Hyvää huomenta!

Sisäinen Marttani heräsi eilen, varmaan kirpeään pakkassäähän. Ja ehkä siihen mukavaan ahaa-elämykseen, ettei meidän tarvitse lähteä ruokakauppaan, vaan ehditään aivan rauhassa käydä muualla kaupoilla ja asioita hoitelemassa, siellä minne ei ikinä muuten ehdi ja kirjastossa tms. Ja juoda iltapäiväkahvit rauhallisesti omassa kodissa vielä valoisaan aikaan. 

Tästä kaikesta aivan virkistyneenä päätin pitkästä aikaa tehdä illalla sämpylätaikinan aamulla paistettavaksi. 

Loppuraskaudesta leivoin aamuisin PALJON ja USEIN. Johtuen siitä näin jälkikäteen aivan ellottavasta faktasta (älä lue, jollet kestä) että vaaka-asentoon mennessä vatsalaukkuni säsältö saattoi valua suuhuni siinä määrin, että eihän siinä muu auttanut, kuin viettää aikaa pytyn/lavuaarin yläpuolella ja antaa valua vaan. Kyse ei siis ollut pahoinvoinnista tai oksentamisesta, vaan ihan vaan siitä että valui. Eikä se valuminen sitten enää loppunut, vaikka nousikin ylös sängystä.

Koska tämän seurauksena en sitten välillä nukkunut ollenkaan, saatoin iltayöstä tehdä taikinan, odottaa n. viiteen saakka aamulla lukien, pystyasennossa torkkuen tms, laittaa sämpylät kohoamaan viideltä, torkkua tunnin pari lisää, ja kun siipan herätyskello kilahti, pistin pellin uuniin. 

Nyt on jäänyt sämpyläleipomukset vähän vähemmälle, mutta koska nämä tämän aamun tuotokset olivat niin mainion makuisia, pitänee elvyttää tämäkin tapa, ainakin viikonloppuaamuisin. Olkoonkin, että arkiaamut lähtee mahtavasti käyntiin tuoreilla sämpylöillä.

Koska ahdistun niistä insinöörikokkihahmoista, jotka rynnivät kyökkiin lämpömitttaireinen ja elektronisine jauhovaakoineen (eivätkä sitten kuitenkaan siivoa jälkiään), katselen usein muutamaa, neljää viittä reseptiä ja teen niistä oman, yksinkertaistetun versioni. Sämpyläresepteissä huomasin aika nopeasti sellaisen yhtäläisyyden, että vettä laitetaan puolet siitä, mitä jauhoja. Ja kaikki muut vaihtelee.

Eilen illalla tein näin:

Sekoitin 3dl kädenlämpöiseen veteen n.1/5 hiivakuutiosta, vähän suolaa ja 6dl jauhoja, joista 4 oli vehnäjauhoja ja 2 ruista. 

Kulhon päälle laitoin kumpparilla muovin, ja jätin koko kulhon yöksi pöydälle

 

Aamulla, kun muovin ottaa pois, taikinan kuuluu kuplia vienosti:

Tätä taikinaa ei vaivata. Se kipataan hyvin jauhotetulle pöydälle…

…ja sen jälkeen se venytetään pötköksi, jonka voi taittaa ensin kaksin ja sitten nelin kerroin:

Minun sämppäri eivät tänään voittaneet Miss Sämpyläuniversumikruunua ulkonäöllään, mutta maku oli sitten sitäkin parempi.

Ai niin, ennenkuin aamulla on tehnyt yhtään mitään, pitää uuni laittaa 250 asteeseen kuumenemaan.

Jatkuu. Sitten pötkö leikataan palasiksi, palat laitetaan pellille ja pelti uuniin.

Ennen:

Jälkeen:

Ja sisältä ne näyttävät tältä:

 

Nämä sämpylät ovat hakeneet inspiraationsa suosikkiohjelmastani Strömsöstä (olen aina halunnut Lee Esselströmiksi Lee Esselströmin paikalle!). Tuolta linkin takaa paljastuvasta reseptistä poimin loppujen lopuksi vähäisen hiivan käytön ja kulhon yöksi huoneenlämpöö jättämisen. Jätin myös yleensä käyttämäni öljyn pois taikinasta. 

Aikaisemmin olen tehnyt muuten samoin, mutta käyttänyt enemmän hiivaa, lisännyt taikinaan vähän siirappia ja öljyä ja pistänyt kulhon yöksi jääkaappiin. Taikinaan olen sotkenu usein myös auringonkukan- pellavan ja seesaminsiemeniä, mitä nyt on kotona sattunut olemaan. 

Muita varioimisen/kokeilemisen arvoisia aamusämpyläreseptejä on mm. Sikellä ja Myllyn Parhaan kotisivuilla.

Vielä ehtii tänäkin iltana!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *