(Kulutushysteriaa)

Kello on 9.58 tämän viikon keskiviikkona ja piiiiiiiiitkä jono kiemurtelee ympäri Herttoniemen autokauppoja ja jonossa nököttää lähes yksinomaan naisia, joista osa työntää lastenvaunuja. Mitä tapahtuu? Ovatko Audit alennuksessa? Saako äääs-kortilla tuplabonuksen, kun ostaa auton JA peräkärryn?

No ei tietenkään, vaan autotalojen takana lymyilevässä Marimekon tehtaanmyymälässä (tai oikeammin siellä varastolla) on ysmy. Ja minä liityn jonoon. Vähän kyllä mietitytti, että mitä ihmettä minä siellä teen, kaappi on täynnä vaatteita ja jos niitä tarvitsisi, niin saisihan niitä helpommallakin. 

En ole koskaan, siis koskaan ikinä tehnyt onnistunutta vaateostosta niin, että olen ollut akuutissa tarpeessa hankkia vaate tai että olisin päättänyt etukäteen, että tänään löytyy paita ja saappaat. Ne muutamat todella suunnitelmallisesti hankitut vaatteet ovat menneet ennätysnopeasti kiertoon, elleivät ole sitten jääneet kaapin pohjalle homehtumaan. 

Shoppailen mieluiten yksin, rauhassa ja avoimin mielin. Se tietenkin edellyttää aikaa ja melko tarkkaa käsitystä oman vaatekaapin sisällöstä, jotta sinne ei turhaan kasaa kymmentä samalaista mekkoa. On jotenkin mahtavaa, kun on kärsinyt jonkinaikaa vaikka akuutista mustan, siistin villatakin tarpeesta, ja sitten sellainen täydellinen kävelee jostain vastaan, mieluiten vielä puoleen hintaan.

Ja löytöjen tekemiseen ysmyt, tehtaanmyymälät yms ovat vallan verrattomia paikkoja. Onneksi jono liikkui nopeasti kun muutkin löytöretkeilijät kiiruhtivat sisään. Naismassan vyöryessä ovesta sisään vartioiden ilmeet olivat jotain, mitä ei visalla saa.

Tämä vuonna perinteistä tuotteiden esilleasettelua oli muutettu, ja siitä seurasi pientä sekoilua. Lastenvaatteet oli mielestäni saatu nyt paremmin esille kuin aikaisemmin, mutta kyllä sielläkin tungosta riitti, tosin nyt se lastenvaatekaaos ei enää tukkinut sisäänkäyntiä. Aikuisille oli ilahduttavan paljon tarjontaa, ja siinä kivasti ensimmäisten joukossa kun tulin, nappasin itselleni Pelargoni 1 -mekon ja siihen sopivat sukkahousut. Ja siinä se. Laukkuja, astioita, lakanoita ja pyyhkeitäkin olisi ollut tarjolla, mutta nyt en kokenut, että olisin jotenkin niiden tarpeessa. Vaatetuskankaiden luona käytiin sellaista tekstiilisotaa, että jos vaan saan mahdollisuuden, käyn niitä katsomassa vielä lauantaina. Muutamat raidalliset sukat otin myös ennen kassalle menoa, sillä eräs ystäväni liikkuu mieluiten raidallisissa sukissa, ja tällainen ennakoija kun olen niin ajattelin, että hän voi niistä jouluna ilahtua. 

Jee, mikä löytö! Olin jo pitkään kaivannut mustaa, rentoa mekkoa joka olisi jotain muuta kuin trikoota. Villa on suosikkimateriaalini silkin ohella, se on lämmin ja suhteellisen helppo pitää puhtaana, usein pelkkä tuuletus riittää. Ja villa-lyocell on mukavan pehmeää ja joustavaa. Pientä moraalista krapulaa podin tietenkin bussille kipittäessäni, sillä kyllähän siellä kaapissa ON vaatteita, ja kyllähän tässä nyt ilman sitä mekkoakin olisi pärjännyt jne jne jne. 

Mutta sovitaan nyt vaikka niin, että nyt ei sitten taas vähään aikaan mekkoja ostella.  

Tätä tyyliä ei ysmystä löydy.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *