Hrrrrrrrr…..

Sanon sen heti alkuun: Minä inhoan kylmää. Inhoan kerrospukeutumista, inhoan sähköistä tukkaa, inhoan kuivuvaa ihoa ja sen myötä esiin puskevaa ekseemaa, liukastelua lumen alla piilevällä jäällä, hengityksen huurustumista silmäripsiin ja loputonta palelemista, joka aina virittää päässäni ajatuksen hankkia kotiin jonkinlainen höyrysuihkukaappi, jonne menisin ensimmäisten pakkasten alkaessa ja josta poistuisin vappupiknikille, mikäli sellaista olisi mitään järkeä sään puolesta pitää ulkona. 

Syksystä kyllä pidän. Pidän mätänevien lehtien tuoksusta, sateesta kiiltävästä asfaltista, neonvaloista pimenevässä illassa, omenoista, kosteasta helposti hengitettävästä ilmasta, kaikenkirjavista lehdistä ja siitä uuden alun tunteesta, jonka syksy aina herättää.

Tuo unelmasyksyni taitaa nyt olla tämän vuoden osalta mennyttä. Huolimatta illan mittaan nautitusta teelitrasta, flanellipyjamasta ja villasukista kylmyys tuntuu luita ja ytimiä myöden. Ihoa kutittaa, ja kurkku on kipeä. 

Koska eilen kylmyys löi niin pahasti vasten kasvoja, että pieni masentuminen ei ollut kaukana, ajattelin että nyt jos koska pitää kääntää ajatuksenjuoksunsa päinvastaiseen suuntaan. Mitä hyvää keksin siis tästä yllättävästä kylmyydestä?

1) Glögiä ei ole mitään syytä nauttia lämpimämmällä kelillä. Nyt se maistuu mahtavalta!

2) Villasukkien neulominen käy joutuisampaan, kun ne on pakko saada pian jalkaan. Siis koko perheelle.

3) Kylmällä kelillä ei ole samanlaista pakkoa rymistellä ulkona menemään kuin aurinkoisina kesäpäivinä. Nyt voin ilman huonoa omaatuntoa piirrellä kaavoja, leikellä kankaita sekä askarrella ja nyperellä vaikka joululahjoja neljän seinän sisällä.  (Ensin pitää vaan saada aikaiseksi ne kolmet villasukat.)

4) Pimeällä siivous on kätevästi suoritettu sammuttamalla valot ja sytyttämällä pari kynttilää.

5) Lumi kieltämättä tuoksuu kyllä aika jännälte, etenkin juuri vähän ennen kun lunta alkaa sataa.

No niin, kyllä tämä tästä, vaikka totuuden nimeen en kyllä hirveän pitkää positiivisuuksien listaa keksinyt. Ai niin, onhan tästä se ilo, että pääsee pian hiihtämään. Jostain kumman syystä hiihtäminen tuntui ihan mukavalta lähes 20 vuoden tauon jälkeen…

Lisää teetä tulemaan ja lankoja valitsemaan.

 Hö. Nyt on sitten pian tällaistakin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *