Kumpi vai kampi

Huhhuh. Kyllä ottaa voimille tämä opiskelun… öööö… haastavuus? 

Entisen opinahjoni kohta purettavan rakennuksen pihaseinämään oli joku taiteillut näinkin hienosti

Olen kasvanut kiinni näppikseen, ja siksi vain naputtelen ja naputtelen, vaikka sisältö on loppunut jo ehkä siinä klo 13.30 aikaan. Jonka jälkeen olen vielä kirjoittanut sivukaupalla tekstiä, josta joskus lähifutuurissa annetaan arvosana. Kääk.

Muinaisina opiskeluaikoinani, kun yöt kuluivat lähinnä dokaillessa tai muissa opiskelijariennoissa ja kesät tiukasti duunissa, mietin, onko työnteko rankempaa kuin opiskelu vai päinvastoin. 

Olen ollut ensimmäistä opiskeluvuotta lukuunottamatta töissä enemmän tai vähemmän koko ajan. Kesäisin, kun tein siistä sisätyötä toimistossa, odotin lukuvuoden alkua, että pääsisi taas vaivaamaan päätään ja jotta arki olisi vaihtelevampaa. Ja lukuvuoden lopussa odottelin, että pääsisin töihin lepäämään.

Että kumpi? En tiedä. Ensimmäisellä kerralla yliopistoon pääsy oli huomattavasti haasteellisempaa kuin nyt toisella kierroksella. Opiskelu on edelleen mielestäni mukavaa. Nyt vaan aikaa siihen on huomattavasti vähemmän. Mutta silloin muinoin tuskin käytin kaikkea liikenevää aikaa opiskeluun. Joten? 

Ensimmäisellä kierroksella ei ollut lasta, mutta oli levoton mieli. Nyt on hektinen arki, mutta toivottavasti vähän enemmän iän tuomaa järkeä. Tai sitten ei. Mene ja tiedä. Mitä valvotummat yöt, sitä vähemmän kirjalisuudesta jää mieleen. Toisaalta, sitä on tullut aika tehokkaaksi. Kun on kirjoitettava essee, se kirjoitetaan vaikka vauva tississä killuen. Toisaalta se vanha kunnon syyllisyys kalvaa, kun nykyään naputellessa lapsi on päivähoidossa. Tosin sitä vartenhan tylleröinen siellä on, jotta äiti opiskelisi tehokkaasti. 

Käteni ovat krampissa. Koetan muistella sitä kertaa kun selvisin tentistä erittäin kunniakkaasti vain tenttikirjallisuuden takakannet lukemalla. 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

5 kommenttia artikkeliin “Kumpi vai kampi

  1. Toi onkin mielenkiintoinen kysymys, kumpi on työläämpää, opiskelu vai duunit. Tavallaan opiskellessa pystyi välillä olemaan vaan osittain läsnä ja huseeraamaan kaikkea muutakin, kun taas töissä ehtii enimmäkseen vaan tekemään töitä. Nukkumaan pystyi jäämään jos väsytti, mutta joskushan ne tentit oli kumminkin tehtävä ja esseet palautettava. Ainakin tässä työssä kotonaoloaika on vain mua varten, eikä mun tarvii miettiä huomista tai menneitä sen kummemmin, mikä on erittäin kivaa. Töiden ja opiskelun yhdistelmä ei mulle kyllä koskaan toiminut…

  2. Joo,  ainakin opiskeluaikana töissä käynti on ”aivottomampaa” ja työt jäivät töihin. Nykyään taas omaan työnkuvaan kuuluu mm. tenttien tarkastusta 🙂 

    Mä luulen, että jos voisin elää täydellisessä epärealismissa, niin mä vaan opiskelisin. Mutta kun oon aina tykännyt matkustamisesta, ja nykyään kun on elatusvelvollisuutta, niin sellanen työtön elämä ei oikein käy.  Tein opiskeluaikoina niin paljon kaikenlaista duunia, että tiedän melko tarkkaan, mitä en ainakaan työkseni halua tehdä. En sano, että tilanne nytkään on optimaalinen, mutta kyllä mä nyt tästä työstä johon olen kouluttaunut, niin kyllä tykkään. Sääli vaan, että sitä on niin vähän tarjolla, ettei sillä oikein elä :/ Sen takia siis lisää opintoja.

    Sen tiedän varmasti, että en tosiaankaan aio enää ikinä joutua tekemään sellaista työtä, josta en pidä. Siitä vaan ei tule mitään. Paitsi kliinistä masennusta. 

  3. ”Sen tiedän varmasti, että en tosiaankaan aio enää ikinä joutua tekemään sellaista työtä, josta en pidä. Siitä vaan ei tule mitään. Paitsi kliinistä masennusta. ”

    Amen to that 🙂

  4. Kyllä sitä ainakin opiskelijana itse odottaa, että voisi tulla neljän jälkeen kotiin ilman, että on mitään ylimääräisiä velvollisuuksia ja tekemättömiä hommia painamassa niskassa. Tietysti vähän utopiaahan tämä kai on, kyllä sitä kotitöistä yms. saa sen saman stressin kehitettyä kun opinnoistakin. (Vähän aihetta sivuavaa juttua kirjoitin tässä hetki sitten omalla palstallani.)

    Kyllä se tosiaan niin tuppaa menemään, että kateellisena katselee kaiken maailman aurakuskeja ja kaupungin puutarhureita kun on vähän loman tarpeessa. Mutta kyllä sinne opintojen pariinkin aivojaan käyttämään sitten ennen pitkää tulee hinku 🙂

  5. Hei Kainaloinen Kana, lueskelinkin sun luku-urakasta. Itse olen nyt ihan nääntymyksen partaalla, olin illan töissä, enkä jotekaan muista lainkaan, miten se yölukeminen vauhdikkaasti sujuikaan. Ihan pätevät laskelmat oot tehnyt, mä en ihan tohon lukuvauhtiin nyt pääse. Ja kotitöistä otan stressiä vasta, kun se on realistista, eli viimeisen tentin jälkeen. Siihen saakka kahlaamme sekä pesuun menevässä että pesusta tulevassa pyykissä ja etsimme viimeistä puhdasta kuppia tiskipöydältä tai sen välittömästä läheisyydestä. Tsemppiä luku-urakkaan ja tentteihin myös sinne!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *