Vapaapäivä elämästäni II: Reissussa ilman lasta

Vauvan kanssa Tallinnassa: 

  • Ota mukaan vaipat, ruoat, vaihtovaatteet, parasetamoli, KuplaStop, lapsen passi, oma passi, leluja, mitä muuta nyt tarvitsettekaan.
  • Ota mukaan myös joku, joka voi välillä hoitaa lasta, kuten esim. isä, täti, hyväkuntoinen mummo tai pappa.
  • Nakkaa vaavi ja kamat kärryihin ja kärräile kärryt laivaan.
  • Viihtykää.

 

Nyt en tiedä, kun vauva ei ole enää niin vauva, että menisikö noin yksinkertaisesti kun meillä viime kesänä, mutta eilen siis käväisin Tallinnassa yksin.

No miten se sitten järjestyi, noin vain ja vielä keskellä viikkoa?

Vaikka niin, että pedataan vapaapäivä niin, ettei päivälle osu pakollisia velvollisuuksia, kuten esim. töitä tai koulua. Sitten sellaisista vähemmän velvoittavista jutuista vaan lintsataan. Varmistetaan että isi tajuaa hakea tyllerön päivähoidosta ja sitten mennään!

Olen aikaisemmin jo maininnut fiksaationi yksin matkustamiseen. Laivamatkailuun en sitä aikaisemmin ole kuitenkaan ulottanut ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että en ole erityisesti risteilytunnelmasta nauttivaa sorttia. Mutta voi miten mukavaa se nyt olikaan!

Äiti yksin reissussa:

  • Pakkaa kassiin perussetin (lompakko, matkakortti, puhelin ja kotiavaimet) lisäksi passi ja hyvä kirja.

Kun ennen laivassa muutaman tunnin kökkiminen on ollut kaameaa odottelua, nyt se olikin vain mukavaa istumista, rauhassa syömistä, kahvittelua ja lukemista.

Jossain vaiheessa lapsen syntymän jälkeen huomasin, että kun aikaisemmin yksin syöminen oli kurjaa, nykyään sitä tulee oikein mietittyä, että kysyykö ketään lounasseuraksi, vai syökö ihan hiljaa yksin. Vaikka Tallinnan-laivojen ruoka ei mitään gourmet´ta olekaan, maistuu se luxus plus ultralta, kun rauhassa saa haarukoida ruokaa jota ei ole tarvinnut itse laittaa.

Matkan varsinainen tarkoitus oli käydä Karnaluks-tukussa hakemassa tarvikkeita kevään kursseja varten, ja sinne heti satamasta suunnistinkin.

Oho, joutsenia satama-altaassa.

Karnaluks on tunnettu lanka- yms. ompelutarvikeparatiisi, joka sijaitsee Tallinnassa K.A. Hermanni -kadulla. Jos vähänkään tarvitsee jotain erikoisempaa kuten harkkosaksia, vinonauhan valmistamista helpottavaa apuvälinettä tai ruusupuisia neulepuikkoja, tai vaan edulliseen hintaan vaikka Alpaca Silk -lankaa, kannattaa suunnata sinne. 

Huolimatta siitä että monista aikaisemmista visiiteistä viisastuneena minulla oli tällä(kin) kertaa mukanani ostoslista, ostoskorin sisältö vaihtui monta kertaa, enkä ole edelleenkään ihan varma, että tuliko kaikki listassa olevat tarvikkeet ostettua. 

Ränsistynyttä kauneutta Fr.R. Kreutzwaldi-kadun takapihoilta.

Koska kävelin ja taivastelin, meni aikaa yli tunti, ennenkuin olin perillä. Koska Viikkarilla matkustaessa maissaoloaikaa on vain klo 14-17.40., paljoa sen enempää en tällä kertaa kierrelytkään. Kävin apteekissa ja sen jälkeen vielä Hää Eesti Asi-liikkeessä, koska se osui kivasti matkan varrelle. Ja sitten pitikin jo lähteä tepsuttelemaan kohti satamaa, koska en halunnut kuitenkaan juosta. 

Hää Eesti Asin näyteikkuna oli kauniisti somistetttu.

Tallinna on ihana paikka, eikä vähiten sen takia, että olen ollut yläasteikäisestä saakka kiinnostunut arkkitehtuurin historiasta (mikä varmaan johtuu turkulaisuudestani, yhä ne siellä niitä vanhoja taloja purkaa, ihme että enää on mitään purettavaa jäljellä). Vanhan kaupungin kauniita taloja voisin tuijotella tuntitolkulla, mutta muita arkkitehtonisia suosikkeja ovat esimerkiksi Nõmmen kaupunginosa ja Kadriorgin kauniit huvilat ennen ykkösratikan (tai kolmosen) päättäriä.

En tiedä, koska seuraavan kerran pääsen syömään Boccaan, Ö:hön tai Controventoon,  eikä näin pikaisilla pyrähdyksillä ehdi paljoa kulttuuria harrastamaan, mutta toivottavasti viimeistään kesällä päästään kaikki kolme yhdessä Kadriorgin puistoon ja Kumuun, Vanhaankaupunkiin ihailemaan rakennuksia ja juomaan kahvia ja alkuillasta, ihan rohkeasti koko porukka yhdessä syömään. 

Lähtiessä satoi vähän lunta.

6 kommenttia artikkeliin “Vapaapäivä elämästäni II: Reissussa ilman lasta

  1. Niin totta! Ja jo Tallinna on aivan eri maailma 🙂 Minulle Karnaluks on uusi tuttavuus, vaikka asuin Tallinnassa parisen vuotta ja käsityö-/askarteluinnostunutkin olen! ..toisaalta, ehkä oli hyvä etten Karnaluksia tuntenut Tallinnassa asuessani, olisin ehkä vieraillut liiaksikin 😉 

    Seuraavalle Tallinnan vierailullesi vinkkauksia voit löytää ehkä täältä http://www.lily.fi/juttu/mummolan-tuoksuinen-villatakki-ja-naapurimaan-aarteita jos nuo kaikki eivät vielä ole ennestään tuttuja paikkoja!

  2. Oi miten ihania ruokia! Mä en muuten ole koskaan tajunnut sitä mankumista, ettei Tallinnassa muka saa palvelua. Eihän missään saa, jos kuolaa räkää kännissä ja karjuu että puhusuomeas*atana! Mua on aina kohdeltu loistavasti, oli kieli mikä tahansa, tai vaikka kielimuurikin. Mä puhun hätätilassa vaikka venäjääkin, mutta itseäni harmittaa kovasti ettei viron kieli taivu, pitäis opetella. 

    Vaikuttaa nyt olevan kovasti trendikästä tarjoilla ruokia tuohenkappaleiden ja vuolukivien päältä, kesällä mekin nautimme herkulliset annokset tuonnäköisistä tarjoiluvälineistä, vaikka ihan vaan Platzissa. Ollaan joskus oltu niin, että yhdellä seurueen naisista oli vauva kärryissä Boccassakin, mutta tuo oli nyt yksinkertainen ratkaisu: Nordicissa yötä, kärryt, puolen vuoden ikäinen bébé, ravintola puolityhjä ja syöttötuoleja tarjolla, mutta ei se ruoka huonoa ollut. Ensi kerralla Neikidiin siis!

    Nu Nordik on ihan ykkönen!

    Karnaluks on kyllä aika taivas. Kävin ensimmäisen kerran kesällä 2008 ja sen jälkeen useamman kerran. Rohkeasti käymään vaan, jo se että sinne löytää perille, on jännittävää. 

    Jos olet asunut Tallinnassa, ottaisin mielelläni vastaan ihan-mitä-vaan melkein-paikallisen vinkkejä. On aina mukavaa, kun joku vinkkaa jotain Viru-keskuksen ja Raatihuoneentorin ulkopuolelta 🙂 tekistikö aiheesta vaikka oman postauksen? Tai sitten voit muuten vaan käydä heittelemässä vinkkejä tänne kommenttilaatikoihin. Kaikki vinkin otetaan ilolla vastaan =)

  3. Hihih, kyllä Tallinnassa palvelua saa ja varmasti missä tahansa, kunhan osaa itse käyttäytyä. Ja maassa maan tavalla, onhan se eri kulttuuri, vaikka lähellä Suomea onkin 🙂 Tallinna -aiheista postausta ei ehkä hetkeen ainakaan ole tulossa ja minunkin elämäni rajoittui aika pitkälti sataman ja raatihuoneentorin (ja yliopiston) välille, Tallinna kun on pieni kaupunki. Tuttavien kommenttien perusteella joitakin turisteille tuntemattomia paikkoja on kuitenkin tullut koluttua, laitanpa sinulle listan tulemaan, kunhan kerkiän! 😉 

    Tuo Neikid  muuten (kuten niin monet muutkin paremmatkin ravintolat Tallinnassa) on oikein lapsiystävällinen, avara eikä mitään portaikkoja sun muita ettei vaunujen tai rattaiden kanssa pääsisi. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *