Sehän puhuu mulle!

Muistan, miten parin viikon ikäinen lapsi sylissäni tuijotin sitä kyyneleet silmissä ja totesin, että ei se enää ole niin vauva kuin syntyessään, sehän on kasvanut jo vaikka miten isoksi. Siinä oli varmaan hormoneilla taas oma osuutensa kyyneliin, mutta yhtä kaikki, kyllä aika vaan kuluu nopeasti, kun pientä katsoo.

Vuosi sitten ihmettelin, etteikö sitä kiinnosta liikkuminen ollenkaan. Syöttötuolinhankkimismatka oli strategia-asteella (ja millaisen matkan sen tuolin takia hormonihuuruissa onkaan valmis tekemään), päivässä oli vähintään kahdet päiväunet, vaipat olivat kokoa 2 ja tissi maistui.

Kyllä on asiat eri mallilla. Nyt, vuoden ja kolmen kuukauden ikäisenä tylleröinen kävelee, tanssii (pyörii hienosti ympyrää), syö silloin tällöin itse lusikalla kun sattuu huvittamaan, hoitaa vauvanukkea, pinoaa palikoita, yritää laittaa itse vaatteita päälleen siinä kuitenkaan onnistumatta, vetää selkä-kaarelle -raivarin pienimmästäkin vastoinkäymisestä, tajuaa sanoa joo, jos kakkahätätiedustelu osuu oikeaan ajankohtaan ja vaikka mitä muuta, mistä äidin on syytä olla iloinen ja ylpeä. 

Havahduin viime viikolla siihen, että hakiessani pylleröistä päikystä, neitokainen hölisi pitkään tarinaa. Enkä minä ymmärtänyt muuta kuin puu. Aikansa mäntyjä sohoteltuaan tyttönen kohautti harteitaan, huokaisi kuuluvasti ja hiljeni. Minä en siis puhu lasta. Tarvitsenko nyt tulkin?

No en, vaan paremman keskittymiskyvyn (mistäköhän marketista sitä saa?). Tänään puutarina sai jatkoa, mutta onneksi kotona juttu alkoi jo olla tuttua äidillekin. Maito, (r)uokaa, lamppu, nenä, vauva, hauva, pupu, auto, ankka, kukka, ei, ÄITI, EIIIIII, auta, (l)eipä, kenkä, (s)ukka ki(r)ja. Pöllö on toistaiseksi huhuuuu, napa on papa ja MC Koppakuoriainen on koppakoppakoppa. Viimeiseksi mainittuun otetaan mukaan myös svengaava tanssihuojunta. 

Kehuin toissapäivänä yhden tutun uutta kampausta. Hän naurahti, että lapselta oli tullut palautetta ennen kampaajakäyntiä, että ”äiti, sä näytät ihan räjähtäneeltä”.

Tästä se jatkuvan verbaalisen palautteen saaminen siis alkaa. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *