona on se hyvä puoli että ainakin tulee vietettyä aikaa yhdessä <3

 

11 kommenttia artikkeliin “On ainakin yksi juttu, jota ei etukäteen kerrota

  1. No ainaki teillä on päästy aimoharppaus eteenpäin nukuttamisasioissa.

    Meillä on kokeiltu nyt vauvan nukuttamista vierashuoneen aikuisten kokoiseen sänkyyn kohtuullisen lupaavin tuloksi. Yhtenä yönä yksi herääminen ja toisena kaksi. 

    Sänky on matala ja sen vieressä putoamisen varalta vieraspatja, mutta ainakaan vielä ei ole koetettu heittäytyä alas sängystä.

    Kenties oman huoneen rauha JA tarpeeksi tilaa kääntyillä ja kieriä unissaan ilman pinnoihin sotkeutumista voisi olla avain onneen…

  2. Voi phicahispida, mä olen täällä niin lurppasilmäinen, että oon jo surku sunkin puolesta :/  Tiedäthän sanonnan Ei yksi kunnolla valvottu yö ketään väsytä? Eipä niin, mutta entäs jos takana on esim. yli vuosi heikohkosti nukuttuja öitä? Mä toivon niin kovasti, että niin teillä kuin meillä ja kaikissa niissä kodeissa, joissa pieni lapsi valvottaa, asiat paranisivat mahdollisimman kivuttomasti!

    Mulle yks graduohjaaja sanoi kerran että motivaatio se on kiukun motivaatiokin. Me oltiin vaan molemmat niin puhki niihin yli kahden tunnin iltapainiotteluihin, että ei tehnyt edes ihan hirveän pahaa antaa toisen huutaa kolme minuuttia suoraa kurkkua. Ja sittenhän se nukahtikin. Me tunnettiin itsemme ihan idiooteiksi. Tätä siis tarkoitti se, kun neuvolassa oli taiten yritetty sanoa, että lapsellekin on parempi se, että nukahtaa yksin nopeammin kuin se iäinkuinen painiminen. 

    Nykyään hanipuppeli menee siis itse iltaisin nukkumaan. Vastineeksi herää välillä kerran yössä tunniksi leikkimään(kö?).

  3. Ihan hyvä että varoitit, ettei täällä turhaan odotella niitä ”sit kun lapseni nukkuu kiltisti koko yön” öitä liian innolla. Mä olen kans miettinyt näitä unikoulujuttuja, että pitääköhän ne nyt ihan paikkansa. Kun joka opuksessa neuvotaan, että muutaman yön kärsimyksen jälkeen lapsi nukkuu ikuisesti rauhassa. Mutta eihän se niin mene, kun jatkuvasti tapahtuu kaikkea, mikä sitä unta häiritsee: flunssia, hampaita, matkoja, muuten vaan jänniä päiviä jne. Eli jos joku iloitseekin että jes, nyt mun lapsi nukkuu, niin auta armias kohta ei enää nukukaan kun kuitenkin tulee taas joku vaihe joka sitä unta häiritsee.

    Ja sitten ilmeisesti on myös niitä vauvoja, jotka on vaan perineet niin penteleen hyvät unenlahjat etteivät herää mihinkään. Voi niitä onnekkaita vanhempia.

  4. Mua ärsyttää se, kun aina kaikki hokee sitä:
    Kyllähän se on tiedossa, että kun vauva kannetaan sisään,
    vanhempien yöunet lentävät ikkunasta ulos.

    Joo tiedetään, mutkun väsyttäääääää. Äää.

    Kyllä kannattikin, jos kolme minuuttia meni. Minulla loppui kantti, kun 120 minuuttia meni rikki ja vauva alkoi sinertää ja hakata päätään pinnoihin. 😀

  5. Joo, Ruusu, kai ne opukset (tai minä olen lukenut vain ne neuvolan lappuset ja Unihiekkaa etsimässä) yrittää vaan vähän valaa toivoa edes yhdestä paremmin nukutusta yöstä. Mäkin on vasta nyt alkanut hyväksymään sen faktan, että ei tässä kukaan vielä vähään aikaan montaa kokonaista yötä perättäin nuku, koska niinkuin sanoit, koko ajan tapahtuu jotain kehitystä, ja se heijastuu yöuniin.

    Mies valvotti eilen lasta yhdeksään (en ollut kotona, pakko oli päästä vähäksi aikaa ulos täältä sairastuvalta) ja tämä aamuna koisattiin koko porukka kahdeksaan, jonka jälkeen mä sain jatkaa vielä yhdeksään. Me vuorotellaan aamunukkumisen kanssa viikonloppuisin.

    phocahispida, se on kyllä ihan helvetistä kun muksu karjuu ja pistää sellasen draamashow:n pystyyn. Oma kullanmuruni mm. pienempänä oksensi aina kun oli avannut ääntään ihan vaan minuutin-pari sillä lailla oikein huolella. Onneksi se taipumus on vissiin takana päin. Tai mistä näistä tietää… Siksi se kolme minuuttia olikin ihan ihme, ja siksi me oltiinkin niin ällistyneitä. Nyt on sitten helppoa, jos se karjuminen kestää pidempään, niin silloin on ns. tosi kyseessä. 

    Mutta hirveä sissi saat kyllä olla, kun tuntitolkulla olet saanut yrittää. Se on kamalaa. Ihan kamalaa, ja siinä tekee mieli kyllä tirvasta jokaista vanhojen kansanviisauksien jakajaa. 

    Ja ne kaikki vanhat kansaviisaudet on muutenkin tollasilla hädän hetkillä ihan ärsytyksen huipulta. Niille niiden latelijoille pitäis aina muistuttaa se vähemmän puhetta ja enemmän tekoja. Niinkuin oot vissiin vähän vihjaillutkin, että saa tulla käymään ja kokeilemaan nukuttamista, ennenkuin lähtee neuvomaan 🙂

  6. Meillä oli muuten ihan sama juttu! Vauvan ollessa noin seitsemän-kahdeksan kuukauden iässä lopetin yöimetykset, koska olin niiiin loppu. Ja auttoi aika paljonkin. Minulla loppui tuon myötä maidontulo  kokonaan, mutta sillti pidän kiinni siitä että tuo oli meille hyvä ratkaisu. 

    Tsemppiä sinne pikkupotilaan yöhoitoon (ja koulussa hereillä pysymiseen, nimim. kokemusta on)!

  7. Ooh, Rosanna, sinäkin olet vielä hereillä 😛 (niin kamala viikko takana koulussa/töissä. Voikohan silmät pudota väsymyksestä?)

    Pikkupotilas ei sitten pahemmin taudistaan välittänyt, ja nukkuu edelleen tasaisen epätasaisesti katkonaisia öitään, mm. edellisen yön kuin pieni kivi, mutta viime yön kirkui ilmeisesti hitaasti kasvavia kulmahampaitaan, koska hiljeni vasta särkylääkkeellä. 

    Mä niin allekirjoitan ton ”meille hyvä ratkaisu”. Koska niin se oli meillekin 🙂

    Tsemppiä arkeen. Kun me selvitään loskaisesta helmikuusta, me selvitään mistä vaan!

  8. Joo kummasti tähän tietokoneelle juuttuu vaikka olisi mahdollisuus tankata niitä yöunia. 😉 Ilman kofeiiniövereitä silmäluomeni putoaisivat varmaan tuon tuosta. 

    Voihan hampaat. Onneksi pikkuiselle voi antaa sitä särkylääkettä että vähän helpottaa!

    Todellakin, kun me tästä harmaasta lumesta ja loskasta univeloilla selvitään niin selvitään mistä vaan! 🙂

  9. Mä olen jostain lukenut, että tietokoneella ei pitäisi olla nukkumaanmenoaikana, sillä tietokoneen näytön säteily on, toisin kuin esim. tv:n näytön säteily, piristävää, eikä unettavaa 🙂 Tämä on selkeästi meidän heikko kohta. 

    Ja koska näihin kommenteihin saadaan se tykkää-painike???

  10. Mun pitäisi pakata viikonlopun mökkireissulle, valita vaatteet huomisiin veljen Wanhoihin ja tehdä huomiselle blogifilleri. Tehdään tehdään, kunhan tuo vieressä tuhiseva vauva vajoaisi viimein kunnon syvään uneen.

    Ja mahaan sattuu. 😀

  11. Toivon phocahispida, että pian helpottaa! Mun siskolla on ollut kans refluksi, ja se muistaakseni söi aika pitkään Nexium-kuureja, kunnes lopulta  tehosivat. Toivottavasti sullakin.

    Voi Wanhoja…. Nyt kun en lukiossa opeta, niin eipä tula vanhojakaan nähtyä. On ne niin ihania! 

    Toivottavasti sait unta vielä kaikkien hommailujen jälkeenkin, eikä pikkuherätyskello kovasti valvottanut 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *